Ihan asiallinen kysymys ja ymmärrän myös mielipiteesi. Olen kuitenkin eri mieltä ja yritän perustella näkemykseni rakentavasti.
Mielestäni kaikilla suomalaisilla on oikeus ja eräänlainen velvollisuuskin ottaa kantaa tähän kysymykseen. Yhteisillä näkemyksillä muodostamme kansakunnan yhteisen moraalin ja kulttuurin, jota jatkuvasti jalostamme suomalaisuutena eteenpäin tuleville sukupolville. Eläinten ja luonnon kohtelu ovat olleet merkittävässä asemassa suomalaista kulttuuria, ja uskon enemmistön haluavan pitää tästä kiinni, vaikka eivät itse asuisikaan luonnon helmassa. Ja vaikka kaupunkilainen ummistaisi silmänsä tietyiltä luontokappaleita kohtaan tapahtuvilta julmuuksilta, hän voi silti nähdä verta käsissään, sillä hän on myös osa suomalaisuutta määrittelemässä minkälaisin säännöin elämme täällä luonnon keskuudessa.
Ja ymmärrän toki, etteivät kaikki määrittele ihmistä eläinkunnan jäseneksi samoin tavoin. Kärjistettynä evoluutiobiologia näkee ihmisen miljoonien vuosien aikana apinasta kehittyneenä poikkeuksena, kun taas uskonto voi nähdä ihmisen eräänlaisena jumalkuvana, jolle eläimet ja ekosysteemi on luotu hyödykkeeksi. Jokaisella ihmisellä on sitten oma käsityksensä jostain tältä väliltä, ja määritelmä siitä mikä elämä on toista arvokkaampaa, ja demokratiassa yhteiskunta pyrkii mukautumaan siihen yleisimpään.
Susivihaajat rinnastavat varmasti edellä mainitsemani moraalikysymyksen jonkinlaiseksi idealistiseksi jeesusteluksi, joka menettäisi painoarvonsa jos joutuisin itse asumaan susireviirin kupeessa. Tämä voi olla totta. Mutta kukaan ei pakota minua tai ketään muutakaan elämään tuolla erämaa-alueiden laitamilla, josta esimerkiksi koko Saunalahden susilaumaa oltiin tappamassa. En koe olevani mikään iso viherpiipertäjä. Uskon ihmisen olevan osa ruokaketjua, ekosysteemiä ja luontoa, jonka takia minullakin on verta kohtuullinen määrä käsissäni. Mutta uskon myös vastuullisuuteen eläinkunnan johtavana lajina, enkä pidä esimerkiksi reiluna sitä, että ihminen, jolta ei elintila lopu tässä maassa kesken, asettuu silti asumaan susien vähäisille reviireille ajamaan näitä vieläkin ahtaammalle. Erämaan laitamille voi toki muuttaa asumaan, mutta silloin pitäisi kyetä sietämään susien läsnäoloa, ja hyväksyä sen, että heilläkin on oikeus saalistaa eläimiä ravinnokseen. Sudet kuuluvat eläinkunnan jäseninä siihen fiksuimpaan päähän, jotka kykenevät kokemaan suuria tunteita, muodostamaan isoja kiintymyksen tunteita toisiinsa, ja samalla myös tuntemaan suurta tuskaa ja kärsimystä, joka minun mittapuulla lisää heihin kohdistuvien tekojen julmuutta. Heillä on minusta oikeuksia, ja meidän tulee yhteiskuntana taata ne.
Kun mietitte miksi minua ahdistaa minulle tuntemattomien susien tappaminen, voisin itsekin heittää kysymyksen ilmoille. Ahdistaako se, että Kiinassa on mm. koiranliha-festivaali, jossa tuhansia koiria kidutetaan erittäin julmalla tavalla; esimerkiksi nyljetään nahka irti ja keitetään elävältä, koska sen uskotaan tekevän lihasta paremman makuista?
Lychee and Dog Meat Festival - Wikipedia
Tunteet koiraa ja sutta kohtaan eivät tietenkään ole täysin sama asia, sillä koira on ihmisen kumppani, joka on seurallisuutensa lisäksi auttanut ihmisrotua kehittymään ylivertaiseksi eläinkunnan lajiksi (vertaan evoluutiobiologiaan ja ihmisen ja koiran symbioosiin). Mutta jos tämä toisella puolella maata tapahtuva teurastus ahdistaa, niin voi varmaan hyväksyä syyn, että kaupungissa kaukana susista ja muusta luonnosta asuu ihmisiä, jotka eivät halua julmuuksia tapahtuvan eläimille ns. heidän kulttuurinsa takapihalla, ja että demokraattisessa yhteiskunnassa on hyvä, että hekin saavat mielipiteensä julki.
/img-s3.ilcdn.fi/0a33dbd68e38fda77b1ea3de304abaa8c8a6fcdc8abec979c1acc0d729a376ed.jpg)
