NATO-jäsenyyden ja DCA-sopimuksen myötä on kokolailla se ja sama mitä Venäjän rikollinen, mafiaorganisaatioon rinnastettavissa oleva regiimi on Suomesta mieltä. On paljon tärkeämpää toimia systemaattisesti läntisen oikeus-ja sivistysvaltion periaatteita noudattaen kuin lähteä vastaamaan naapurin lapsellisiin huuteluihin joiden retoriikka ei käytännössä eroa joidenkin tarkkailuluokkalaisten nousuhumalaisesta uhoamisesta.
Toivottavasti sodan päätyttyä sen perintönä jää yleiseurooppalainen ymmärrys Venäjän todellisesti luonteesta. Mitä enemmän Venäjä suorittaa sotarikoksia ja mitä enemmän se pitkittää sotaa sitä suuremmaksi Venäjä-vastaisuus kasvaa. Ja mitä enemmän Venäjä-vastaisuus kasvaa sitä vähemmän ruplaselkärankasilla poliitikoilla ja Kremlin kellokkailla on tilaa temmeltää. Euroopan koko turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti ja pysyvästi. Euroopan itärajalla on valtio, joka on - riippuen sen omista intresseistä - joko avoimesti tai peitellysti sodassa koko läntisen arvoyhteisön kanssa. Sen pyrkimyksenä on ollut hajoittaa EU sisältä päin valtiojohtoisen disinformaation kautta, lobbaamalla öljyruplillaan eri maiden ruplaselkärankaisia paavolipposia käkikelloikseen ja systemaattisesti sitomaan Euroopan energiariippuvaiseksi itsestään. Euroopalla kävi tuuri siinä, että Kremlin pyrkimykset romahtivat niiden omaan kärsimättömyyteen, virheelliseen päättelyyn Ukrainan, Euroopan ja Yhdysvaltojen päättäväisyydestä sekä sen omaan kyvyttömyyteensä toimia rationaalisesti ja riittävän pitkäjänteisesti omien imperialististen perversioidensa kanssa.
Venäjä tulee olemaan jatkossakin primitiivinen resurssitalous, jonka talous perustuu fossiiliseen energiaan ja maametalleihin. Euroopan valtioiden tulee jatkossa - myös sodan jälkeen - pidättäytyä kaupasta Venäjän kanssa. Eurooppa rahoitti poliittisilla päätöksillään Venäjän nationalismia hirttämällä omakätisesti itsensä riippuvaiseksi Venäjän energiasta. Poliitikot eivät heränneet edes Krimin miehityksen jälkeen vaan asettivat muodollisia pakotteita, jatkoivat kauppasuhteita, rakensivat kaasuputkia ja kahlitsivat itseään yhä tiukemmin Venäjään. Jos Venäjälle antaa mahdollisuuden se käyttää tilaisuutensa hyväkseen ja levittää lonkeroitaan sinne missä on tilaa. Euroopan koko Venäjä-suhde tulee käsitellä täysin uudelleen ja sen tulee läpikäydä perusteellinen reformi. Venäjä tulee käsittää vihamieliseksi valtioksi, jonka yhtenä tavoitteena on pirstaloida Eurooppa, jotta sen olisi mahdollista laajentaa omaa etupiiriään, mahdollistaa sen sanelupolitiikkaa ja viedä väkipakolla Russkij Mir vientituotettaan mahdollisimman laajalle.
Eurooppa oli keskeisessä roolissa Venäjän sotakassan rakentamisessa. Nyt Euroopan valtiot joutuvat maksamaan moninkertaisesti saman summan tukiessaan Ukrainaa, ihmisoikeuksia, demokratiaa, valtioiden suvereniteetin käsitettä ja kansainvälistä oikeutta. Avoimen sinisilmäinen ja keskinäisen kauppasuhteen kasvuun pyrkivä suhde Venäjään generoi lopulta siis valtavan kuluerän. Venäjä kansallistaa markkinoillaan toimineiden kansainvälisten yritysten omaisuuden sen ohella, että eurooppalaisten veronmaksajien vastuulla on myös korjata ruplaselkärankasiten ja/tai kapeakatseisten poliitikkojensa virheet nyt kun Ukrainan tukemisessa ei ole pelkästään kyse halusta vaan pakosta.
Mitä tulee Suomi vs. Venäjä naapurisuhteisiin niin koko kysymys voidaan pilkkoa pienempään osaan. Jos naapurissasi asuisi vodkalla itsensä pöhöttänyt, paskaisiin Adidaksen nappiverkkareihin pukeutunut ötökkä, jolla on mittava omaisuus- ja väkivaltahistoria ja joka vaatii sinua pitämään ovensa lukitsemattomana niin miten toimisit? Alistuisitko tämän mielivallan alle ja tanssisit sen oikkujen mukaan vai pitäistkö ovesi lukittuna ja kun se seuraavan kerran vodkanousuissaan tulee kaupittelmaan jättikokoisia perseensuristimia ovellesi ojennat sille Antabuskapselin, jonka toisella puolella lukee NATO ja toisella DCA.
/img-s3.ilcdn.fi/871ff2c47e3a95f89c5ec010278aedeb130cd151c0b900f24839cae6c7e8a691.png)
