Ihan totta, mutta ihan samoin pitää sitten uskaltaa puhua myös lapsettomuuden yhteiskunnallisista haittapuolista, kuten syntyvyyden lasku ja siitä seuraavat kestävyysongelmat. Jonkunhan pitää lapsettomatkin hoitaa ja eläkkeet maksaa, tämä nyt vaan on matemaattinen tosiasia. Yksilön oma valinta kyllä, enkä minä ihan oikeasti lapsettomia paheksu. Fakta on kuitenkin se, että aidosti järjestelmämme ei kestä tällaista valinnanvapautta, jos liian moni valitsee lapsettomuuden.Sanon silti, että kitiseminen ekologisen syyn pätemättemyystä koska samalla tekee jotain mikä sitä ekologista jälkeä kasvattaa on aika huono, samalla peusteella voi sitten kyseenalaistaa kaikki vedensäästämiset, kasvisruokapäivät, kierrättämiset yms jos ei kerran elä omavaraistaloudessa inkeroisissa, jossa lämpö tupaan tulee kompostin ja paskahuusin yhdistelmästä ja ainoa ruoka omasta pihasta ja sekin vasta kuolleena kerättynä.
Tämä sanottuna, jos joku haluaa lapsen tehdä, tehköön. Jos haluaa olla tekemättä, täysin yhtä ok mulle. Oma lapsiluku(=0) on täynnä, se on varmistettu heti kun siihen ikä riitti muutama vuosi sitten. Ainakin omat syyt ovat/olivat moninaiset, mutta kyllä siellä yhtenä oli näkemys siitä ettei tämä touhu ainakaan sillä parane, että kasataan pyramidia lisää alaspäin.
Kuten kirjoitinkin niin he voivat aika hyvin kuvitella asian. Ainahan nuo ovat jonkinlaisia kuvitelmia sillä eihän kahden vaihtoehtoisen tapahtuman seurauksia voi ennalta tietää varmaksi. Tuolloin kuitenkin lapsen tekevillä on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet arvioita noita menetyksiä mitä lapsen hankinta aiheuttaa / on aiheuttanut. Toiseen suuntaan taas on aika hankala kuvitella sitä lapsen hankkimisen positiivisia puolia kun siitä ei ole ollut luonnollisesti mitään kokemusta. Mutta siis totta kai asia on jokaisen oma valinta, eikä kaikki esimerkiksi kykene koskaan ottamaan vastuuta toisesta henkilöstä ja tiedostavat tämän.Eivät lapsia tehneet ihmiset tiedä, mitä kokemuksia ovat jääneet vaille. Heillä on asiasta näkemys, kuvitelma, joka perustuu siihen asti elettyyn elämään ja niihin kokemuksiin. Varmasti moni vanhempi kokee saaneensa lastensa myötä ja kautta jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja upeaa, eikä minulla ole tarpeen kyseenalaistaa sitä. Se ei kuitenkaan ole sen enempää totta tai sen suurempaa kuin miten lapseton henkilö kokee oman vapautensa ja riippumattomuutensa. Ne ovat esimerkiksi minulle sellaisia asioita, joista en luopuisi koskaan. Itsekästä? Kyllä. Itsekkäistä syistä ne lapsetkin hankitaan (tai vahingossa), joten moraalisaarna ei ratkaise mitään.
Minusta tämä on vähän ontto ajatus. Me ihmiset olemme se järjestelmä loppujen lopuksi, ja hoitopalvelut ja eläkejärjestelmä ovat juurikin ihmisiä varten. Ei sellaista järjestelmää ole, jolla tämä ongelma hoidetaan ilman, että petetään suuri joukko ihmisiä.Näissä keskusteluissa aina pitäisi muistaa se, että järjestelmä on ihmisiä varten eikä toisinpäin. Jos eläke-ennustukset muuttuvat kun lapsia ei synny niin sitten järjestelmää pitää muuttaa eikä niitä ihmisiä.
Ihan totta, mutta ihan samoin pitää sitten uskaltaa puhua myös lapsettomuuden yhteiskunnallisista haittapuolista, kuten syntyvyyden lasku ja siitä seuraavat kestävyysongelmat. Jonkunhan pitää lapsettomatkin hoitaa ja eläkkeet maksaa, tämä nyt vaan on matemaattinen tosiasia. Yksilön oma valinta kyllä, enkä minä ihan oikeasti lapsettomia paheksu. Fakta on kuitenkin se, että aidosti järjestelmämme ei kestä tällaista valinnanvapautta, jos liian moni valitsee lapsettomuuden.
Minusta tämä on vähän ontto ajatus. Me ihmiset olemme se järjestelmä loppujen lopuksi, ja hoitopalvelut ja eläkejärjestelmä ovat juurikin ihmisiä varten. Ei sellaista järjestelmää ole, jolla tämä ongelma hoidetaan ilman, että petetään suuri joukko ihmisiä.
En tarkoita, että eläke-etuuksiin ei saisi puuttua. Päinvastoin, suurten ikäluokkien selkeä etu eläkejärjestelmässä tulisi tasata pikimmiten. Jos syntyvyys jatkaa laskuaan, sekään ei riitä mihinkään.
Ihan samaa mieltä, että pakkohan järjestelmän on kestää se väestö, mikä meillä on, ihmiset tässä tappiolle jää. Pointti siis enemmän siinä, että enemmän tämä on sitä, että järjestelmä on ihmistä tärkeämpi.Kyllä, samaa mieltä sikäli, että varmaan asioita on pakko muuttaa ja miettiä uudelleen ikärakenteen muuttuessa. En minä esim oleta pääseväni nykyisessä mielessä eläkkeelle koskaan, vaan mahdolliset "kultaiset vuodet" ovat sen varassa että itse saa säästettyä rahaa jotta tämä mahdollistuu ja kattaa sitten loppuhengailun palvelutalossa kun joko kroppa tai koppa pehmenee tarpeeksi.
En ihan allekirjoita faktaksi ettei meidän järjestelmä kestä valinnanvapautta, koska eihän tuohon ole mitään vaihtoehtoa. Ei lapsiluku millään pakolla nouse mihinkään(ellei sitten haeta verrokkeja -30 ja -40-lukujen Saksasta). Tarvittaessa on sitten vaan sopeutettava sosiaalimenoja ja asioita jää enemmän yksilön vastuulle.
Tiedä tuosta säästöstä, toki näistä on menoja, mutta toisaalta tuovat myös kaikenlaista taloudellusta toimeliaisuutta ja työtä yhteiskuntaan.Kannattaa muistaa, että lapsien väheneminen säästää rahaa lyhyellä aikavälillä (koska lapset ovat kulu yhteiskunnalle) ja myöhemmin kaventaa sitten verotuspohjaa kun lapset siihen ikään kasvavat. Nämä lyhyen aikavälin säästöt on hyvä kohdistaa niihin ongelmiin joita vähenevä lapsimäärä sitten aiheuttaa myöhemmin.
Niin Suomessahan nyt on muutenkin synnytetty aikas paljon ihmisiä, kun sodan jälkeen saatettiin pyöräyttää pakonomaisesti sellaset 4-5 lasta perheeseen, koska niin vain "kuului tehdä". Ajat olivat toiset muutenkin, kuten klisee kuuluu.
Eihän suurperheiden aikaan ole paluuta, ne kuuluivat menneeseen, kehittymättömään aikaan. Väestömäärän kotoperäinen kasvu vaatisi kuitenkin yli 2 hedelmällisyysluvun, tasapaino taitaa olla 2,1 kohdalla. Nykyinen n. 1,5 johtaa väestön vähenemiseen kuten käppyrät osoittaa. Maahanmuutto on silloin ainoa, mikä näivettymiseltä pelastaa.Niin Suomessahan nyt on muutenkin synnytetty aikas paljon ihmisiä, kun sodan jälkeen saatettiin pyöräyttää pakonomaisesti esim. sellaset 4-5 lasta perheeseen, koska niin vain "kuului tehdä". Ajat olivat toiset muutenkin, kuten klisee kuuluu.
Nyt juuri varsinkin nämä isot ikäluokat valittavat, että loppuu veronmaksajat kun laskee syntyvyys. Ei taida suurperheen pyöritys kiinnostaa kovinkaan monia tällä vuosituhannella, vaan enemmän se on se 0-2 lasta, joka on nykykäytäntö melkeinpä perheessä kun perheessä. Ennen pidettiin myös outona, jos ei hankita lapsia ollenkaan. Nykyään se on ihan normaalia, ja yleistyy entisestään.
Eihän suurperheiden aikaan ole paluuta, ne kuuluivat menneeseen, kehittymättömään aikaan. Väestömäärän kotoperäinen kasvu vaatisi kuitenkin yli 2 hedelmällisyysluvun, tasapaino taitaa olla 2,1 kohdalla. Nykyinen n. 1,5 johtaa väestön vähenemiseen kuten käppyrät osoittaa. Maahanmuutto on silloin ainoa, mikä näivettymiseltä pelastaa.
Joo, en mäkään usko, että tuonne yli kahteen päästään. Monille riittää 0-1 lasta, 2 useille ihannemäärä, ja todella harvat enää yli kolmea lasta haluaa. Tuohan siis ihan matemaattinen luku. Hävikin jälkeen kahden ihmisen pitäisi keskimäärin 2 jälkeläistä tuottaa, että väkimäärä ei laskisi.Varmasti jää "alijäämää" väestössä, mutta kun iso osa 1940-50 syntyneistä ns. jättää tehtävänsä, niin taas ollaan eri luvuissa ja hieman eri rakenteessa. Kuinka paljon on 1960 syntyneitä? Pitää tarkistaa.
Tuo 2,1 on aika korkea nykytrendeissä ja varsinkin kaupungeissa, että ennemmin tuossa 1,5 pysytellä jatkossakin.
Minä en vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt mistä jouduin luopumaan kun saatiin lapsia ja vanhempi poika on nyt 6 vuotta.
Mieluummin kääntäisin tämän niin päin, että mainitse minulle edes muutama epäitsekäs syy lasten hankkimiselle. Jotenkin vaikea nähdä, että kovin moni ajattelisi, että ”en mä lapsia oikeasti halua, mutta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi tuleville sukupolville olen niitä valmis hankkimaan”. Se olisi epäitsekästä. Sen sijaan asioiden tekeminen siksi, että haluaa tehdä niin on pohjimmiltaan itsekästä. ”Tykkään lapsista ja haluan kokea koko vanhemmuuden väriskaalan, ja siksi hankin jälkikasvua” on esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että minä itse olen itsekäs ihminen hyvin monessa asiassa, enkä näe siinä yhtään mitään pahaa.Moraalisaarna ei ratkaise yhtään mitään - olen aivan samaa mieltä. Mainitsetko kuitenkin muutaman asian jotka mielestäsi tukevat tuota väitettäisi, että lapset hankitaan itsekkäistä syistä? Mitä nämä mahtavat olla? Itsekästä lasten hankkiminen on silloin kun elämäntilanne ei tuota mitenkään tue, tai on muuten vain epätasapainoinen ihminen etc. Tuota ei nyt voi kuitenkaan minusta yleistää: eli lapset hankitaan (aina) itsekkääistä syistä.
Kun mittaa tunneissa ajan ja euroissa rahan, jonka on lapsiinsa käyttänyt, ja sen jälkeen pohtii, mitä muuta samana aikana ja samalla rahalla olisi voinut tehdä, niin sitä kautta voi hahmotella asiaa.
Mieluummin kääntäisin tämän niin päin, että mainitse minulle edes muutama epäitsekäs syy lasten hankkimiselle. Jotenkin vaikea nähdä, että kovin moni ajattelisi, että ”en mä lapsia oikeasti halua, mutta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi tuleville sukupolville olen niitä valmis hankkimaan”. Se olisi epäitsekästä. Sen sijaan asioiden tekeminen siksi, että haluaa tehdä niin on pohjimmiltaan itsekästä. ”Tykkään lapsista ja haluan kokea koko vanhemmuuden väriskaalan, ja siksi hankin jälkikasvua” on esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että minä itse olen itsekäs ihminen hyvin monessa asiassa, enkä näe siinä yhtään mitään pahaa.