Suosikkijoukkueen taustat

[donJones]

Pelailin nuorempana jonkun verran NHL94:sta ja siinä tuli yleensä valittua Pittsburgh. M.Lemieux ja K.Stevens olivat ylivetoja! Siitä jäi sitten tämä Pittsburgh fanius.

 

[Erling]

Lyhyt ja tyhjentävä vastaus: V-paita.

Melkein yhtä ytimekkäästi: Brian Leetch ja vuosi 1994

 

[Craig Berube]

Broad Street Bullies!!

 

[kakkonen]

Itselläni ei ole varsinaista NHL-suosikkijoukkuetta mutta muutamia seuroja olen seurannut hieman tarkemmin:
San Jose - taisin olla juuri aloittanut yläasteen kun seura perustettiin..kai se oli jotenkin sen takia. Nykyisin ehkä arvostaa pitempiä perinteitä enemmän mutta se oli silloin.
NYR - jotenkin niin legendaarinen porukka ja täällä on ollut niin monia mielenkiintoisia/suosikki pelaajia (Leetch, Rexa, Richter).
Detroit - vähän samat sanat kuin NYRin kohdallakin, legendaarinen porukka ja menestynyt hyvin tossa 90-luvulla.
Edmonton - aika paljon suomalaisia joskus muinoin..

 

[Meikku]

Steve Yzerman. Eipä paljoa selittelyjä kaipaa. Vuosi taisi olla 1993-94.

Sympatiat heltyy myös Washingtonin, Calgaryn ja Buffalon suuntaan.

 

[Rocco]

San Jose Sharks ja kausi 93-94. Eritoten pudotuspelit.

Ensin 7. ottelussa Detroit kesälomalle, toisella kierroksella Torontoa vastaan vietiin sarja 7. otteluun.

Ja millä rosterilla!! Muutama nuori lupaus ja muuten joukkue oikeastaan täynnä muiden joukkueiden hylkäämiä ylijäämäpelaajia. Ja tähtinä entiset punakoneen pelaajat Larionov, Makarov ja Irbe.

EDIT: Legenda muuten kertoo että valmentaja Kevin Constantine ei tykännyt tietyistä pelaajista ja siksi laittoi heidät samaan ketjuun. Eli OV-ketju Makarov-Larionov-Garpenlov (Garpenlöv toki täälläpäin maailmaa) ja pakkeina Ozolinsh ja Norton. Constantine sanoi että "parempi että he ovat kentällä samaan aikaan, muuten joutuisin huutamaan aina kun joku heistä on kentällä. Nyt tarvii huutaa vain 1/3 pelistä".

 

[kausi]

Vancouver Canucks huuma lähti siitä kun joskus aloin keräämään Pavel Buren lätkäkortteja, sitten siitä innostuin koko tiimistä ja olen seurannut nyt canucksin otteita lähes viidentoista vuoden ajan. Odotan vain sitä hetkeä kun Canucks vie pytyn että minkälaiset fiilikset se itselle tuo. :P

 

[Derby]

Miksi Devils? Se alkoi ENNEN 1995 playoffeja (en ole gloryhunter) kun olin 8-vuotias pentu vasta. Tuolloin eräs kaverini kannatti Tampa Bayta ja kun itse seurasin isompaa niin hän sanoi ettei minulla saa olla samaa suosikkia. Otin sitten Devilsin koska Devils tarkoitti piruja tai paholaisia ja se oli niin coolia. Siitä se sitten on jäänyt enkä voisi nyt enää kuvitellakaan kannattavani mitään muuta joukkuetta

 

[Mr.Goalie]

Miksi Devils? Se alkoi ENNEN 1995 playoffeja (en ole gloryhunter) kun olin 8-vuotias pentu vasta. Tuolloin eräs kaverini kannatti Tampa Bayta ja kun itse seurasin isompaa niin hän sanoi ettei minulla saa olla samaa suosikkia. Otin sitten Devilsin koska Devils tarkoitti piruja tai paholaisia ja se oli niin coolia. Siitä se sitten on jäänyt enkä voisi nyt enää kuvitellakaan kannattavani mitään muuta joukkuetta

Itsellä myös Devils, fanius heräsi kauden 2000 pleijareissa joissa Devils marssi aina mestaruuteen asti. Erityisesti Devilsistä pitää nostaa 2pelaajaa: nyt jo lopettanut legendaarinen iki-Devils Scott Stevens sekä omasta mielestäni edelleen maailman paras maalivahti Martin Brodeur.

 

[Lawless]

Nuckin linjalla jatkaen: upea pelipaita, siinä se päällimmäinen syy. Mutta suurin kaikista (vuonna 1993) oli Patrick Roy. Se oli mielestäni NHL-kiekon kulta-aikaa, ennen näitä trap-systeemejä (kirottu Devils) ja muita.

 

[scholl]

Itselläni ei ole ollut koskaan sellaista elämää suurempaa suhdetta yhteenkään NHL-joukkueeseen. Toki kun Suomessa oli uutisointi vaikkapa 80-luvun alussa niin yksipuolista niin sitä seurasi vain oikeastaan Oilersia. Ja tulihan sitä Gretzkyn, Kurrin ja Tikin aikana kannatettuakin. Jossain vaiheessa sitten tuli seurattua lähinnä sitä joukkuetta, minne Gretzky meni, muttei enää yhtä intensiivisesti pl. se kausi, jolloin Kings oli finaaleissa.

SE Floridassa aika monta kertaa käyneenä Florida Panthers on jotenkin varkain sitten noussut siihen tilanteeseen, että nykyisellään seuraan sitä ja toivon heidän menestystään, mutten millään tavalla intohimoisesti tai fanaattisesti. Itse asiassa tällä kaudella en ole yhtään heidän peliään edes nähnyt. Floridan valintaan vaikuttaa juuri se, että diggaan Miamin alueesta, mutta toisaalta viime vuosina en ole edes käynyt muissa halleissa kuin Panthersin kotihallissa Sunrisessa ja sen lisäksi Atlantan Philips Arenalla ja Madison Square Gardenissa, joten valinnanvaraa ei paljon ole. No itse asiassa voisihan tilanne niinkin olla, että seuraisin Panthersin sijaan NYR:iä. Legendaariset finaalit '94 ovat vielä hyvässä muistissa ja muutenkin legendaarinen joukkue. Chicago voisi olla toinen, koska diggaan jossain määrin siitä kaupungista ja heidän logo on ihan mukava. Tosin organisaation kyvyttömyys ja muistot Jeremy Roenickin ajoilta saavat taas sanomaan no thanks.

Eli mennään nyt Panttereilla ja juuri siksi, koska SE Florida alueena on mieluinen ja pitää valita sitten seura sieltä.

 

[liporiisi]

Suosikkini sm-liigasta ollut aina Tappara ja en tiedä mistä ja miten se on tullut,mutta 30 vuotta mittarissa ja niistä n.26 vuotta Tapparalainen.Ja sama nhl joukkueella se on New Jersey Devils ja sekin on ollut jo monia vuosia huolimatta rypemisistä ja mestaruuksista,sama pätee myös Tapparaan.

 

[OrangeCrush]

Asustelin NJ:ssä n.4 vuotta, aikana jolloin Legion of the Doom rymisteli joen toisella puolella. Laidat rytkyi ja Flyers oli vielä nimensä veroinen ( Broad Street Bullies) Asuin vain reilut 5km Philadelphiasta ja South Jerse kuuluu ns. Flyers Landiin :), joten.....liekö tuohon enempää lisäämistä.

Lets go Flyers! :)

 

[Ben Marco]

Täytyy tunnustaa, että ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, miksi Blackhawks on muokkautunut fanituksen kohteeksi. Sen muistan, että vuosi oli aika tarkalleen -89, eli allekirjoittanut on ollut 11v silloin. Roenick, Larmer, Ruuttu, Chelious, Belfour & co oli sieltä lähtien ihan ässiä. Myös Denis Savard (nykyinen Blackhawksien kakkos-koutsi) pelasi silloin Hawkseissa. 90-luvulla chicagossa ei juurikaan eurooppalaisia näkynyt, ja menestyskin oli aikas vieras käsite, poislukien Stanley-cup finaalit Penguinseja vastaan. Jengi on rämpinyt suossa monen monta kautta, mutta lojaalisuus ei ole kadonnut mihinkään.

Nyt kun katselen tuota Central-dicisioonan taulukkoa, ja koko läntisen konferenssin, menee naama väkisinkin messingille. Toki vasta 6/82 peliä takana, mutta joukkue näyttää pitkästä aikaa toimivalta paketilta.

Kuten jo aiemmin olen todennut, niin runkosarjan viimeiset kaksi kotiottelua on suunnitelmissa mennä katsomaan. Joulukuun alussa kun saa matkan maksettua, niin sitten alkaa hillitön kevään odotus :()

 

[kärppä73]

Canadiens-hulluuteni sai lopullisen sysäyksen 1993 uskomattomasta ja yllättävästä Stanley Cup voitosta. Roy, Carbonneau, Desjardins, Damphousse, LeClair, Muller ja kumppanit pistivät luun kurkkuun Gretzkylle ja LA Kingsille. Tutustuin jo joukkueeseen toki aikaisemminkin, sillä Canadiens on SE legendaarinen NHL-joukkue, joka tunnetaan ympäri maailman. Seurassa kiehtoo myös vahva kanadanranskalainen perinne/tausta, joka tekee Habseista niin omaperäisen kiehtovan verrattuna muihin NHL-seuroihin. Royn kauppaamisen myötä alkanut alamäki kesti n.10v, mutta silti tricolore-värejä on tunnustettu uskollisesti koko korpivaelluksenkin ajan. Itseasiassa nykyisin seuraan tiivimmin Canadiensin edesottamuksia kuin toista suosikkiseuraani Kärppiä.

 

[Jazerman19]

Itselläni on Atlanta Trashers suosikkijoukkueeni kohdalla vain ja ainoastaan, koska oma suomalainen suosikkini eli Kari Lehtonen pitää joukkuetta pystyssä.

En usko, että ikinä voin täysin kiintyä johonkin tiettyyn joukkueeseen. Sydäntä lähinnä ovat kyllä original-six-joukkueet + ne joissa on vahva suomalaisedustus. Pidän myös joukkueista joiden pelityyli on fyysinen. Neppailu ja peruuttelu jengit eivät koskaan ole meikäläistä sytyttäneet.

Voisi kai kärjistää asian niin, että olen suomalaisten nhl-pelaajien gloryhuntter, eli toivon niille joukkueille menestystä, joilla on suomalaisia riveissään.

 

[vision]

Kolme pelaajaa : Roenick, Chelios sekä Belfour.

Kausi 1991-1992 2663 pim.

Siitä se lopullisesti lähti ja samanlaista kautta odotellaan hautaan asti.

 

[rama]

Ne perinteet...

Ja Sakun tulo aikanaan teki sitten lopullisesti Habsista _sen_ joukkueen minulle. Aina kun muistan niin olen Habsien ottelujen tulokset aina teksti-tv:ltä aamuisin katsonut ja niiden mukana riemuinnut tai sitten en. Nykyään onneksi näkeekin välillä matseja.

 

[ms.qvist]

Aiempaan samaista aihetta liippaavaan ketjuun on tullut kirjoitettua seuraavaa ja aika paljolti se taitaa pitää paikkansa:

"Samoihin aikoihin* alkoi kiinnostukseni lisääntyä erästä toista NHL-joukkuetta kohtaan. Joukkuetta, joka Devilsien tavoin ei kuulunut aivan niihin suurimpiin ennakkosuosikkeihin liigassa, katseeni kohdistui Red Wingseihin. Joukkueen yksinäinen tähti ei kuitenkaan vetänyt katsettani sinne, vaan pelaaja joka sonnustautui paitaan #24. Kyseessä oli ennemminkin uteliaisuus mikä minut veti Wings-faniksi.

Myöhemmin, oliko se nyt kaudella '89-90, näin jonkin kaapelikanavan kautta otteita NHL-ottelusta Devils-Red Wings, ja silloin lopullisesti menetin sydämeni "Punasiiville". Siitä alkaen sydämeni on ollut punainen! 90-luvun alkupuolella kiinnostukseni Devilsejä kohtaan hiipui hiljalleen samalla kun sydämeni alkoi roihuta Wingseille, seurasin kuitenkin yhä edelleen Fetisovin otteita vaikka hetkittäin näyttikin siltä ettei hänellä ole enää tulevaisuutta NHL'ssä. Onneksi epäilijät olivat väärässä.

Wingseissä Probert oli alkujaan pelaaja jonka otteita seurasin, siinä vaiheessa kun Fedorov astui joukkueeseen aloin myös seurata hänen edesottamuksiaan paremmin. Jo rookie-kaudellaan hän teki vaikutuksen minuun ja moniin muihin. Sitten, lopulta, kuvaan astui pelaaja jonka otteisiin olin kiinnittänyt jo huomiota hänen maajoukkueurallaan. Mitä ihmeellisimpien koukeroiden jälkeen Detroitiin saapui Konstantinov, tuolloin olin säännöllisessä yhteydessä paikalliseen kiekkofaniin ja sanoin hänelle jo tuolloin: "Konstantinovista tulette vielä kuulemaan". Niin tapahtuikin, koko kiekkoa seuraava maailma oppi tuntemaan the Vladinatorin!"

*: Joskin NHL-kiekkoa olin seurannut jo reilusti ennen Calgaryn olympialaisia.

Yllä siis lyhykäisyydessään se kuinka minusta on tullut Wings-fani ja olen sitä kaikesta huolimatta varmaan ties kuinka monta vuotta.

vlad.

 

[Lunatico]

Itsellä ei ole iskostunut ketään sellaista suosikkijoukkuetta tuolta rapakon takaa kuin Jokerit on mulle Suomessa. Mutta Anaheimia "fanitan" vain ja ainoastaan Teemun takia. Itseasiassa myös Anaheimin lisäksi on semmoisia joukkueita joista pidän, kuten Atlanta loistavien yksilöittensä takia (lähinnä Lehtonen, Metro, Hossa, Ilja). Silloin kun Selänne pelasi Winnipegissä ja Kurri & Gretzky L.A:ssa, niitä kannatin tasapuolisesti. Sen mukaan minne kyseiset suuruudet siirtyivät, niitä joukkueita kannatin tai toivoin eniten menestystä niille. Eli olen aina tuolta NHL:n suunnalta kannattanut niitä joukkueita, joissa on pelannut omat suosikki pelaajani, se on se tärkein pointti ollut. Teemu, Kurri, Gretzky, Forsberg jne.

Onko tämä outoa?

 

[Spanky#24]

Suosikkijoukkueita on ollu aikojen saatossa aika monia, mutta oikeastaan aina juuri näitä suomalaisjoukkueita. Se nyt vaan on aina sytyttänyt, kun oman pienen maamme pelaajat takoo pisteitä suuressa ja mahtavassa Ameriikassa. Viime vuodet on lempijoukkue ollut Mighty Ducks, eritoten Selänteen sinne takaisin siirtymisen johdosta. Aina aamuisin sivua 235 katsellessa tulee kylmiä väreitä, kun näkee Selänteen nimen vihreellä. Sekin kenties kertoo jotain.

Mutta myös super tulokkaiden joukkueet herättää mielenkiintoa ja jonkin asteista faniutta, kuten joku mainitsikin jo.

 

[Jazerman19]

Onko tämä outoa?

Ei tietenkään ole. Miksi olisi? Vaikea valita itselleen jotain suosikkijengiä, kun ei ole minkäänlaisia juuria/siteitä kyseisissä kaupungeissa. En ole koskaan edes käynyt yhdessäkään nhl-joukkueen omaavassa kaupungissa. Tämmöistä tämä etäkannattaminen on. Itselleni jonkun nhl-joukkueen "kannattaminen" on nimenomaan pelaaja keskeistä. Toki joukkueen pelityylilläkin on osuutta asiaan, kuten jo aikaisemmin kirjoitin.

 

[Caniac]

Kysymys joka pyörinyt vuosien aikana omassakin mielessä. Miksi juuri Whalers?

Jaa-a... Menestys ei ainakaan ollut se syy. Jotenkin vain pieni ja muiden varjossa ollut Hartford Whalers iski tälle kohdalle. The Perfect No.10 Whalers-paidassa on jotenkin kaukaisesti muistissa, tai ainakin silloin aikoinaan riitti tieto siitä, että mies pelasi monta vuotta juuri tässä seurassa. Mutta samojen aikojen Whalersistä Ronia enemmän on jäänyt mieleen Kevin Dineen, ja sitten 90-luvun alussa Pat Verbeek, Sean Burke ja kaksikko Geoff Sanderson-Andrew Cassels.

Kun 90-luvulla ei Whalers paljon playoffeissa näkynyt, niin mietin kovasti suosikkiseuran vaihtoa. Kuitenkin Dineenin tulo takaisin Philadelphiasta lopetti ne "etsinnät". Mutta saman tilanteen edessä olin jälleen, kun tuli päätös, että Whalers muuttaa Carolinaan. Yksi paskimmista jääkiekkohetkistä! Ei paljon kiinnostanut aluksi seurata Hurricanesin otteita. Varsinkin kun joukkue oli rakennettu uusien pelaajien varaan. Onneksi kauppa Calgaryn kanssa toi seuraan kaksi suosikkipelaajaa: Gary Robertsin ja Trevor Kiddin, joten oli jotakin mitä seurata. Vähitellen huomasin, että ei auta, Hurricanes on kuitenkin ex-Whalers...(ja vaikka existä pitäisi pysyä kaukana, niin silti!)... Ja lopullinen "takertuminen" tapahtui sitten 1998, kun Ronnie Francis palasi organisaatioon.

Ja monien tuskaisten ja pohjamudissa oleskeltujen vuosien jälkeen, seura on Stanley Cup-mestari! Kaikki aika minkä on kuluttanut seuratessa Whalersin/Hurricanesin otteita, on todella kannattanut. Justin Williamsin maali tyhjiin kesäkuun valoisana yönä vuonna 2006 on ikuisesti muistoissa...

 

[Hukkaviiva]

Itelläkin on niin, että tulee oltua niiden joukkueiden puolella, joissa pelaa suomalaisia, eli en oo oikeestaan minkään joukkueen fani. Toi rangers on Immosen myötä noussu kuitenki semmoseks periaatteessa suosikkijoukkueeks.

 

[Mielikuvitushahmo]

Perkele! Mietin ja mietin ja mietin ja mietin, enkä saa mitään järjellistä selitystä siihen, että Buffalo Sabres herättää minussa tunteita enemmän kuin yksikään Sm-liigan joukkue, kotikaupungin joukkue mukaanlukien. Aikanaan toki seurasin Sabresin otteita lähinnä koska joukkueessa pelasi liuta kovia pelimiehiä kuten Mogilny, Hawerchuk, Lafontaine, May, Ray, Barnaby ja Hasek, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei olleetkaan enää pelaajat, vaan joukkue itsessään.

Vieläkin olen saatana katkera Dallasin voitosta vuonna -99, ainoa kerta, jolloin on noussut vedet silmiin silkasta vitutuksesta urheilun takia. Olin todella epäuskoinen tuon ratkaisun tultua...