Kun luin noista ylppäreistä niin tuli omat lukioajat mieleen. En ole kovin monelle kertonut mutta mulla oli kahtena vikana lukiovotena yksi ruotsin maikka johon olin korviani myöten ihastunut. Oli sellainen tosi nätti ja äärimmäisen mukava 30 kymppien nainen. Oli kyllä hyvä että tuli mun maikaksi kun olin todella surkea ruotsissa ja suoritin aineesta yläasteella ehdot. Näytti siltä että en pääse siitä pakkoruotsista ylppäriestä millään läpi ja siksi koko lukion keskeytys oli tossa vaiheessa harkinnassa. Mutta hänen tunneillaan sitten rupes hävettää ihan satasella että olin todella paska joten tuli sitten tsempattua kuin hullu. Toki, halusin päästä ylpäreistä läpi, mutta kyllä se ekstravaihde tuli siitä että ei halunut enää kertakaan sanoa "jag vet inte" ruotsin tunnilla. B:n sain sitten ylppäreistä eikä se C ollu kovin kaukanakaan. Valkolakin sain, mutta ope jäi haaveeksi.