Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

[scholl]

Sitten on vielä kaikenlaisia säätiöitä, ajatuspajoja ja yliopiston laitoksia, jotka ovat kyseenalaisia. Minua häiritsee esim. Kalevi Sorsa -säätiö. Elinaikanaanhan hän ajoi sosialistista vallankumousta ja aina kun joku ko. säätiön tyyppi on julkisuudessa, tuntuu tämä olevan kommari.

 

[ms.qvist]

Väitän, että tämä tuli yllätyksenä Kremlille, koska Georgian sodasta ei seurannut mitään. Sinänsä seuraus on hyvin looginen.

PM on kiero omien ja kaverien etujen ajaja, UM Soininitta kiemurosita ei kannata edes kirjoittaa muuta kuin että vastuunvälttely on ollut viran kannalta tärkeintä antia ja pres SS löyhkää populistista YYA:ta vanhuutensa koko voimalla. Populismista osoituksena vaalivauva. Ulkopolitiikka on "vahvoissa" käsissä.

Melkoisella todennäköisyydellä arviosi osuu oikeaan, Venäjällä ajateltiin,ettei länsi reagoi voimakkaasti, koska aiemmipiin toimiin länsi ei ollut reagoinut voimakkaasti (tai juurikaan). Georgiassa itse asiassa länsi - osin ranskalaisten painostuksesta - tulkitsi Georgian syypääksi, jättäen huomiotta merkittäviä Venäjän suorittamia eskalaatioita kevään ja kesän 2008 ajalta. Tuolloinen löperö suhtautuminen oli signaali pääministerinä toimineelle Putinille - merkittävä heikkoudenosoitus ja, kuten tunnettua, Putin pyrkii keräämään kaiken mahdollisen hyödyn, jos joku osoittaa heikkoutta. Tämä johtuu osaltaan perivenäläisestä ajattelutavasta, melkeinpä kulttuurisesta ominaisuudesta, joka juontaa juurensa historiasta, jossa toiminta on perustunut hyötymiseen ja keinotteluun, ja siihen, että sopimukset ovat vain sopimuksia, jotka voi rikkoa, jos oma etu niin vaatii. Edellinen pätee lähinnä laajempaan ihmisjoukkoon, suhde läheisiin ja todellisiin henkilökohtaisiin ystäviin on sitten toinen. Heidän puolesta moni on valmis antamaan vaikka henkensä.

Suomen tämänhetkinen tila on, sanalla sanoen surkeä ja nöyristelevä. Aivan liian monen ajattelua ohjaa "mitähän Moskova tuumaa" ja tuolloin, väistämättä, ollaan tilanteessa, jossa Suomen etu usein unohtuu. Tai kuvitellaan Suomen ja Venäjän etujen käyvän yksiin. (Mitä se toki silloin tekee, jos lasketaan Suomi Venäjän alusmaaksi ja kynnysmatoksi, jonka yli voi idästä marssia).

Pääministeri Sipilän viime aikojen ulostuloihin minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin, että Sipilä, älä puhu paskaa!

 

[arvee]

Lehtomäki ja Heinäluoma saavat Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkin (IS)

Venäjä tietää miten käsitellä meidän poliitikkoja. Kritiikkiä varmaan tältä suunnalta ei enää tule, vaikka mitä tapahtuisi. Tosin ei sitä kritiikkiä tähänkään asti ole tainnut tulla.

Saivat prenikan pitkäaikaisesta hienovaraisesta eli salakavaluuden korkeimman tason infovaikuttamisesta korvissamme, ehkä vähemmän silmissämme. Myös poliitikan eli puoluetoverien manipuloinnista, ohjauksesta. Ei noita mitskuja kaiken maailman amatööreille kylvetä.

Lisäys taas: tottakai ovat myös silmiemme kautta vaikuttaneet, kirjoittaneet ylistyslauluja Venäjän tahtilajissa. Heinäluoma varsinkin Demokraattiin ja ip-kolumneitakin taitaa olla vyöllään, Lehtomäki Suomenmaahan ja lukuisiin maakuntien johtaviin propaganda-aviiseihin.

 

[ms.qvist]

Suomessa tulisi ehdottomasti avata historian jätetynnyrimme avoimelle keskustelulle. Yhtä varmaan on, että sitä ei tehdä ainakaan vuosikymmeneen tai pariin.

Alpo Rusilla on IL:n Näkökulmassa ajatuksia:

"Näkökulma: Menneisyyden miinat on poistettava - Nato-avaus voisi avata uuden keskustelun

...

Torvaldsin ehdokkuuteen liittyy kuitenkin yksityiskohta, joka tarjoaa mahdollisuuden avata lähimenneisyyden saloja, millä on vaikutusta myös Suomen nykyiseen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Torvalds on Wikipediassa julkaistujen tietojen mukaan harjoittanut opintoja 1975-1977 Moskovassa yhteiskuntatieteellisessä instituutissa sen lisäksi, että hän luki juridiikkaa Helsingin yliopistossa 1966-1969."

Linkki: Näkökulma: Menneisyyden miinat on poistettava - Nato-avaus voisi avata uuden keskustelun

Melkoisella todennäköisyydellä mitään suurempaa lähimenneisyyden salojen avaamista ei nähdä, ei edes siinä tapauksessa, että Torvalds tekisi todellista tiliä menneisyytensä kanssa. Suomalainen eliitti, ymmärrettävistä syistä johtuen, haluaa pitää luurangot visusti kaapissa. Lustraatiolle ei tunnu olevan sijaa tässä maassa, sen sijaan näiden lehtomäkien myötä on kasvanut uusi sukupolvi viemään "yya-soihtua" eteenpäin.

tag @Sako ja @mjr (HAH!)

 

[Cobol]

Rusilta hyvä kirjoitus. Olisi paikallaan, että presidenttiehdokas Torvalds - jo ennen mahdollista valintaansa, joka tosin on teoreettinen mahdollisuus - avaisi toimintaansa SKP:ssa ja kertoisi opiskelustaan Moskovan puoluekoulussa. Olen samaa mieltä kuten @vlad eli edes Torvaldsin avautuminen ei vaikuta luurankojen olotilaan kansallisessa kaapissamme. Mutta presidenttiehdokkaana hänen tulisi avata myös henkilöhistoriansa tätä puolta ja mielellään rehellisesti. Torvaldsin suun saattaa tukia sekin, että moni tuntee hänen historiansa ja puoluekoulun tarkemman roolin. Jos kertoo asioista rehellisesti, tulee ongelmia, ja jos kertoo asioista peitellen, joku voi napauttaa faktaa esiin.

 

[Cobol]

Pari kommentia Rusin kirjoitukseen, jonka @vlad yllä linkitti:

1. Supo ei ole torjunut kommunistien tai ex-kommunistien tai Supon tiedossa olleiden KGB-yhteyksiä pitäneiden henkilöiden turvaselvityksiä. Kyllä ne on tehty. Uskoakseni monet niistä ovat edelleen kassakaapissa, nykyään digitaalisessa kassakaapissa. Supolla on mahdollisuus käyttää niitä, jos joku esimerkiksi ylittää Supon määrittämän rajan, tai jos Supo haluaa estää jonkun pääsyn johonkin tehtävään.

2. Rusin mainitsema Jaakko Laakso, jonka Rusin mukaan KGB:n Helsingin tiedusteluasema nimesi työntekijäkseen kategoriassa "luottamuksellinen kontakti" peitenimellä "Jan" vuonna 1973, on mielenkiintoinen tapaus. Hänhän toimi puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana, vaikka kontaktoi KGB:lle. Kauan sitten Helsingin Sanomat teki jutun Matts Dumellin uhrautumisesta Laakson puolesta, ja toi esille Laakson todellisen roolin.

No, huolimatta ilkeistä jutuista ja ainakin lähes faktoista, Laakso sai jatkaa edelleen puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Miksi? Enpä oikein muuta syytä keksi kuin sen, että Laakso toimitti myöhemmin tietoa Supon johdolle eli Tiitiselle. Supo toimi loogisesti pyrkiessään värväämään niitä, joita Supo seurasi jollain tasolla muutenkin.

 

[mjr]

Melkoisella todennäköisyydellä mitään suurempaa lähimenneisyyden salojen avaamista ei nähdä, ei edes siinä tapauksessa, että Torvalds tekisi todellista tiliä menneisyytensä kanssa. Suomalainen eliitti, ymmärrettävistä syistä johtuen, haluaa pitää luurangot visusti kaapissa. Lustraatiolle ei tunnu olevan sijaa tässä maassa, sen sijaan näiden lehtomäkien myötä on kasvanut uusi sukupolvi viemään "yya-soihtua" eteenpäin.

tag @Sako ja @mjr (HAH!)

Joo, aika selväksi on tullut että tuo pyykki pestään todella myöhään jos ollenkaan. Kiinnostavaa nähdä miten Torvalds reagoi mutta veikkaisin ettei juuri mitenkään... Itse äänestän Saulia, vähiten huono huonoista.

 

[Tuamas]

Ei tarvitse miettiä kuka nykypoliitikoista on suomettunut, kun Putin avaa sen ihan julkisesti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005413364.html

 

[scholl]

Katsoitteko Kuubasta kertovaa ohjelmasarjaa Yleltä? Eilen tuli viimeinen jakso, jossa käsiteltiin nykyaikaa. Kaikki toverit pitävät kyllä yhä yhtä. Kuubassa on 3000 venäläisagenttia, jotka kuuntelevat Yhdysvaltoja ja varastavat kenties liikesalaisuuksia jne. Russia to reopen spy base in Cuba as relations with US continue to sour | World news | The Guardian Kuubalaiset myyvät muita tiedustelutietojaan kenelle hyvänsä ja kuubalaisagentit puolestaan pitävät Venezuelan presidentin vallassa.

He ovat joka paikassa samanlaisia. Jos itse saisin päättää, en tekisi mitään kauppaa Kiinan, Venäjän, enkä Kuuban kanssa. 90-luvulla oli paljon parempi tilanne, kun talous meni huonosti kaikissa maissa, jotka ovat jonkinlainen uhka. Sitten kun Kiina ja Venäjä alkoivat saada enemmän fyrkkaa, heistä tuli uhka kaikille.

Se on huvittavaa todellakin, että kun kylmä sota loppui, niin osa ihmisistä luuli, että kaikki ovat jatkossa kavereita keskenään. Itse en ole kommunisteihin ikinä luottanut, enkä luota vieläkään. Niinpä on ihan sama millä nimellä Venäjä ja nämä muut maat kutsuvat itseään, sillä samaa porukka he yhä ovat kuin ovat aina ennenkin olleet.

 

[Sako]

Ei tarvitse miettiä kuka nykypoliitikoista on suomettunut, kun Putin avaa sen ihan julkisesti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005413364.html

Ja saajat ovat tiukasti omaa hyvinvointiaan Venäjän etujen kautta ajavien puolueiden edustajia eli SDP ja Keskusta.

 

[Cobol]

Toki suomalaismedia nälvii, mutta varovaisesti Heinäluomaa ja Lehtomäkeä. Mielenkiintoisista on se, mistä media ei kirjoita: miten on mahdollista, että aggressiivinen Venäjä palkitsee demarien vahvimman poliitikon ja kepulaisen pääministerin lähipiiriin kuuluvan valtiosihteerin ilman, että kukaan kyseenalaistaa heidän tekemiään palveluksia Venäjälle?

Vahvasti näyttää siltä, että Venäjän ja Suomen suhteissa journalistinen päätäntävalta on koko mediassa luovutettu toimitusten ulkopuolelle.

 

[Stonewall]

Kotiryssäjärjestelmä oli kyllä aikanaan ihan hyvä. Joka puolue sai vaihtaa tietoja, ketään ei syrjitty. Toisaalta koska Neuvostoliitto olisi joka tapauksessa kaivanut tiedot, niin oli hyvä että suurinta osaa tiedon tarpeesta tyydytettiin varsin avoimesti. Todella merkittävät asiat kuten salainen yhteydenpito USAn kanssa olivat ainakin Kekkosen aikana vain hänen ja ja Sutelan tiedossa, ja oli aivan sama mitä poliitikot kertoilivat. Manun ajasta en sitten tiedä. En usko, että enään on vastaavaa järjestelmää, mutta pyrkimyksiä varmasti on. Heinäluoma ja Lehtomäki tuskin enään ovat kiinnostavia kohteita. Olisi kiinnostavaa tietää miten nuoria ja nousevia poliitikkoja kuten Andersonia tai Häkkästä on lähestytty. Ihme on, ellei ole.

 

[Morgoth]

Lisäys taas: tottakai ovat myös silmiemme kautta vaikuttaneet, kirjoittaneet ylistyslauluja Venäjän tahtilajissa. Heinäluoma varsinkin Demokraattiin ja ip-kolumneitakin taitaa olla vyöllään, Lehtomäki Suomenmaahan ja lukuisiin maakuntien johtaviin propaganda-aviiseihin.

Veikkaan, että näillä samoilla ihmisillä on myös ne Suomen arvokaimmat kunniamerkit (ainakin Heinäluomalla). Voisi jonkun pykälän niihinkin lisätä, että joko Suomen tai Venäjän, mutta ei molempien...

 

[Jäävuorineuvos]

Suomella oli 1990-luvulla, kun menimme Euroopan Unionin jäseneksi myös oma momentum mennä Natonkin jäseneksi verraten neutraalissa geopoliittisessa tilanteessa. Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin totesi monesti, että Nato-ratkaisu on Suomen kansan oma asia ja Venäjä ei hänen mukaansa ryhdy poliittisiin taikka muihinkaan manöövereihin Suomea kohtaan.

Suomi oli silloin vahvasti vielä YYA-kauden lamauttama, mikä tulee esimerkiksi omien poliittisten päämäärien toteuttamiseen ponnekkaasti. Pelättiin vielä sitä sun tätä ja aloite ei tavallaan ollut omissa käsissä. Jälkikäteen ajatellen tämä turha varovaisuus näkyy selvemmin.

Poliittinen johtomme ei 1990-luvulla täysin luottanut itseensä ja omiin näkemyksiinsä. Tämä käy hyvin ilmi eräänlaisena flegmaattisuutena kansainvälisissä poliittisissa kysymyksissä ja niiden viitekehyksessä omien intressien ajamisessa.

YYA-kausi näkyy vieläkin valitettavasti tietynlaisena asioidenhoitona. Poliittisia jähmeyksiä on paikoissa, joissa niitä ei pitäisi olla ja ollaan ikäänkuin sukkasillaan tiettyjen kysymysten kanssa.

 

[Cobol]

Verkkouutisissa mielenkiintoinen kokoelma Suomen historiasta aina vaaran vuosista ja Neuvostoliiton vetämästä kaappaushankkeesta vuonna 1948 vaikuttaja-agentteihin. KGB:llä oli Suomen poliittisen elämän huipulla lukuisia ”vaikuttaja-agentteja” kuten Urho Kekkonen, Eero A. Wuori (”Mooses”), Arvo Korsimo, Kustaa Vilkuna, Emil Skog ja Kalle Lehmus. Kyse on Vihavaisen, Mannisen ja Rentolan kirjasta Varjo Suomen yllä, Stalinin salaiset kansiot.

Vaaran vuoden 1948 kaappaushanke vahvistui Neuvostoliiton operaatioksi – verkkouutiset.fi

Tälle kirjalle toivoisi jatkoa mahdollisimman pian. Siitä mihin se jää aina nykypäivään asti.

 

[ms.qvist]

Kotiryssäjärjestelmä oli kyllä aikanaan ihan hyvä. Joka puolue sai vaihtaa tietoja, ketään ei syrjitty. Toisaalta koska Neuvostoliitto olisi joka tapauksessa kaivanut tiedot, niin oli hyvä että suurinta osaa tiedon tarpeesta tyydytettiin varsin avoimesti. Todella merkittävät asiat kuten salainen yhteydenpito USAn kanssa olivat ainakin Kekkosen aikana vain hänen ja ja Sutelan tiedossa, ja oli aivan sama mitä poliitikot kertoilivat. Manun ajasta en sitten tiedä. En usko, että enään on vastaavaa järjestelmää, mutta pyrkimyksiä varmasti on. Heinäluoma ja Lehtomäki tuskin enään ovat kiinnostavia kohteita. Olisi kiinnostavaa tietää miten nuoria ja nousevia poliitikkoja kuten Andersonia tai Häkkästä on lähestytty. Ihme on, ellei ole.

Vuosi sitten keskusteltiin paljonkin siitä kuinka Venäjä on myös Suomessa herättämässä uudelleen ns. vaikuttaja-agenttien verkostoa, vanhojen ohella myös uutta verta kaivataan, tällaisessa tehtävässä vanhat, toimivat kontaktit, ovat arvokkaita. Ja koska Suomessa ei ole omaa likapyykkiä käyty läpi, niitä vanhoja kontakteja on riittämiin. Muistiinpanoistani seuraava:

"Suomessa neuvostoaikana syntyneet tiedusteluverkostot on jätetty putsaamatta. Alpo Rusin, Stasin lukuihin perustuvan, arvion mukaan KGB:llä ja GRU:lla (nykyään GU) oli Helsingissä ainakin sata ”nuoremman polven operatiivista kontaktia”. Hänen arvion mukaan niistä on voinut syntyä uusia verkostoja, ja että määrät voivat nykyään olla suurempiakin, pienempiä ne eivät hänen mukaansa ole. Rusin mukaan kohdemaissa käytetään toimintaohjeita salassa odottavia niin sanottuja ”nukkuvia agentteja” (sleeper agent). Eräs tällainen verkosto paljastui Yhdysvalloissa vuonna 2010, kun Yhdysvaltoihin loikannut Venäjän tiedustelupalvelun eversti Sergei Tretjakov paljasti kymmenen 2000-luvun alusta lähtien Yhdysvalloissa toiminutta nukkuvaa agenttia."

Näin siis Stasin arkistojen avauduttua Rusin arvion mukaan, ja Rusi arvioi, että on mahdollista, että uusia verkostoja on syntynyt tämän jälkeen, joten määrät voivat olla olennaisesti suurempiakin. Venäjä on aktivoinut laajemminkin Euroopassa, se on herätellyt neuvostoaikojen kontaktejaan, mutta samalla hankkinut uusia kontakteja ja luonut uusia verkostoja. Useat äärioikeistolaiset puolueet ja liikkeet Euroopassa ovat ajautuneet Venäjän hoteisiin, kuinka paljon tässä joukossa sitten onkaan heitä, jotka ovat "myyneet sielunsa" Venäjälle? Suomessa tiettyjen tahojen retoriikka ja toiminta antaa ymmärtää, että uusia verkostoja luodaan ja niitä - ainakin - yritetään ujuttaa sisään eri puolueiden rakenteisiin olemassa olevien lisäksi.

Ja toinen lainaus muistiinpanoistani:

"Alpo Rusi siteerasi Verkkouutisissa ”Näin Venäjän tiedustelupalvelu vaikuttaa Suomessa” (17.11.2015) New Yorkin yliopiston professoria ja tiedusteluasiantuntija Mark Galeottia:

”Hänen mukaansa Venäjän hybridiarmeijan uusia sotilaita ovat venäläisten yhtiöiden länsimaiset avustajat, hyvin palkatut toimittajat, jotka työskentelevät Venäjän omistamissa medioissa, Venäjälle myönteiset ”asiantuntijat” ja entiset länsimaiset Venäjän lähettiläät, jotka ovat valmiita puoltamaan Venäjän ja lännen yhteistyön lisäämistä lyhytaikaisiin taloudellisiin hyötyihin perustuen ja pitkän tähtäimen strategiset näkökohdat sivuuttaen.'”

Tästäkin joukosta löytyy suomalaisia "edustajia", muitakin kuin Aho ja Lipponen.

Huom: @Sako @Cobol @mjr

korj. Venäjällä -> Euroopassa

 

[Laitela]

Kiitoksia vaan 90-luvun tunaroinnille NATO-jäsenyyden suhteen, nyt ollaan puun ja kuoren välissä. Eihän ovea NATO:n suunnalta ole suljettu(?), mutta mikäli kansa saa päättää, Suomi ei liity ikinä. Paitsi sitten tekis mieli, kun oven takaa kuuluu "cyka blyat" ja AK:t poraa seinästä läpi, mutta se on myöhästä sitten. Se on vaan semmonen juttu, että kohta alkaa liittoutumattomat naapurit täällä länsipuolella rympyiltä loppumaan. No V-Venäjän nyt saa kohtuu helpohkosti, Ukrainassa on pidettävä matalaa profiilia liian huomion vuoksi ja Kaukasuksellakin käytiin riehumassa jokunen vuosi sitten, joten sitten siellä olis muuan Suomi, jonka hallinta lisäis ihan mukavasti rantaviivaa Itämerellä. On Puolustusvoimat joo, mutta mikäli arviot puolustuskyvyn kestävyydestä pitävät edes karkeasti kutinsa, ei mahdollinen suora aseellinen konflikti kovin kauaa kestäisi.

Tottahan toki kaikki paheksuis taas aikansa, mutta elämä jatkuu ja "Venäjän kanssa on kaikesta huolimatta tultava toimeen tai businees kärsii." Pelkät EU-maat ei kykenis kun käsiään levittelemään, että menipä teillä nyt vituiks ja tsemiä sinne. Niin ja kenties joku JEF-komppania kävis pyörähtämässä ja toteais, että ei tänne kannata jäädä.

 

[Stonewall]

...
Näin siis Stasin arkistojen avauduttua Rusin arvion mukaan, ja Rusi arvioi, että on mahdollista, että uusia verkostoja on syntynyt tämän jälkeen, joten määrät voivat olla olennaisesti suurempiakin. Venäjä on aktivoinut laajemminkin Venäjällä, se on herätellyt neuvostoaikojen kontaktejaan, mutta samalla hankkinut uusia kontakteja ja luonut uusia verkostoja. Useat äärioikeistolaiset puolueet ja liikkeet Euroopassa ovat ajautuneet Venäjän hoteisiin, kuinka paljon tässä joukossa sitten onkaan heitä, jotka ovat "myyneet sielunsa" Venäjälle? Suomessa tiettyjen tahojen retoriikka ja toiminta antaa ymmärtää, että uusia verkostoja luodaan ja niitä - ainakin - yritetään ujuttaa sisään eri puolueiden rakenteisiin olemassa olevien lisäksi.

Itse oletan, että Venäjä kyllä pyrkii saamaan kontakteja, mutta lukumääräisesti niitä uusia ei aivan hirveän montaa ole. Toisaalta en myöskään usko, että vanhoista Neuvostoliiton aikaisista kontakteista on juurikaan hyötyä. Esim. Ilkka Kanerva ravasi Tehtaankadulla Neuvostoliiton aikana, mutta epäilen suuresti että häneltä mitään tietoja enään tippuu. Sama pätee toki Lipposeen, Heinäluomaan, Väyryseen ja kumppaneihin. Korkeintaan jollakin saattaa olla astetta enemmän sympatiaa Venäjää kohtaa (esim. Tuomioja). Ja tämänkin määrä vähenee vanhojenkin jäärien kohdalla - valtaosa poliitikoista on hyvin pragmaattisia ja opportunisteja. Venäjän kanssa pelaamisesta ei kukaan taida saada mainittavaa etua. Siitä huolimatta pidän melkoisen selvänä, että Venäjä on yrittänyt saada kontaktia nouseviin nuoriin poliitikkoihin. Tuskin kovin hyvällä menestyksellä, koska Neuvostoliiton kaaduttua ideologinenkin motiivi käytännössä katosi, eikä Venäjä pystyy rahaa lukuunottamatta poliitikolle oikein mitään tarjoamaan. Toki yksikin nouseva nuori poliitikko voisi olla arvokas, mutta edellä esitetyin perustein, voi olla mahdoton tilanne.

Sen sijaan nykyisin sen huomio on kaikenmaailman dosenteissa, valeuutisissa ja mediassa. Ja kaikkien tietämässä trollitehtaassa. Varmasti tekevät myös verkossa tapahtuvaa tiedustelua ja vakoilua. Yksittäisiä toimittajia voi varmastikin yrittää ostaa rahalla, enkä hämmästyisi vaikka näin olisi tehtykin MV-lehden ulkopuolellakin. Suurin kysymysmerkki on mielestäni huomattava määrä Venäjältä Suomeen muuttaneita henkilöitä. Siinä joukossa on varmuudella jonkin verran henkilöitä, joita Venäjä käyttää jo nyt tai viimeistään konfliktitilanteessa.

Kaiken kaikkiaan tilanne on haastava molemmin puolin. Venäjällä on iso intressi saada Suomesta tietoa ja toisaalta mahdollisesti propagandaa tai disinformaatioa jakavia henkilöitä, mutta rekrytointi on erittäin haasteellista. Meidän kannaltamme taas on selvää, että jotakin kauttahan he tietoa saavat ja toisaalta vaikuttavat, mutta emme ihan varmuudella tiedä muutamia räikeimpiä esimerkkejä kuten Bäckman lukuunottamatta että mitä kautta toimivat. Siinä mielessä kotiryssäjärjestelmä oli vallan toimiva aikanaan. Nyt toiminta on salaisempaa ja vaikeampaa sekä Venäjälle että meille.

 

[Sako]

@vlad pilasi juuri päivän. Kuvittelin, että tilanne ei olisi noin kamalan syvältä ja takapuolesta. Tavallisesta poliisista jo tiedetään, että se ei tee töitään ja nyt sama täytyy sanoa Suoposta.

Väyrynen on saanut uudet ohjeet venäläisiltä toimipaikan suhteen ja joutuu taas muuttamaan.
Paavo Väyrynen aikoo palata eduskuntaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

 

[Stonewall]

@vlad pilasi juuri päivän. Kuvittelin, että tilanne ei olisi noin kamalan syvältä ja takapuolesta. Tavallisesta poliisista jo tiedetään, että se ei tee töitään ja nyt sama täytyy sanoa Suoposta.

Väyrynen on saanut uudet ohjeet venäläisiltä toimipaikan suhteen ja joutuu taas muuttamaan.
Paavo Väyrynen aikoo palata eduskuntaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Onhan se aina hauskaa naureskella Paavolle, mutta ei pidä tosissaan aliarvioida Venäjää. Ei heillä ole enään mitään tekemistä paven kanssa. Paavo saa kyllä ottaa kunnian käänteistään ihan itse.

 

[ms.qvist]

Onhan se aina hauskaa naureskella Paavolle, mutta ei pidä tosissaan aliarvioida Venäjää. Ei heillä ole enään mitään tekemistä paven kanssa. Paavo saa kyllä ottaa kunnian käänteistään ihan itse.

Paavon projekti Kansalaispuolue on "kiinnostava" sekoitus salaliittoteoreetikoita, putinisteja, äärioikeiston kanssa hengailijoita - joukkoon mahtuu sitten muutama asiallinen poliitikkokin.

Kansalaispuolueesta: Vartiopaikalla - idän ja lännen välissä: Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä (allekirjoittaneen tekstiä).

Eiliseen viestinvaihtoon liittyen. Hiukan huolestuneena olen katsellut Venäjän (tai Venäjää tukevien) halua saada omia jäseniään läpi useampaan puolueeseen ja puolueprojektiin. Perussuomalaisiin yritettiin ennen kuntavaaleja saada useampikin pro-Venäjä-ehdokas, jäivät todennäköisesti kaikki marginaaliin. Gleb Simanov tosin on kerännyt kuuluisuutta sen jälkeen, mutta hän tuskin enää saa jalansijaa vakavastiotettavassa puolueessa - on niin ilmeinen putinisti.

Keskustassa on ainakin jokunen nuorempi poliitikko, jotka sympatiseraavat Venäjää ja ovat aktiivisia esim. Suomi-Venäjä seurassa etc. Ikääntyvän poliitikkopolven halua "jakaa" tietoaan en lähtisi aliarvioimaan, siellä voi joku "viimeisenä" palveluna olla valmis myymään paitansa päältä kun sopivasti "KGB-kansiolla" pelotellaan. Demareihin pätee sama mitä keskustaan.

 

[Cobol]

Hiukan huolestuneena olen katsellut Venäjän (tai Venäjää tukevien) halua saada omia jäseniään läpi useampaan puolueeseen ja puolueprojektiin.

Kun "vaikuttaja-agentit" tai "vaikuttaja-amatöörit" kulkivat aiemmin kiristyksen, ideologian, seksin, rahan tai jonkun vastaavan kautta KGB:n ja muiden tiedustelupalveluiden kontrolliin, nyt toiminta on täysin erilaista. Suurin osa toiminnasta on verkkovaikuttamista, jossa taistellaan somen herruudesta aihe ja argumentti kerrallaan.

Tähän tarvitaan myös ns. nuoria nousevia kykyjä, joita Venäjä voi osaltaan Suomessa ja EU:ssa nostaa ja viedä urallaan eteenpäin. Lisäksi Venäjä tarvitsee - edelleen - itselleen kuuliaisia virkamiehiä ja vanhempia poliitikkoja, jotka tekevät päätöksiä Venäjän osoittamaan suuntaan. Jälkimmäisestä viime vuosilta esimerkkeinä mm. Fortumin toimet Hankiven ja Uniperin (ei lopullinen) osalta. Sekä Pyhäjoen ydinvoimala että Nord Stream 2 olivat ajautuneet ongelmiin ennen Fortumin liikkeitä, ja ratkaisut teki pääministeri Sipilä tasan Venäjän allekirjoittaman ohjeen mukaisesti. Ja toki kieltäen ulkopoliittisen tai muun kuin kaupallisen ulottovuuden.

Viitaten aiemapaan keskusteluun Torvaldsista, Nils on saanut Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä suunsa auki:

Näitä ”amatöörejä” voi olla hyvin erilaisia, ja jos joku uskoo, että he eivät halua vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin, niin tervetuloa vaan todellisuuteen. Totta kai he haluavat

Nils Torvalds pitää selviönä Venäjän pyrkimyksiä vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin: ”Tervetuloa todellisuuteen” - Presidentinvaalit 2018 - Ilta-Sanomat

On mielenkiintoista seurata, mihin asti ja kuinka syvälle Torvalds on valmis menemään. Puhuminen boteista ja amatööreistä kuulostaa kenties rohkealta, mutta sitä se ei ole Torvaldsin todennäköisin tiedoin. Rohkeaa olisi nostaa esille Venäjän vaikutuspyrkimykset omaksi edukseen eduskunnan, hallituksen ja presidentin osalta. Avoimuutta, vapautta ja länsimaista tasa-arvoa kannattavan puolueen presidenttiehdokkaana sekä oman menneisyytensä vuoksi, Torvalds on Venäjän ja sen edeltäjän vaikuttamistoimien suhteen valokeilassa.

 

[scholl]

Kotiryssäjärjestelmä oli kyllä aikanaan ihan hyvä. Joka puolue sai vaihtaa tietoja, ketään ei syrjitty. Toisaalta koska Neuvostoliitto olisi joka tapauksessa kaivanut tiedot, niin oli hyvä että suurinta osaa tiedon tarpeesta tyydytettiin varsin avoimesti.

Kyllä kokoomusta syrjittiin tuohon aikaan ihan avoimesti. Se ei päässyt mukaan hallitukseen, vaikka meni mukaan tuohon Tehtaankadun hommaan ja Kekkosen valintaan poikkeuslailla. Meillä oli vain muutama poliitikko, jotka oikeasti olivat riippumattomia. Mm. Georg C. Ehrnrooth ja Tuure Junnila. Aikanaan tuli tehtyä yläasteella esitelmä joriseen perustuslaillisesta oikeistopuolueesta, kun minua kiinnosti se, voiko kukaan oikeasti laittaa edes yhtään suomettumiselle kampoihin.

Suomella oli 1990-luvulla, kun menimme Euroopan Unionin jäseneksi myös oma momentum mennä Natonkin jäseneksi verraten neutraalissa geopoliittisessa tilanteessa. Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin totesi monesti, että Nato-ratkaisu on Suomen kansan oma asia ja Venäjä ei hänen mukaansa ryhdy poliittisiin taikka muihinkaan manöövereihin Suomea kohtaan.

Suomi oli silloin vahvasti vielä YYA-kauden lamauttama, mikä tulee esimerkiksi omien poliittisten päämäärien toteuttamiseen ponnekkaasti. Pelättiin vielä sitä sun tätä ja aloite ei tavallaan ollut omissa käsissä. Jälkikäteen ajatellen tämä turha varovaisuus näkyy selvemmin.

Poliittinen johtomme ei 1990-luvulla täysin luottanut itseensä ja omiin näkemyksiinsä. Tämä käy hyvin ilmi eräänlaisena flegmaattisuutena kansainvälisissä poliittisissa kysymyksissä ja niiden viitekehyksessä omien intressien ajamisessa.

Tuohan ei ole olleenkaan niin, etteivät luottaneet. Johdossa oli vain henkilöt, jotka halusivat jatkaa Paasikivi-Kekkosen linjalla ja nojata puolueettomuuteen. Esim. Koivisto ja Väyrynen. Se turvallisuuspoliittinen doktriini oli puolueettomuus.

Se olisi ollut hyvä aika liittyä, mutta meillä ei ollut oikeanlaisia johtajia. Sitä paitsi kylmän sodan loppuminen toi sellaisen turvallisuudentunteen, että harva edes katsoi asian olevan tärkeä.

 

[scholl]

Aamu alkaa Venäjällä. Joo, tänään joskus seitsemältä, kun silmäilin iltapäivälehtien sivut, tuli tämä Iltiksen uutinen ex-suurlähettiläs Himasen kirjasta. Aika hurjaa meininkiä. En voinut kuvitella, että se olisi yhä tuollaista. Tuntuu, ettei mikään olisi muuttunut sitten neukkuaikojen.

 

[Sako]

En voinut kuvitella, että se olisi yhä tuollaista. Tuntuu, ettei mikään olisi muuttunut sitten neukkuaikojen.

Ne on palanneet neuvostoaikoihin monessa asiassa ja kansan syvät rivit vaikuttaa asian tilaan tyytyväisiltä. Mutta se kannattaa muistaa, että Venäjä oli lähes vapaa maa ennen Putinia.