En ole mikään susien vihaaja, mutta kyllä se alkaa ottaa päähän kun susien jälkiä löytyy pihapiiristä ja peuran raatoja jatkuvasti muistuttamassa hukkien olemassaolosta. Ei meillä ole edes mitään tuotanto-tai kotieläimiä pihalla, jotka niitä houkuttelisivat pihapiiriin. Toki peuroja riittää, joidenka perässä ne tietenkin kulkevat. Ihmisten hajut eivät tunnu pelottavan lainkaan.
Eipä tässä voi kun ilmoitella petoyhdysmiehelle joka kirjaa ne sitten järjestelmiin ja toivoa, että muutkin tekevät samoin. Ehkä toistuvat pihahavainnot johtavat joskus kaatolupiin. Ilmoitusinto on laskemaan päin kun merkkejä susista näkyy ja kuulee jo niin paljon, että se on tavallista.
Vaikeuttaa kyllä arkea, kun koiria ei viitsi enää pitää lainkaan vapaana ja lapsien ei viitsi antaa kävellä pimeässä kouluun. Liiottelua tai ei, mutta en osaa olla levollisesti, jos lapset joutuisivat koulumatkan taivaltamaan aamuisin yksin. Järjestän rouvani kanssa työt siten, että näin ei käy.
Tällaista eloa Länsi-Suomessa.
Peuroja on nyt niin paljon, että ruokaa on. Ja kun ruokaa on, niin tehokkaana lisääntyjänä susi tulee menestymään lännessä koko ajan paremmin. Vaeltelevat nuoret sudetkin löytävät pariutumiskumppanin aina vain helpommin.
Kyllä niitä nyt vaan on liikaa ja korpiin ne hukat kuuluvat eivätkä ihmisten pihapiireihin