Keskusteleminen sellaisen partnerin kanssa jonka kaikki tietävät kusettajaksi on toisaalta todella raskasta ja turhauttavaa. Noissa keskusteluissa kuultaisiin miten Itämeren turvallisuutta uhkaa vain ja ainoastaan NATO ja kaikki olisi hienosti kun länsiaggressori vaan tajuaisi poistua alueelta (mielellään Atlantin länsipuolelle saakka). Pimeänä lentelyt jatkuvat toki niin kauan kun venäläiskoneissa bensa riittää ja valtiolla pysyy nykyinen johto, samoin Ukrainassa itänaapurimme vyöryttää halunsa mukaisesti samalla kun länsimaailma ihmettelee että pitääköhän Minskin sopimus.Onhan se melko mahdotonta, kun Nato-maat eivät osoita minkäänlaista intressiä vuoropuheluun. Käytössä on kivenkova shunning policy. Venäjähän on tässä se osapuoli, joka tahtoo keskustella. Tokikaan tämä ei tarkoita välttämättä vilpitöntä keskustelua, mutta kuitenkin.
Kyllähän tämä pahalta nyt alkaa näyttää. Vaikka täysimittaiselta sodalta vältyttäisiin, niin edessä lienee vuosikymmenten cold war 2.0.
Sitten toki nämä neuvottelukutsut joista tulee mieleen hyvin vahvasti Pelicansin ja Zinzinon yhteistyökuvio jossa ensiksimainittu kiistää yhteistyön samalla kun jälkimmäinen luukuttaa täydellä voimalla miten lahelainen kiekko luottaa täysin käärmeöljyn voimaan. Niinistö on tai on ollut sanomatta jotain keskusteluista (varmasti on maininnut Itämeren lentoturvallisuuden, joka onkin tosiaan kärsinyt näistä pimeänä lentelyistä), Itänaapurimme on uutisoinut sen kansalaisilleen siten että Suomen presidentti on huolissaan NATOn lentotoiminnasta Itämerellä ja ilmoittanut toki saman myös Itämeren rantavaltioille kutsuna keskusteluihin koska Suomea huolettaa länsimaiden heikentämä lentoturvallisuus. Suomeen tulee sitten hämmentyneitä kyselyitä aiheesta ja sopii vaan toivoa että Suomen valtion medianhallinta on pelsujen vastaavaa parempitasoista ainakin kirjoitettaessa vastinetta noihin hämmentyneisiin kyselyihin.