Suomessa asuu satatuhatta venäjänkielistä. Toiseksi suurin kielivähemmistö on valinnut selviytymisstrategiaksi vaikenemisen. Sota on aihe, jota varotaan ja vältellään.
Enemmistö ei uskalla vastata edes nimettömiin kyselytutkimuksiin sodasta.
”Kaikki venäjänkieliset ovat enemmän tai vähemmän identiteettikriisissä”, sanoo venäläislähtöinen professori Olga Davydova-Minguet Itä-Suomen yliopistosta.
”Jo sana venäläinen koetaan niin toksiseksi, että moni määrittelee itsensä muilla termein.”
Hiljan on alkanut kiinnostava hanke. Tutkijat selvittävät, miten Suomessa asuvat venäjänkieliset luovat historiasuhteensa. Syvin jakolinja ei kulje iän vaan sukupolven mukaan, Davydova-Minguet sanoo.
Osa 1990-luvun vaimomuuttajista on elänyt lähinnä venäläisessä yhteisössä ja katsonut Venäjän valtion hallitsemia tv-kanavia. He ovat usein pro-Venäjä, heille Putin on nash prezident, meidän presidenttimme.
Kymmenen viime vuoden aikana muuttaneet ovat yleensä kriittisiä Venäjää kohtaan. He ovat kokeneet maan muuttuvan itsevaltaiseksi ja lähteneet Suomeen demokratiavajetta pakoon.
Identiteetit ovat myös ristiriitaisia.
Suomalais-venäläinen perhe saattaa tuomita sodan mutta vaimon sukulaiset rajan takana syyttävät fasisteiksi. Perhe voi kannattaa Putinia, mutta Venäjälle ei enää matkusteta, kun omat pojat täyttävät 18 vuotta. Ei oteta pienintäkään riskiä, että jälkikasvu joutuisi sotaan.
Aiemmin, kun turismi kukoisti, venäjän taito takasi venäläisille naisille töitä kaupoissa. Sodan takia kieli on muuttunut rasitteeksi. Venäjän puhumista saatetaan varoa julkisesti.