Susia ei ole koskaan tapettu suomesta sukupuuttoon, vaikka niiden metsästys on ollut täysin vapaata. Muistan hyvin kun 80 luvulla tuli käytyä Pohjois Karjalassa karhua metsästämässä, jonka metsästys oli myös täysin vapaata, ainoastaan sille oli lainmukainen metsästysaika. Silloinkin iltasella kuuli kun sudet ulvoivat tyynellä kelillä jonkin matkan päässä. Metsäteiltä löytyi suden paskoja ja kankailta suden tappamia hirv raatoja ja luita. Siihen aikaa susia ei suojellut, kuin susi Pulliainen, eikä ne kuolleet sukupuuttoon, vaan tapetun suden tilalle tuli itärajan takaa aina uusia tilalle. Sama koskee myös muitakin suurpetoja. Nykyisin susia on moninkertainen määrä ja niitä suojellaan kuin ne todella olisivat jotain ainutlaatuista, miksi? Ehkä siksi että niistä on tehty jonkun poliittisen ajatus suunnan tiennäyttäjiä ja lapsien aivopesun tuotteita, kun nämä Haavistot ja kumppanit totesivat että Koijärviliike olikin hyvä poliittinen tempaus omien hillotolppien kohottamiseksi. Nyt metsästäjistä on tehty verenhimoisia suden salametsästäjiä ja perustettu susilife poliisipartio vahtimaan jokaista kulkijaa tuonne saloille. Jokainen joka on yhtään asioista perillä, niin tietää että ei se suden ottaminen tuolta metsästä ole mikään yhden eikä kahden miehen juttu. Sitä voi jokainen mennä koittamaan, vai kuvittelevatko nämä suojelijat Helsingin kalliossa, että suden saa hengiltä kun menee ja poksuttaa pois? Mikäli näin olisi asia, niin silloin pitää hukkia olla joka puskan alla mitä potkaisee. Mielestäni jokainen susi joka yleensä tulee jollekin suojelijan haaskankuvauspaikalle, ei ole normaali, koska jo suden normaalin arkuuden takia näin ei kuuluisi olla. Susi tappaa saaliinsa itse ja syö sen, mutta pienenkin häiriön vuoksi ei koskaan palaa ko raadolle uudestaan. Mikäli palaa, niin silloin se on jo liian kesy villiksi eläimeksi ja joutaa poistettavaksi.
Viimeksi muokattu:
