Itse näkisin, että tässä on Suomella ihan hyvät kortit käsissä joita ei kannata lyödä heti pöytään pelkästä näyttämisen halusta. Norjan malli ei kuulosta pahalta - sehän ei käytännössä aseta meille mitään rajoitteita aikaisempaan paitsi että nyt meillä on Naton ennakkopelote jo takataskussa. Ainakaan minulle joku tukikohta ei ole mikään itseisarvo vaan ennen kaikkea se Naton artikkeli 5.
Norja kiertää viekkaudella ja väärydellä itse asettamiaan ehtoja. Sillä ei ole "teknisesti" pysyviä ulkomaisia joukkoja, mutta käytännössä on.
Kunhan Ruotsi tuosta vielä pääsee Natoon ja kunhan Nato-tilanne tasaantuu, niin Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken alkaa kova kilpailu esikunnista: kenellä on arktisen alueen lentotukikohta, kenellä on pohjoisen alueen maavoimien pääesikunta, kenellä on Itämeren pohjoisrannan esikunta ja niin edelleen. Samalla alkaa myös Norjan vääntelehtiminen omaehtoisten rajoitustensa kanssa.
Valitettavasti oma veikkaukseni on, että Ruotsi keskeisen sijaintinsa takia saa nuo itselleen. Silti Suomen ei pitäisi nyt jo nostaa käsiä pystyyn tulevassa kisassa, vaan pysyä hyvissä lähtöasetelmissa sitä silmällä pitäen. Eli ei, Suomen ei kannata asettaa itselleen rajoituksia tukikohtien suhteen.
Ydinaseiden osalta Suomen nykyinen lainsäädäntö ei sellaisia salli rauhan aikana. Toisaalta niitä ei ole kukaan meille tyrkyttämässä. Silti minusta kannattaisi pitää optio siitä, että tarvittaessa suomalaiset F-35 -hävittäjät ottavat kyytiinsä ydinaseen, jos Venäjä alkaa kovasti kaivamaan verta nenästä. Siinä ei ehdi Putin tai kuka ikinä Venäjän seuraava diktaattori onkaan kissaa sanoa, kun Pietari on maan tasalla.
Sopimus voisi olla sen kaltainen, että jos Venäjällä ei ole Suomen tuntumassa ydinaseita (esim. Kaliningradissa ja Kuolan niemimaalla), niin Suomessakaan ei ole. Jos Venäjällä näillä alueilla on ydinaseita, niin myös Suomella on niihin optio.
Kannattaa muistaa, että jatkossakin Venäjä pystyy halutessaan tekemään meille kiusaa ja silloin olisi hyvä olla joku neuvotteluvaltti takataskussa, ja uhkaus Nato-tukikohdan hakemisesta Suomeen voisi olla tällainen.
Kyllä asioista minustakin voi neuvotella ja kortteja kannattaa pitää takataskussa. Siksi nyt tässä tilanteessa ei ole mitään mieltä alkaa tekemään mitään rajoittavia sopimuksia. Ihan alkuun Venäjän pitäisi saada takaisin luottamus siitä, että se pitää tekemänsä sopimukset.
Tukikohtia ei kannata rajata pois missään tapauksessa, koska todennäköisin vaihtoehto Pohjoismaiden alueella on suomalais-ruotsalais-norjalainen tukikohta, sekalaisella muulla kiertävällä ja määräaikaisella muiden maiden osastolla vahvistettuna.