Kirjoittaminen on jo koomista. Näppiksen kanssa tulee noita asiaan kuuluvia typoja, mutta kynällä... Ei vittu. Tämä ei edes ole mitään legendaa, vaan lukiossa aikoinaan kun ruotsin tehtäviä tarkistettiin, vedin aaltoilevaa viivaa kirjaan. Opettaja totesi, että kirjoita seuraavan kerran isommalla. Ja mulla oli saatana aaltoviivaa siinä! Duunissakin mulla on "vapautus kirjurin hommista" jos jotain aamupalavereja tai muuta täytyy vetää paperille. Ala-asteella opettaja vaatimalla vaati kaunokirjoitusta ja tätä tuli sitten noudatettua. Kun hienomotoriikka tai mikä tuo onkaan ei ole paras mahdollinen, niin kaunistahan siitä ei tullut. Kun sitten myöhemmin tuli tuosta hiottua nopea muistiinpanotapa, niin ne viimeisetkin nätit kaarteet katosivat ihan tyystin. Kun vielä oikeaa kättä on pistetty metallilla kasaan, niin tietäähän tuon mitä se on. Kirjoitan kynällä helvetin nopeasti ja ilman keskittymisen herpautumista. Omasta kirjoituksesta saan myös selvää, mutta kukaan muu ei noita kyllä tulkkaa. Käsiala mulla on sekä kaveri- että työporukassa jo jonkinlainen vitsi.
Autojen kanssa olen myös aika käsi. Ajaa ainakin osasin, mutta nyt ei ole tullut varmaan 4-5 vuoteen oltua ratissa kertaakaan. Liikennesäännöt toki menevät, eli periaatteessa voisin hypätä rattiin jos auto tulisi alle. Mutta jos jotain täytyy autoista noin muuten puhua, niin mä olen se nyökyttelevä statisti. Harva automalli sanoo mulle yhtään mitään, osista puhumattakaan. Onhan se jostain jakonpäänhihnasta kiva keskutella kun ei ole mitään käryä mistä puhutaan. Renkaita olen kerran vaihtanut, melko tarkalleen 10 vuotta takaperin faijan opastaessa. En digannut ja seuraavan kerran talvinakit tuli vaihdatettua ammattimiehillä. Bensan hinnasta toki päivittelen ihmisten kanssa ihan luontevasti, vaikka tällä vuosikymmenellä en olekaan tankannut. Rehellisyyden nimissä toki sanottava, että mulla ei mitään käyttöä autolle ole nykyisessä elämäntilanteessa ja noin muutenkin intressit ovat muualla kuin autotekniikassa.
Nikkaroinnit, remontoinnit sun muut hommat ovat myös aika hepreaa. Ei noita tullut paljon kaupunkiympäristössä harjoiteltua skidinä, varsinkin kun puutyön (vai mikä helvetin puukäsityö tuo nyt olikaan?) kohdalla motivaatio stoppasi seiskalla aivan täysin opettajaan. Jos mulla olisi vaimo ja rivarinpätkä, niin linnunpöntön saisi akka nikkaroida itse tai vaihtoehtoisesti pihaan tulisi kaupan tekele. Ja jos listoja pitäisi vaihtaa, niin kansainvälisyyden nimissä virolaiset saisivat homman rahasta hoitaa.
Jaa, ehkä mä olen vähän kaupunkijuntti. Mitä "maalla" asuneiden tuttujen kanssa on tullut juteltua, niin nuo ovat tyyliin rakentaneet rintamamiestalon ennen esikoulua ja Valtrastakin tuunattiin Ferrari heti kun traktorikortti muuttui B-kortiksi kaikilla muilla kirjaimilla höystettynä. On se Suomi niin saatanan eriarvoistava maa... Joku syntyy öljyinen työkalu kourassaan, me muut joudumme joko kovalla työllä ansaituilla senteillä maksamaan ammattilaisille tai olemaan ilman.