Tunnustetaanpas yksi asia pois nyt sydämeltä, minkä olen salannut tähän ikään saakka ja se on tuottanut tarpeettomia kuluja ja kärsimystä viattomille ihmisille:
Olin n. 15 vuotias pojankoltiainen, kun otin isäni auton luvatta käyttööni ja lähdin ajelemaan. Faija oli työreissulla ja ne oli jo mutsin kanssa eronneet, joten helppo homma jäämättä kiinni, sanoi sämppäri. Jos jotain sattuisi, isobroidi pelastaisi pälkähästä ja sanoisi, että hän ajoi autoa.
Oli pimeä, märkä syksyinen ilta ja keli oli liukas. Ajelin hiekkateitä pitkin poikin Tussulaa, kunnes autosta puhkesi rengas (näin luulin). Oli muistaakseni noin keskiyö ja jossain kuului variksen ääniä. Jätin auton siihen paikkaan ja lähdin kävelemään kohti kotia. Vastaan tuli jo edesmennyt kaverini Veke, jonka kanssa turistiin niitä näitä ja polteltiin tupakkaa. Veke oli kanssa kova jääkiekkoilemaan ja treenasimme myös yhdessä minkä kolttosiltamme ehdimme. Veke sitten kertoi, että yhden taloyhtiön takapihalla on vielä valot, joten hän ehdotti, että menisimmekö vaikka potkimaan jalkapalloa sinne, koska eihän siinä iässä tuohon aikaan vielä nukkumaan menty ja Veke tiesi, että tuon taloyhtiön ulkovarastossa olisi jalkapallo.
No, saavuimme taloyhtiön takapihalle ja sovittiin Veken kanssa, että Veke menee tiettyyn paikkaan ja itse menen tiettyyn paikkaan ja syöttelemme. No siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun pallo karkasi jalastani suoraan kohti erään omakotitalon ikkunaa ja teki siihen säröjä. Tuon jälkeen lähdettiin juoksemaan kiireenvilkkaan paikalta.
Ajateltiin Veken kanssa, et parempi ehkä lähtee vetämään unta kaaliin, koska olinhan jo onnistunut jättämään auton ja hajoittamaan ikkunan.
Seuraavana aamuna soitto broidille, et lähetääs vaihtamaan autoon rengas, ku se pääs yöllä puhkeamaan. Veli oli heti mukana hommassa. Pääsimme paikalle ja huomasimme, että eihän tästä mikään rengas oo puhjennu, ku tää biili on uponnu mutaliejuun, jota oli hiekkatien vierustalla. Oli tapahtunut pieni ajovirhe. Enhän mä pimeellä mitään nähny. No se veli sit soitti faijalle, et hänelle sattui pieni ohjausvirhe ja auto on nyt jumissa mudassa. Faija sano, et hän on tulossa kotiin, ja käy hinaamassa sen auton sieltä liejusta pois kunhan kotia pääsee.
Isä tuli himaan, katsoi vähän kieroon ja läks nylkyttämään sitä autoa pois sieltä mudasta veljen kanssa. No se oli löytäny sen auton ja juuri kun pysähtyi auton luo, takaa ajoi joku peräkärryn kanssa perään. No se auton perä meni ryttyyn, peräkärry oli lentäny hevon kuuseen ja kyydissä ollut ikkunaelementti oli särkynyt.
Faija tuli himaan ja sanoi, että "vituiks meni sekin reissu. Auto saatiin pois mudasta vasta neljännellä autolla. Toisen auton perse on rytyssä ja jonkun peräkärry on pitkin metsää ikkunat sirpaleina, ku se kuljetti jotain ikkunaelementtiä, ku jotkut vandaalit oli viime yönä paskonu niiden ikkunan." Kyllä siinä oli nuorella pojalla pokassa pitelemistä. Enhän mä kehannu sanoo siitä ikkunasta mitään ja veli oli jo ottanu auton virheohjauksesta syyt niskoilleen.
Rakas isä ja rakas ikkunaelementin kuljettaja. Se olin minä. Minä olin kaikkeen syyllinen. Minä hajotin sen ikkunan. Minä ajoin sen auton.