Syntyvyyden äkillinen romahdus Suomessa

[Jymäkkä]

Sanon silti, että kitiseminen ekologisen syyn pätemättemyystä koska samalla tekee jotain mikä sitä ekologista jälkeä kasvattaa on aika huono, samalla peusteella voi sitten kyseenalaistaa kaikki vedensäästämiset, kasvisruokapäivät, kierrättämiset yms jos ei kerran elä omavaraistaloudessa inkeroisissa, jossa lämpö tupaan tulee kompostin ja paskahuusin yhdistelmästä ja ainoa ruoka omasta pihasta ja sekin vasta kuolleena kerättynä.

Tämä sanottuna, jos joku haluaa lapsen tehdä, tehköön. Jos haluaa olla tekemättä, täysin yhtä ok mulle. Oma lapsiluku(=0) on täynnä, se on varmistettu heti kun siihen ikä riitti muutama vuosi sitten. Ainakin omat syyt ovat/olivat moninaiset, mutta kyllä siellä yhtenä oli näkemys siitä ettei tämä touhu ainakaan sillä parane, että kasataan pyramidia lisää alaspäin.

Ihan totta, mutta ihan samoin pitää sitten uskaltaa puhua myös lapsettomuuden yhteiskunnallisista haittapuolista, kuten syntyvyyden lasku ja siitä seuraavat kestävyysongelmat. Jonkunhan pitää lapsettomatkin hoitaa ja eläkkeet maksaa, tämä nyt vaan on matemaattinen tosiasia. Yksilön oma valinta kyllä, enkä minä ihan oikeasti lapsettomia paheksu. Fakta on kuitenkin se, että aidosti järjestelmämme ei kestä tällaista valinnanvapautta, jos liian moni valitsee lapsettomuuden.

 

[Mediakuutio]

Eivät lapsia tehneet ihmiset tiedä, mitä kokemuksia ovat jääneet vaille. Heillä on asiasta näkemys, kuvitelma, joka perustuu siihen asti elettyyn elämään ja niihin kokemuksiin. Varmasti moni vanhempi kokee saaneensa lastensa myötä ja kautta jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja upeaa, eikä minulla ole tarpeen kyseenalaistaa sitä. Se ei kuitenkaan ole sen enempää totta tai sen suurempaa kuin miten lapseton henkilö kokee oman vapautensa ja riippumattomuutensa. Ne ovat esimerkiksi minulle sellaisia asioita, joista en luopuisi koskaan. Itsekästä? Kyllä. Itsekkäistä syistä ne lapsetkin hankitaan (tai vahingossa), joten moraalisaarna ei ratkaise mitään.

Kuten kirjoitinkin niin he voivat aika hyvin kuvitella asian. Ainahan nuo ovat jonkinlaisia kuvitelmia sillä eihän kahden vaihtoehtoisen tapahtuman seurauksia voi ennalta tietää varmaksi. Tuolloin kuitenkin lapsen tekevillä on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet arvioita noita menetyksiä mitä lapsen hankinta aiheuttaa / on aiheuttanut. Toiseen suuntaan taas on aika hankala kuvitella sitä lapsen hankkimisen positiivisia puolia kun siitä ei ole ollut luonnollisesti mitään kokemusta. Mutta siis totta kai asia on jokaisen oma valinta, eikä kaikki esimerkiksi kykene koskaan ottamaan vastuuta toisesta henkilöstä ja tiedostavat tämän.

Vaikka lapset varmasti tavallaan itsekkäistä syistä hankitaankin niin sillä on kuitenkin myös yhteiskunnallinenkin puoli, lapsia tarvittaisiin jotta veronmaksajia olisi jatkossakin. Joku kunnon verovähennys per lapsi voisi olla ihan kohtuullinen kannustin.

 

[vanukas]

Näissä keskusteluissa aina pitäisi muistaa se, että järjestelmä on ihmisiä varten eikä toisinpäin. Jos eläke-ennustukset muuttuvat kun lapsia ei synny niin sitten järjestelmää pitää muuttaa eikä niitä ihmisiä. Itse isänä olen saanut jälkipolvesta paljon iloa ja olen tyytyväinen, että sellaista on tullut. Melko suuri osa lapsuuden ystävistäni on lapsettomia (vapaaehtoisesti oletan) ja heillä on täysi oikeus siihen. Hienoa, että se ei ole enää sellainen sosiaalinen stigma, mitä se oli puolenvuosisataa sitten. Sen mitä haluaisin tuoda keskusteluun on se, että joillekin näistä lapsettomista on maapallon tulevaisuuden miettiminen aika lyhytnäköistä.

 

[Jymäkkä]

Näissä keskusteluissa aina pitäisi muistaa se, että järjestelmä on ihmisiä varten eikä toisinpäin. Jos eläke-ennustukset muuttuvat kun lapsia ei synny niin sitten järjestelmää pitää muuttaa eikä niitä ihmisiä.

Minusta tämä on vähän ontto ajatus. Me ihmiset olemme se järjestelmä loppujen lopuksi, ja hoitopalvelut ja eläkejärjestelmä ovat juurikin ihmisiä varten. Ei sellaista järjestelmää ole, jolla tämä ongelma hoidetaan ilman, että petetään suuri joukko ihmisiä.

En tarkoita, että eläke-etuuksiin ei saisi puuttua. Päinvastoin, suurten ikäluokkien selkeä etu eläkejärjestelmässä tulisi tasata pikimmiten. Jos syntyvyys jatkaa laskuaan, sekään ei riitä mihinkään.

 

[Pertsa]

Ihan totta, mutta ihan samoin pitää sitten uskaltaa puhua myös lapsettomuuden yhteiskunnallisista haittapuolista, kuten syntyvyyden lasku ja siitä seuraavat kestävyysongelmat. Jonkunhan pitää lapsettomatkin hoitaa ja eläkkeet maksaa, tämä nyt vaan on matemaattinen tosiasia. Yksilön oma valinta kyllä, enkä minä ihan oikeasti lapsettomia paheksu. Fakta on kuitenkin se, että aidosti järjestelmämme ei kestä tällaista valinnanvapautta, jos liian moni valitsee lapsettomuuden.

Kyllä, samaa mieltä sikäli, että varmaan asioita on pakko muuttaa ja miettiä uudelleen ikärakenteen muuttuessa. En minä esim oleta pääseväni nykyisessä mielessä eläkkeelle koskaan, vaan mahdolliset "kultaiset vuodet" ovat sen varassa että itse saa säästettyä rahaa jotta tämä mahdollistuu ja kattaa sitten loppuhengailun palvelutalossa kun joko kroppa tai koppa pehmenee tarpeeksi.

En ihan allekirjoita faktaksi ettei meidän järjestelmä kestä valinnanvapautta, koska eihän tuohon ole mitään vaihtoehtoa. Ei lapsiluku millään pakolla nouse mihinkään(ellei sitten haeta verrokkeja -30 ja -40-lukujen Saksasta). Tarvittaessa on sitten vaan sopeutettava sosiaalimenoja ja asioita jää enemmän yksilön vastuulle.

 

[vanukas]

Minusta tämä on vähän ontto ajatus. Me ihmiset olemme se järjestelmä loppujen lopuksi, ja hoitopalvelut ja eläkejärjestelmä ovat juurikin ihmisiä varten. Ei sellaista järjestelmää ole, jolla tämä ongelma hoidetaan ilman, että petetään suuri joukko ihmisiä.

En tarkoita, että eläke-etuuksiin ei saisi puuttua. Päinvastoin, suurten ikäluokkien selkeä etu eläkejärjestelmässä tulisi tasata pikimmiten. Jos syntyvyys jatkaa laskuaan, sekään ei riitä mihinkään.

Puhut asiaa, mutta tulevaisuuden tapahtumiin liittyvät laskelmat ovat aina alttiita muutoksille kuten tässä on nyt käymässä. Järjestelmä on tehty tietynlaiseksi ennusteiden mukaan ja nyt ennusteet ovat muuttuneet. Silloin järjestelmää on muutettava. Ihmisten muuttaminen kohti ennusteita on yleensä hävitty taistelu jo etukäteen.

Kannattaa muistaa, että lapsien väheneminen säästää rahaa lyhyellä aikavälillä (koska lapset ovat kulu yhteiskunnalle) ja myöhemmin kaventaa sitten verotuspohjaa kun lapset siihen ikään kasvavat. Nämä lyhyen aikavälin säästöt on hyvä kohdistaa niihin ongelmiin joita vähenevä lapsimäärä sitten aiheuttaa myöhemmin.

 

[douppi]

Niin Suomessahan nyt on muutenkin synnytetty aikas paljon ihmisiä, kun sodan jälkeen saatettiin pyöräyttää pakonomaisesti esim. sellaset 4-5 lasta perheeseen, koska niin vain "kuului tehdä". Ajat olivat toiset muutenkin, kuten klisee kuuluu.

Nyt juuri varsinkin nämä isot ikäluokat valittavat, että loppuu veronmaksajat kun laskee syntyvyys. Ei taida suurperheen pyöritys kiinnostaa kovinkaan monia tällä vuosituhannella, vaan enemmän se on se 0-2 lasta, joka on nykykäytäntö melkeinpä perheessä kun perheessä. Ennen pidettiin myös outona, jos ei hankita lapsia ollenkaan. Nykyään se on ihan normaalia, ja yleistyy entisestään.

 

[Jymäkkä]

Kyllä, samaa mieltä sikäli, että varmaan asioita on pakko muuttaa ja miettiä uudelleen ikärakenteen muuttuessa. En minä esim oleta pääseväni nykyisessä mielessä eläkkeelle koskaan, vaan mahdolliset "kultaiset vuodet" ovat sen varassa että itse saa säästettyä rahaa jotta tämä mahdollistuu ja kattaa sitten loppuhengailun palvelutalossa kun joko kroppa tai koppa pehmenee tarpeeksi.

En ihan allekirjoita faktaksi ettei meidän järjestelmä kestä valinnanvapautta, koska eihän tuohon ole mitään vaihtoehtoa. Ei lapsiluku millään pakolla nouse mihinkään(ellei sitten haeta verrokkeja -30 ja -40-lukujen Saksasta). Tarvittaessa on sitten vaan sopeutettava sosiaalimenoja ja asioita jää enemmän yksilön vastuulle.

Ihan samaa mieltä, että pakkohan järjestelmän on kestää se väestö, mikä meillä on, ihmiset tässä tappiolle jää. Pointti siis enemmän siinä, että enemmän tämä on sitä, että järjestelmä on ihmistä tärkeämpi.

 

[Jymäkkä]

Kannattaa muistaa, että lapsien väheneminen säästää rahaa lyhyellä aikavälillä (koska lapset ovat kulu yhteiskunnalle) ja myöhemmin kaventaa sitten verotuspohjaa kun lapset siihen ikään kasvavat. Nämä lyhyen aikavälin säästöt on hyvä kohdistaa niihin ongelmiin joita vähenevä lapsimäärä sitten aiheuttaa myöhemmin.

Tiedä tuosta säästöstä, toki näistä on menoja, mutta toisaalta tuovat myös kaikenlaista taloudellusta toimeliaisuutta ja työtä yhteiskuntaan.

Mutta siinä olet oikeassa, että ennusteet muuttuu, ja on aika selvää, että trendi tulee vielä nousevaksikin kääntymään, eikä tässäkään asiassa nyt kannata heti painaa paniikkinappulaa pohjaan.

 

[Patarouva]

Niin Suomessahan nyt on muutenkin synnytetty aikas paljon ihmisiä, kun sodan jälkeen saatettiin pyöräyttää pakonomaisesti sellaset 4-5 lasta perheeseen, koska niin vain "kuului tehdä". Ajat olivat toiset muutenkin, kuten klisee kuuluu.

Ja niitä vain tuli, eikä se etenkään naisille mikään ilon aihe aina ollut kun taas oltiin pieniin päin. Mutta siihen sopeuduttiin kun ei ollut vaihtoehtoja. Ehkäisymahdollisuudet olivat olemattomat ja tietoakaan ei ollut.
Aviottomat lapset olivat naiselle häpeä ja lapsen äpäryys ilkkumisen aihe muille. Nykyään puhutaan koulukiusaamisesta, mutta se on aina osattu.

 

[Jymäkkä]

Niin Suomessahan nyt on muutenkin synnytetty aikas paljon ihmisiä, kun sodan jälkeen saatettiin pyöräyttää pakonomaisesti esim. sellaset 4-5 lasta perheeseen, koska niin vain "kuului tehdä". Ajat olivat toiset muutenkin, kuten klisee kuuluu.

Nyt juuri varsinkin nämä isot ikäluokat valittavat, että loppuu veronmaksajat kun laskee syntyvyys. Ei taida suurperheen pyöritys kiinnostaa kovinkaan monia tällä vuosituhannella, vaan enemmän se on se 0-2 lasta, joka on nykykäytäntö melkeinpä perheessä kun perheessä. Ennen pidettiin myös outona, jos ei hankita lapsia ollenkaan. Nykyään se on ihan normaalia, ja yleistyy entisestään.

Eihän suurperheiden aikaan ole paluuta, ne kuuluivat menneeseen, kehittymättömään aikaan. Väestömäärän kotoperäinen kasvu vaatisi kuitenkin yli 2 hedelmällisyysluvun, tasapaino taitaa olla 2,1 kohdalla. Nykyinen n. 1,5 johtaa väestön vähenemiseen kuten käppyrät osoittaa. Maahanmuutto on silloin ainoa, mikä näivettymiseltä pelastaa.

 

[douppi]

Eihän suurperheiden aikaan ole paluuta, ne kuuluivat menneeseen, kehittymättömään aikaan. Väestömäärän kotoperäinen kasvu vaatisi kuitenkin yli 2 hedelmällisyysluvun, tasapaino taitaa olla 2,1 kohdalla. Nykyinen n. 1,5 johtaa väestön vähenemiseen kuten käppyrät osoittaa. Maahanmuutto on silloin ainoa, mikä näivettymiseltä pelastaa.

Varmasti jää "alijäämää" väestössä, mutta kun iso osa 1940-50 syntyneistä ns. jättää tehtävänsä, niin taas ollaan eri luvuissa ja hieman eri rakenteessa. Kuinka paljon on 1960 syntyneitä? Pitää tarkistaa.

Tuo 2,1 on aika korkea nykytrendeissä ja varsinkin kaupungeissa, eli kyllä se ennemmin tuossa 1,5 pysyttelee jatkossakin. Iso rooli tuossa on työmaailman muuttumisessa, kuten Hesarissakin mainittiin. Ennen naiset oli himassa, nyt kaikki käyvät töissä jos töitä vaan on -romaneja tietysti lukuunottamatta- (välikevennys).

 

[Jymäkkä]

Varmasti jää "alijäämää" väestössä, mutta kun iso osa 1940-50 syntyneistä ns. jättää tehtävänsä, niin taas ollaan eri luvuissa ja hieman eri rakenteessa. Kuinka paljon on 1960 syntyneitä? Pitää tarkistaa.

Tuo 2,1 on aika korkea nykytrendeissä ja varsinkin kaupungeissa, että ennemmin tuossa 1,5 pysytellä jatkossakin.

Joo, en mäkään usko, että tuonne yli kahteen päästään. Monille riittää 0-1 lasta, 2 useille ihannemäärä, ja todella harvat enää yli kolmea lasta haluaa. Tuohan siis ihan matemaattinen luku. Hävikin jälkeen kahden ihmisen pitäisi keskimäärin 2 jälkeläistä tuottaa, että väkimäärä ei laskisi.

 

[Walrus21]

Syyllistämällä ei tosiaan hirveästi saavuteta. Itse kuitenkin näkisin, että problematiikka liittyy ennen kaikkea hyvinvointivaltioon ja sen säilymiseen. Kuten Vartiainen toi Twitterissä ilmi, mitään ongelmaa ei olisi, jos eläisimme libertaarisessa yhteiskunnassa. Mutta koska elämme järjestelmässä, jossa jokainen on samassa huterassa paatissa äyskäröimässä vettä, on myös voitava puhua ikävistä faktoista.

Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Vaikka olen itse useissa "arvokysymyksissä" negatiivisen vapauden kannalla, ymmärrän ja tuen sitäkin puolta, että valtio vahtii omia intressejään, koska ne intressit ovat myös yksittäisen vapautta kaipaavan kansalaisen intressejä. Esim. alkoholipolitiikka on kaikkien yhteinen asia, koska sen kustannukset katetaan verovaroista. Ideaalimaailmassa ei tällaisia ongelmia ole.

Henkilökohtaisella tasolla suhtaudun lapsiasiaan niin, että se kuuluu tähän elämän "kiertokulkuun", jossa kuljetaan roolista toiseen; välillä on erilaisia ikäviä velvollisuuksia, toisinaan sitten vapaampaa. Aika oudolta tuntuisi omaan pirtaan se, että keskittyisin elämässä vain itseeni. Tulisi ehkä sellainen tunne, että valitsen pysyvästi sen "helpomman" tien, jossa on vapauksia, oikeuksia ja nautintoa mutta vain vähän vastuuta, kovaa työtä ja merkityksiä. Kiinnostaisiko enää pappaiässä, että olen ehtinyt reissaamaan, keräämään omaisuutta ja juomaan hyviä viskejä? Muistelisinko, että olipas siistiä, kun ehdin boulderoimaan, istumaan lätkämatseissa ja lukemaan riippumatossa kirjoja? Ehkä, mutta epäilen, että loppuviimeksi painottaisin muita asioita kuten perhesuhteita.

Tämä toki vain oma näkemys, jota en tohdi yleistämään. Tunnen myös vapaaehtoisia lapsettomia, joilla on hyvät perusteet ja argumentit valinnoilleen.

 

[Patarouva]

Tärkeitä perhesuhteita ja ihmissuhteita voi olla myös muita kuin suhteet omiin lapsiin. Ne ovat vain erilaisia suhteita. Ja vastuuta niistäkin kannetaan mikäli niiden halutaan onnistuvan. Vastuu on vain erilaista kuin vanhemman vastuu lapsestaan.

 

[Murkula]

Minä en vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt mistä jouduin luopumaan kun saatiin lapsia ja vanhempi poika on nyt 6 vuotta. Ehkä keksin sen seuraavaan kuuteen vuoteen, tai sitten en. Lapsihan on taloudellisesti ajateltuna kallis ja ymmärrän jos tuon taloudellisen puolen menetyksenä. Itselläni kun on sellainen tilanne, että vaikka esimerkiksi nyt maksan kahden pojan päivähoidosta jonkun 430€/kk niin silti on massia ihan siihen mitä mieleni tekee.
Kop kop, pitää puuta koputella, mutta kyllä lapsia tehdessä pitää olla sellainen puoliso jonka kanssa asiat menee niin ettei rajoitteita tule. Tiedän nimittäin ihmisiä joille lapset on tarkoittanut että kotoa ei saa juuri poistua kuin töihin. Mutta pakkoko niitä lapsia on tehdä sellaisten ihmisten kanssa joista tulee heti sen jälkeen hankalia. (ovat luultavasti olleet sitä jo ennen)

Oma lapsi noin niinkuin muuten on ihminen johon kokee sellaista kiintymystä ja rakkautta jota ei mihinkään muuhun voi kokea ja asiaa ei luonnollisesti voi tietää ellei ole sitä lasta. Lapsen kanssa asioiden tekeminen on muuta kuin aikuisen kaverin. Aikuisen kaverin kanssa on vaikkapa hauska käydä kalassa, mutta oman lapsen kanssa se kalastaminenkin on sellaista onnensekaista puuhastelua.

Tosiasia on kuitenkin, että lapsen tekeminen (yrittäminen) on ihan jokaisen oma asia ja täysin turhaa moralisoida muiden ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

Joskus kun kaveri mutisi että suomalainen keksi kyllä aina jonkun tekosyyn juopotella niin toinen siihen että "niin niin, mutta kyllä tekosyykin on syy" niin sovitaan että sama pätee tässäkin aiheessa.

 

[teroz]

@Ishmael onpas herkkis-menoa.

Minähän sanoin, että se on jokaisen valinta. En viitannut palstalaisiin vaan ns oikean elämän tuttuihin, jotka ontuvasti selittävät valintaansa, josta haisee bullshit Idahoon asti.

Silti minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että on surullista että niin moni valitsee noin ja sitä en muuta. Siihen kytkeytyy itsellä moni syy, myös se miten näkee joidenkin tuttujen tekevänsä kaikkensa niitä hankkiakseen ilman tulosta.

Ja se mitä tulee siihen, että lapset hankitaan itsekkäistä syistä, niin saa kokeilla. Minä tiedän mitä elämä on ilman, mutta saa koittaa mitä elämä on lasten kanssa ja sitten puhua sen itsekkäistä lähteistä. Tunnen vastuuta asiasta ja tunnen sen vastuuksi menneille ja tuleville sukupolville sekä toki se on antanut itselle jotain sellaista, jota en edes ennen lapsia voinut luulla saavani/tuntevani. Ja jos se on itsekästä, niin fine, mutta ainakin puhutaan erilaisesta itsekkyyden lajista kuin "haluan matkustaa" porukalla....Toki plussaa, jos lapset päätyvät ATP listan TOP10ään tai Änäriin, mutta sen varaan ei järin kannata plänejä rakentaa:)

 

[Byvajet]

Minä en vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt mistä jouduin luopumaan kun saatiin lapsia ja vanhempi poika on nyt 6 vuotta.

Kun mittaa tunneissa ajan ja euroissa rahan, jonka on lapsiinsa käyttänyt, ja sen jälkeen pohtii, mitä muuta samana aikana ja samalla rahalla olisi voinut tehdä, niin sitä kautta voi hahmotella asiaa.

Lapset sopinevat sosiaaliselle ihmiselle, joka nauttii ihmisten läsnäolosta ja sietää arjessa läpitunkevana kulkevan vaivan ja huolen, mutta kaikista ihmisistä tähän ei ole.

Miesten tapauksessa ei ole myöskään tavatonta, että perusvastuu lapsista ulkoistetaan äidille ja kokonaisuudesta pyritään keräämään vain parhaat palat.

Lapsiperhearjen raskaudesta kertovat esimerkiksi siihen liittyvät erot. Vaikka kuvittelisi, että juuri siinä vaiheessa vanhemmat ovat kaikkein sitoutuneimpia suhteeseensa, niin totuus on toisenlainen. Lapset kiristävät hermot niin äärimmilleen, että eroja tulee.

Monet lapselliset näyttävät myös jatkuvasti odottavan, että lapset kasvaisivat, jotta heistä tulisi omatoimisempia. Monet vanhemmat lohduttelevat toisiaan, että kyllä se sitten helpottaa, kun...

Kännykkävanhemmuus näyttää olevan jo normi. Lasten läsnäolosta ei nautita vaan sen sijaan kurkitaan kännykkään. Iloa näyttää tuottavan enemmän kännykkä kuin oma lapsi.

 

[Patarouva]

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia ymmärtää, miten ihanaa vanhemmuus voi olla. Jos paljon enemmän pystyy vielä rakastamaan lasta kuin itse rakastan veljen lapsiani niin ymmärtää, että onhan se upeaa.

Jotenkin vain epäilen, että osa ihmeen kokeneista ei ole alun alkaenkaan pitänyt lapsista tai ainakaan isommin välittänyt. Minä olen jo nuoresta asti ollut paljon lasten kanssa ja tiedän kuinka ihania ja välillä myös kamalia lapset voivat olla.

 

[444]

Moraalisaarna ei ratkaise yhtään mitään - olen aivan samaa mieltä. Mainitsetko kuitenkin muutaman asian jotka mielestäsi tukevat tuota väitettäisi, että lapset hankitaan itsekkäistä syistä? Mitä nämä mahtavat olla? Itsekästä lasten hankkiminen on silloin kun elämäntilanne ei tuota mitenkään tue, tai on muuten vain epätasapainoinen ihminen etc. Tuota ei nyt voi kuitenkaan minusta yleistää: eli lapset hankitaan (aina) itsekkääistä syistä.

Mieluummin kääntäisin tämän niin päin, että mainitse minulle edes muutama epäitsekäs syy lasten hankkimiselle. Jotenkin vaikea nähdä, että kovin moni ajattelisi, että ”en mä lapsia oikeasti halua, mutta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi tuleville sukupolville olen niitä valmis hankkimaan”. Se olisi epäitsekästä. Sen sijaan asioiden tekeminen siksi, että haluaa tehdä niin on pohjimmiltaan itsekästä. ”Tykkään lapsista ja haluan kokea koko vanhemmuuden väriskaalan, ja siksi hankin jälkikasvua” on esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että minä itse olen itsekäs ihminen hyvin monessa asiassa, enkä näe siinä yhtään mitään pahaa.

 

[Murkula]

Kun mittaa tunneissa ajan ja euroissa rahan, jonka on lapsiinsa käyttänyt, ja sen jälkeen pohtii, mitä muuta samana aikana ja samalla rahalla olisi voinut tehdä, niin sitä kautta voi hahmotella asiaa.

Niin no, itsehän taisin sanoa, että massia on sen verran että mitään ei ole jäänyt rahan puutteesta tekemättä. Minulle on ihan sama teenkö haluamani asiat sillä rahalla mitä on vai tekisinkö ne kuvitteellisesti niillä rahoilla mitkä lapsiin menee.

Ja jos menetetyksi ajaksi laskee vaikka sen että käytän poikia jääkiekkokoulussa niin enhän minä siinä mitään aikaa menetä vaan teen juuri nimenomaan sitä mistä tykkään.
Ei ole mikään normi että jokainen ihminen haluaa vaikka matkustella vapaasti. Jos lapseton on onnellinen että voi mennä ja tulla miten haluaa, niin ei se tarkoita että se toisi kaikille muillekin onnen ja autuuden.

Suomessa on tälläkin hetkellä paljon ihmisiä joilla ei pitäisi olla lapsia ja jos ihminen ei halua lapsia niin ei sen kannata niitä tehdä.
Mutta, jos ihminen haluaa lapsia ja saa niitä niin silloinhan hän tekee juuri sitä mitä haluaa.

 

[Derrick]

Niinpä, pidetään naisia (ja myös miehiä) määräaikaisissa työsuhteissa ikävälillä 20-40 v. ja sitten ihmetellään ettei lapsia tule.

Sitä saa mitä tilaa.

 

[blue line]

Suomalaiset sinkut eivät nussi tarpeeksi keskenään. Veikkaisin, että se on se perusongelma tässä asiassa. En niinkään usko, että joillakin yhteiskunnallisilla asioilla on tähän perusbiologiaan ulottuvia vaikutuksia.

 

[Vahva tunne]

Älkääs ny vaipuko synkkyyteen. Ammattiliitot järjestelevät lakkoja, jopa suurlakkoja. Sitten lakkoiluaikana, kun ei muuta tekemistä ole, voi vai n...ia. eiköhän se syntyvyys saada kertaheitolla? nousuun. Ja saadaan viä palkatkin nousuun, ja noi v...tun kinkyt pois ;). Täähän on ihan loistohomma.

 

[Jesus Shaves]

Mieluummin kääntäisin tämän niin päin, että mainitse minulle edes muutama epäitsekäs syy lasten hankkimiselle. Jotenkin vaikea nähdä, että kovin moni ajattelisi, että ”en mä lapsia oikeasti halua, mutta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi tuleville sukupolville olen niitä valmis hankkimaan”. Se olisi epäitsekästä. Sen sijaan asioiden tekeminen siksi, että haluaa tehdä niin on pohjimmiltaan itsekästä. ”Tykkään lapsista ja haluan kokea koko vanhemmuuden väriskaalan, ja siksi hankin jälkikasvua” on esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että minä itse olen itsekäs ihminen hyvin monessa asiassa, enkä näe siinä yhtään mitään pahaa.

Kyllähän tuon voi kääntää ihan mihin suuntaan sen itse haluaa - eihän se ole lainkaan hankalaa - jotta kirjoitettu teksti tukee omia näkemyksiä asian suhteen.

Kuten tätä ketjua lukemalla on hyvin helppo havaita.