Tämä suomalainen tekee mitä tahansa, ettei joudu millekään kuppaiselle mökille. Paljon on kansallamme idioottimaisia tapoja, mutta ei mitään muuta lähellekään niin urpoa kuin kesämökin omistamisen tarve.. Mutta mitä ei suomalainen tekisi että pääsee mökille.
Miksi pitäisi sellaista omistaa, jonka voi tarvittaessa lainata/vuokrata, vaikka sen kerran pari vuodessa?Tämä suomalainen tekee mitä tahansa, ettei joudu millekään kuppaiselle mökille. Paljon on kansallamme idioottimaisia tapoja, mutta ei mitään muuta lähellekään niin urpoa kuin kesämökin omistamisen tarve.
Perin usein veli Czesku haalii humalikkoja sammumaan torppaansa. Alkaa kiinnostaa potevatko nämä väsyneet sissit peppukipeyttä tai vastaavia oireita herättyään... Hmmm... Meillä voi olla tässä jotain, parahin Watson...Tunnustan, että päästin humalaisen kaverini tänne kotiini. Ei ollut koronaoireita tai syytä epäillä tartuntaa. Ei tuostakaan kyllä ollut hirveästi iloa seuraksi kun sammui noin tunnissa.
Tuolle polulle kun astuu, niin se on menoa. Mulla lähti mopo käsistä joskus 1978, kun viisivuotiaana karkasin kirjastossa Viisikoiden ja Jenningsien äärestä aikuisten puolelle ja löysin Dänikenit. En höyrähtänyt Rauni-Leenaksi, mutta pisti ajattelemaan. Loputon suohan tuo on. Mitä enemmän luet, sen vähemmän tajuat ymmärtäväsi.Tunnustan olevani nykyisin todella kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudellisista asioista ylipäänsä. Jostain tämä kiinnostus kumpusi noin kolmisen vuotta sitten, en kyllä enää edes muista että miten. Toisaalta olen kyllä aina ollut jossain määrin kiinnostunut kaikesta, mikä siintää yleisen käsityskykymme ulkopuolella. Kaikki tuntematon ja mystinen jotenkin vaan kiehtoo mua tosi paljon. Ehkä musta tulee vielä isona joku tutkija-elämänfilosofi, höhöö.
No onneks minä en oo koskaan ollu mikään lukutoukka (quite the opposite) ja imen aina vain tietyn määrän tietoa itseeni kerralla. Siis mulle tulee fyysisesti heikko olo ja monesti jopa pää kipeäksi jos yritän opiskella jotain aihetta liian intensiivisesti ja antaumuksella.Tuolle polulle kun astuu, niin se on menoa. Mulla lähti mopo käsistä joskus 1978, kun viisivuotiaana karkasin kirjastossa Viisikoiden ja Jenningsien äärestä aikuisten puolelle ja löysin Dänikenit. En höyrähtänyt Rauni-Leenaksi, mutta pisti ajattelemaan. Loputon suohan tuo on. Mitä enemmän luet, sen vähemmän tajuat ymmärtäväsi.
Kyllähän sitä itsekin välillä kiinnostuu miehistä avioliiton ulkopuolella. Ei ne ajatukset, kiinnostumisen tunteet ole niin vaarallisia jos ne ei johda tekoihin. Onhan se tietenkin rasittavaa jos koko ajan on tekemisissä ihmisen kanssa jota haluaisi panna mutta ei voi. Kyllä minä ajatuksissani harrastan välillä seksiä muidenkin kuin mieheni kanssa. Ei ne ole mitään haaveita että haluaisin että niin tapahtuu vaan "päiväunia", miellyttäviä ajatuksia (jotka vie ajatukset välillä pois inhottavistakin asioista). En pidä ajatuksia muista pettämisenä mutta tiedän ihmisiä jotka tuomitsee tuon mielipiteen.Viimeaikoina kuitenkin ruvennut himot hyrräämään vieraille vesillekkin ihan helvetisti. Eikö se pitäs mennä ihan päinvaston kun ikää tulee? Kohta jo 40 mittarissa...
Nii, ja mujjjalle kelpas feikit korut ja sen orgasmit oli aitoja...Oi niitä aikoja, kun pierut oli vielä kuivia ja unet märkiä...
En määkään. Tosin johtuu siitä että nyt on kevät ja taas näkyy kamalia kakkanpalasia luonnossa. Monille ihmisille tämä on maailman hirvittävin asia. Ei hajuakaan käykö siellä kukaan ruikuttamassa tästä, mutta en ota riskiä.Tunnustan että en uskalla avata tuota vapaan osion koiraketjua. Meillä on ollut aina koiria perheessä ja tälläkin hetkellä kotona kaksi noita uskollisimpia ystäviä. Olen todella koirarakas ja mun sydän särkyy joka kerta kun kuulen tai luen muiden surullisia tarinoita omista koiristaan. Siellä ketjussa on varmasti paljon yleistäkin keskustelua ja iloisia asioita, mutta pelottaa liikaa että vastaan tuleekin niitä surullisia viestejä. Toki olisi hyvä olla tsemppaamassa muita heidän surun hetkillään, mutta helpommalla on päässyt kun on pysynyt koko ketjusta erossa.
Itselläni meni juuri tässä yksi päivä vähän hermo liikenteessä. Joku saatanan taliaivo ei saanut sitä riisikippoaan liikkumaan moottoritienopeuteen Kehä I:ltä 4-tielle ajettaessa. Tie oli muuten hiljainen, mutta tämän uuvatin takana sai körötellä liian pitkään sitä lähes 60km/h vauhtia. Kun tie aukesi, länttäsin oikean jalan lattiaan ja painelin horisonttiin vain kääntyäkseni 7-tielle ja ensimmäisestä rampista pois. Vauhtia oli mittarin mukaan 185km/h, eli oikeasti n. 175. Olisihan sitä voinut siivomminkin asian hoitaa, kun mihinkään ei ollut kiire. Saatoin kuitenkin voittaa muutaman sekunnin tällä toiminnalla.Mukavaa päästä tunnustamaan asioita.
- ajoin reippaasti yli 150 km/h puolityhjällä motarilla kilometrikaupalla. Kytillä ei oo resursseja näinä aikoina valvoa ylinopeuksia.
Ymmärrän ja jaan saman tuskan. Minusta se olisi jopa ekologisempaa, että auto kiihdytettäisiin täyteen vauhtiin mahdollisimman ripeästi. Voi olla jopa vaarallista liittyä liian isommalle tielle hiljaisella nopeudella, koska oma vauhti eroaa merkittävästi muiden vauhdista.Itselläni meni juuri tässä yksi päivä vähän hermo liikenteessä. Joku saatanan taliaivo ei saanut sitä riisikippoaan liikkumaan moottoritienopeuteen Kehä I:ltä 4-tielle ajettaessa. Tie oli muuten hiljainen, mutta tämän uuvatin takana sai körötellä liian pitkään sitä lähes 60km/h vauhtia. Kun tie aukesi, länttäsin oikean jalan lattiaan ja painelin horisonttiin vain kääntyäkseni 7-tielle ja ensimmäisestä rampista pois. Vauhtia oli mittarin mukaan 185km/h, eli oikeasti n. 175. Olisihan sitä voinut siivomminkin asian hoitaa, kun mihinkään ei ollut kiire. Saatoin kuitenkin voittaa muutaman sekunnin tällä toiminnalla.
Ei ole tämän ketjun asia, mutta silti se ihmetyttää ja vituttaa, että sitä kusikippoa ei voida kiihdyttää ripeämmin, vaan kiihdytys alkaa aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ollaan jo liitytty siihen moottoritielle. Ja silloinkin äärimmäisen varovasti, ettei vain kaasupoljin kulu.