Tuomo Ruutu -> Jussi Jokinen
Täsmävalinta suoraan Leijonien ytimeen, kun Jussi Jokinen valittiin Tuomo Ruudun seuraajaksi Torinon kisakoneeseen viiden potenttiaalisen ehdokkaan joukosta.
Jokinen oli valintaehdoista selkeä ykkönen. Ylivoimaisesti. Hahl, Hagman, Nieminen tai Kallio eivät olisi missään nimessä ajaneet Ruudun pelillisiä kykyjä paremmin kuin Starsin keltanokka. Nimenomaan valinta kohdistui suoraan Ruudun stuntiksi Olli Jokisen ja Ville Peltosen ketjuun, josta löytynee paikka nöyrälle kahdensuunnan pelaajalle. Viisaana, huippuluovana ja huikean pelikäsityksen omaavana pelaajana Jokinen saattaa olla jopa kliinisesti parempi vaihtoehto kuin herkästi särkyvä Ruutu.
Ihmettelinkin, miksei Jussi Jokista valittu suoraan olympiamiehistöön!?
Kausi on kuitenkin mennyt Jokiselta kutakuinkin nappiin, mitä täydentää olympiakisat. Ne oikeastaan kruunaavat Jokisen unelman - tavoitellessaan jotain suurta. Kaikki puoltavat periaatteessa Dallasin rookien onnistumisen puolesta Torinossa: NHL:ssä pelit ovat menneet - jos eivät yläkanttiin niin - paremmin kuin hyvin ainakin pisteellisesti, joten yläsuhdenne pelillisiin asioihin katsottuna on tasanteella, josta ei ole paluuta. Sieltä ei notkahdeta, koska tinkimätön työmäärä on maksimaalisella tasolla josta pohjat on rakennettu jo Oulusta käsin.
"Jusa" voidaan istuttaa rooliin, mitä pienempi "Rudi" ei välttämättä suoralta kädeltä pystyisi hoitamaan. Asia on varmastikin merkitty myös Westerlundin päiväkirjassa, kun vastuuta aletaan jakamaan ali- ja ylivoimille, alku- sekä loppupeleihin tai jatkoajalle ja edelleen rangaistuslaukauksiin.
Näkisin mielelläni valinnan niin, että Jokisen iän tuoma myöhempi potentiaali ja monipuolisuus tuovat varmasti sen variantin pelillisen lisän, jota Suomi tarvitsee konseptin kokonaiskuvan toimivuuteen. Jussi on sitäpaitsi aina onnistunut Leijonissa - roolissa kuin roolissa. Aina tuonut piristysruiskeen kentälle porrastaen hyökkäyksiä mahdollisuuksien mukaan tai antanut tarvittaessa tilaa joukkuekavereilleen kiekollisessa pelaamisessa. Kiekollinen peli maistuu myös Kalajoen kasvatille heijastuen positiivisessa mielessä kentällä.
Itseluottamus. Kristallinkirkas sana Jokisen talentissa. Sana saattaa olla häilyvä käsite nuorella pelaajalla, mutta ei Dallasin rankkarispesialistilla. Henkisen kapasiteetin pullonkaulaa ei ole, vaan vankkumaton pohja henkisille ominaisuuksille on luotu myöskin Kärpissä. Itseluottamus näkyy esimerkkinä Starsin rangaistuslaukauksissa, kun ei yritetäkään helpointa ratkaisua mikä mieleen juolahtaa.
Paras valinta siis Tuomo Ruudun loukkaantumisen myötä. Olisi toki mahtunut kepeäasti pelaavaan kokoonpanoon ilman kenenkään loukkaantumistakaan, mutta onneksi takaovi jäi auki.
Todellakin, onneksi! Siitä kiittää Suomi helmikuussa.