Ainoa asia mikä minua huolettaa on maalivahtitilanne. Onko Kiprusoff pelannut sillä tasolla, että häntä voidaan pitää edelleen selkeänä ykkösmaalivahtina? Jotenkin luottamukseni Bäckströmiin on suurempi. Välillä pelottaa katsoa Kiprusoffin kiekonpudotteluja ja ylirauhallista liikkumista. Mielestäni Erikssonin toinen maali oli aika selvästi myös Kipperin maali.
Eiköhän tässä nyt hieman ylireagoida. Tuskinpa Kipper on selkeä ykkösvahti, mutta kun turnaukseen lähdetään, jomman kumman varaan on laskettava. Ja Jalonen valitsi Kipperin. Joku muu koutsi olisi voinut päätyä Bäkströmiin. Vaihto kesken kaiken on toki vielä mahdollista, mutta ei Suomi maalivahtiin kaatunut. Jos Mikko Koivu olisi alussa laittanut kiekon tyhjiin, olisi tilanne voinut kääntyä aivan toiseksi. Sen sijaan heti perään kaverill 5-3 ylivoima, isot miehet maalille ja kiekko reppuun. Tällaista on jääkiekko.
Mitä nyt on tullut seurattua alkusarjaa, niin silmiin pistää edelleen se sama asia, miksi suomalaiset eivät NHL:ssä ja pienessä kaukalossa yleensä juhli: maalinedustoilla papu ei tahdo riittää. Tämä kaikki on edelleen linjassa sen kanssa, miten Suomessa on vuosikaudet suhtauduttu maalintekoon ja maalinedustapeliin. Jos vastustaja pelaa maalinedustan kiinni, kuten Ruotsi teki tänään, ei sinne maalin eteen ole Suomen köykäisillä kavereilla mitään asiaa. Ja tähän osastoon Jussi Jokinenkaan ei olisi tuonut mitään uutta. Sen sijaan Eriksson, Franzen ja Sedin näyttivät useaan otteeseen, miten maalinedustalla pitäisi pelata kiekon kanssa peienssä askissa. Tämä tietysti vaatii yhdistelmänä taitoa ja kokoa.
Isossa kaukalossa pieni mies pyörähtää maalinedustoille siten, että houkuttelee isomman kaverin kulmaan, pari syöttöä ketjukaverin kanssa ja maalille päästään. Sen sijaan pienessä kaukalossa homma vaikeutuu huomattavasti, kulmapelissä tarvitaan kykyä pitää kiekkoa vaikka pakki roikkuisi rinnalla. Sitten kun kaveri joutuu "tuplaamaan" maalin edessä, syntyy tilaa, pikku siirto ja maalinteko paikka.
Jos joku muistaa, kuinka moni suomalainen nousi maalille kiekon kanssa pelkällä voimalla edellisessä ottelussa, niin kertokaa. Itselle ei tule yhtään paikkaa mieleen.
Valko-Venäjää vastaan Suomi pääsi maalineteen liikkeellä. Saksan Suomi karisti ylivoimilla, laadukkailla laukauksilla viivasta. Nyt ei ollut kummaskaan kehumista, tosin onhan Ruotsin rosteri ihan eri tasolla kuin aikaisempien vastustajien.
Lisäksi näyttää siltä, että Sami Salo on täysin oikeassa: jää oli jälleen aivan surkea ensimmäisen viiden minuutin pelin jälkeen. Joka erässä. Lähes jokainen pomppu, jotka Mertaranta asiantuntevasti pisti pelaajien piikkiin, johtui surkeasta jäästä. Ja näitä pomppuja tuli suuntaan ja toiseen. Erikoista, että NHL-hallissa tilanne on tämä.
Mutta mutta. Kaikki on silti vielä (onneksi) omissa käsissä, Tsekin taktinen kypsyys ei ole Ruotsin tasoa (tuskin sieltä Latvia tulee vastaan). Eikä heillä ole isoja ja taitavia oikeastaan kuin Jagr. Päätypeli tulee helpottumaan kummaskin päädyssä ja toivotaan, että ylivoimilla kiekko saadaan maalille asti.
