Suomihan on pelannut näitä heikompia vastustajia vastaan paljon vakuuttavammin, kuin yleensä. Aika kultaa muistot: Maagisen kovassa World Cupissa 2004 Suomi voitti alkulohkossa Saksan 0-3 ja puolivälierissä Saksan 2-1. Torinossa 2006 Suomi voitti 6-0 Italian ja Sveitsin 5-0 ja Saksan 2-0, eli aika samalla tasolla mennään. Se on vaan hieno asia, että maajoukkueella on rutiinia hoitaa nämä pelit, eikä edes vaadita hampaat irvessä pelaamista.
Pelillisesti Suomea ja ketjukokoonpanoja on aika turha analysoida, koska Suomea ei ole mitattu vielä millään mittareilla. Ruotsi peli näyttää missä mennään ja ennen sitä olisi idiotismia tehdä mitään muutoksia kokoonpanoihin. Toki siellä on kysymysmerkkejä, kuten Filppulan paikka ykkösketjussa, joka saattaa kisojen edetessä muuttua, koska ykkösketjulta kaivataan tehoja fiksun pelaamisen sijaan. Antti Miettinen on tähän mennessä ollut Suomen näkymättömin hyökkääjä, mutta muuten hyökkäyspäässä on roolit aika kohdillaan, mutta seuraava peli näyttää tietä. Sehän voi hyvin olla, että nämä nykyiset ketjut onnistuvatkin, kun aletaan oikeasti pelaamaan jääkiekkoa ja vastustajakin pelaa.
Jos tämä olisi elokuva, niin Suomi voittaisi nämä kisat. Nyt on Suomella oikeasti viimeinen mahdollisuus voittaa näillä kavereilla jotain suurta. Seuraavissa kisoissa on moni nykyisistä kavereista lopettanut ja silloin takamatka muihin suurmaihin on entistä pidempi. Onhan se jotain ihan käsittämätöntä miten hienosti Suomi on nämä suuret turnaukset vetänyt ja samalla ollut suuri pettymys, että voittoa ei ole tullut. Vituttaa vieläkin niin paljon, kun joutuu katsomaan videoita Torinon tappiosta ja Teppo Nummisen ja muidenkin ilmeitä omalla siniviivalla pelin jälkeen. Enemmän oltaisiin ansaittu, mutta kun jääkiekossa ei ansaita mitään. Kieltämättä Kanada ja Venäjä ovat pelaajavalinnoillaan, asenteellaan, valmistautumisellaa etc... antaneet edellisissä kisoissa tasoitusta, jonka etenkin Suomi on käyttänyt hyväkseen. Näissä kisoissa nämä asiat eivät todennäköisesti ole auttamassa Suomea, joten se voittaminen on entistä vaikeampaa. Toivottavasti kaikki kiekkojumalat olisivat Suomen puolella näissä kisoissa. Jääkiekossahan onni pitää toki ansaita, mutta eikö me oltaisi ansaittu se jo etukukäteen? Vai taasko me joudutaan katsomaan, kun Selänne ja kumppanit pidättelelevät itkua viimeisen pelin jälkeen? Ei näitä kavereita siitä haluaisi muistaa.