Suomi Torinossa 2006

[FreezingHell]

Otti neljä jäähyä, kaikista tuli maali.

Eikös yksi tullut Venäjä-pelin alivoimalla, vai muistanko väärin. Oli muuten melko erikoisen näköinen jäähy. Kaatuiko vai mitä ihmettä siinä yritettiin.

 

[Hejony]

Eikös yksi tullut Venäjä-pelin alivoimalla, vai muistanko väärin. Oli muuten melko erikoisen näköinen jäähy. Kaatuiko vai mitä ihmettä siinä yritettiin.

Aivan, pääsi unohtumaan. Se aiheutti vieläpä 5-3 alivoiman.

 

[Major Julli]

Mopolla ei pääse taivaisiin

Jaahas, pannaan kisat pakettiin:

Sveitsi, Italia, Saksa:
Varmat voitot altavastaajista

Tsekki, USA, Kanada:
Tasaiset väännöt joissa onni myötä ratkaisupaikoissa

Venäjä:
Täydellisyytä hipova joukkuepuolustuksen mestarinäytös

Ruotsi:
Tasainen vääntö jossa onni ei ollut mukana

Omissa papereissani Suomella siis yksi huikea ottelu, neljä tasaista vääntöä joista kolmesta voitto kotiin ja loput olivat altavastaajia vastaan. Elikkä tuloksellisesti erinomainen suoritus.

Pelillisesti turnaus ei tuonut mitään uutta World Cupiin, samaa pelityyliä sovellettiin hiukan uusilla mausteilla ja pelaajien paremmilla onnistumisilla. World Cupissa oli kanssa yksi superpeli (Tsekki), tasaiset väännöt (USA, Kanada, Ruotsi) ja altavastaajan pätkiminen (2xSaksa).

Suomen pelityyli on oikeasti tylsä, neljä äijää kiekon alla ja kytätään ylivoimaa. Niittymäeltä loppujen lopuksi aika perussuoritus, huikeita pelastuksia ei kauhean montaa tullut ja kahdesti miehelle meni helpohko kaukolaukaus. Suomen pelityylillä ei paljoa vaaranpaikkoja omiin tule.

Suomen lopullinen kompastuskivi oli taitopelaajien puute, taas kerran. Ratkaisupeleissä Jokinen, Peltonen ja Timonen pystyivät ratkaisuihin, Koivun vitja hyytyi pikkuhiljaa. Mutta Suomen jarrukentät olivat nimenomaan jarrukenttiä, kiekolliset ratkaisut olivat vähissä. Ehkä jotain maamme ongelmista kertoo, että ainoan kerran finaalivoitto on tullut silloin kun vastapuolen maalissa oli Ostlund 1995.

Sama ilmiö mikä on nähty Stanley Cupissa kerta toisensa jälkeen toistuu Suomen pelissä, puolustamalla pääsee pitkälle, mutta mestaruuteen vaaditaan kiekollista taitoa läpi joukkueen. Pelkona tässä touhussa on se, että innokkaat junnuvalmentajamme päättävät alkamaan soveltamaan tätä maajoukkueen taktiikkaa junnuvalmennukseen, ja pian meillä on pelaajaikäpolvi jonka ollessa kentällä ei kolise kummassakaan päässä.

Tottakai maajoukkueessa tällaisessa turnauksessa pelataan sillä taktiilla jolla on mahdollisuudet päästä pisimmälle, eikä se kulta nyt(kään) niin kaukana ollut. Mutta niinkauan kun maamme materiaali on tällainen, ei muuta taktiikkaa voida soveltaa ja kulta jäänee kerta toisensa jälkeen haaveeksi. Ja ettei jää epäselväksi, pelaajat ja valmennusjohto tekivät mahtavan duunin näissä kisoissa ja siitä heille iso kiitos.

 

[TM]

Tuntuu aika vaisulta nää liigapelit Torinon jälkeen...MM-kisoja ei tarvitse edes katsoa

Täyttä pakkopullaa on joo koko runkosarjan loppu mutta pakkohan sekin on pelattava. Ehkä pleijareiden alettua sitten taas vielä jaksaa innostua.

Taas Ruotsi teki sen meille, juotti tappion karvasta kalkkia. Toisaalta, paperin nimilistoja katsellessa voi todeta, että niin paljon saavutettiin, mutta...kermat kakun päältä jäivät syömättä. Hieno turnaus Suomelta, mutta finaalissa Ruotsi oli parempi.

Jep turnaus oli hieno ja baarissa oli vielä tunnelma katossa siinä vaiheessa kun Mertsi hehkutteli rurrur sitä Timosen maalia. Vaan sitten tuli kolmannen erän alkuun niin kylmä suihku että vieläkin kylmää. Käsittämätön maali Ruotsilta, vituttaa että siihen ratkesi olympiafinaali mutta kaikki lasketaan, ei voi mitään.

 

[L4E]

Hieno turnaus kokonaisuutena Suomelta. Ehdottomasti kisojen paras joukkue, joka ei hävinnyt kuin kerran. Tappio tietysti tuli pahaan paikkaan, mutta ei kuitenkaan himmennä joukkueen kokonaissuoritusta.

Ennen kisoja oli kovasti vääntöä ketä olisi joukkueeseen pitänyt valita, mutta kyllä peliesitykset olivat sen mukaisia että oikeat kaverit siellä oli mukana. Joukkueen johto olikin tehnyt hienoa työtä valitsemalla mukaan ne pelaajat, jotka halusivat antaa kaikkensa joukkueelle ja pelata myös sovitun systeemin mukaisesti.

Ennakkoon ei voinut millään ajatella, että Suomi pelaisi kaikkien aikojen kovimmassa turnauksessa mitalleista saati sitten loppuottelussa.

Huomioitavaa on myös se, että Suomi on ainut joukkue joka on ollut mukana näiden kahden viimeisen kovatasoisen turneen finaalissa(WC04 jaTorino06). Tsekki on Suomen lisäksi ollut molemmissa neljän joukossa, mutta ei ole edennyt loppuotteluun. Kova saavutus Suomelta joukkueena. Eli ei ole väärin sanoa, että tällä hetkellä Suomella on kovin kiekkojoukkue kasassa.

 

[Lare]

Sääliksi vain käy esim. Teemua, jolle saattaa helpostikin käydä niin, ettei uralla tule voitettua mitään isoa.

Tjaa. Tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi voittanut likimainkaan mitään yhtä suurta, kuin mihin Teemun saavutukset, niin taloudellisesti kuin arvostuksenkin kannalta, yltävät.

 

[lihaani]

Kun ennen kisoja Suomen puolustusta pidettiin liian hentosena ja epävarmana (Berg, Nummelin, A-J Niemi), niin nimenomaan joukkuen viisikkopuolustus oli ehkä koko jääkiekkohistorian parasta arvoturnauksissa. Miltään joukkueelta.Toki maaginen Niittymäki oli suuressa roolissa, mutta puolustuksen tiiviys oli jotain käsittämätöntä!

Kahdeksassa pelissä NOLLA maalia omiin tasaviisikoin. Ja maalintekoa olivat yrittämässä Kanadan, USA:n, Tsekin, Venäjän ja Ruotsin parhaat! Ainoastaan Ruotsi sai aikaan maalin tasavajaalla. Tosin se maali oli sitäkin kirvelevämpi, mutta silti.

 

[L4E]

Jere Lehtinenhän pelasi hienot kisat 3+5 tehoin ja on ollut mielestäni aina liian aliarvostettu pelaaja(maajoukkueessa). Lehtinenhän olisi voinut saavuttaa ensimmäisenä Suomalaisena triplan(MM ja Olympia kulta sekä Stanley cupin voitto). Saattaa olla ettei vähään aikaan tule Suomesta pelaajaa jolla olisi edes mahdollisuutta yrittää tätä.

 

[Lievers#22]

Tässä oma mielipiteeni turnauksesta: Ruotsi-tappio jäi todella pahasti nakertamaan, mutta olihan alkuodotuksiin nähden uskomaton turnaus Leijonilta. Loppujen lopuksi oli onni, että Kiprusoff jätti kisat väliin, sillä olihan Niittymäki armottomassa iskussa. Puolustus toimi aivan loistavasti, vaikka sieltä Pitkänen, Väänänen ja lopuksi jopa Salo jäivät pois. Vanhat konkarit Teemu, Saku ja Jere onnistuivat mahtavasti hyökkäyspäässä, mutta lopulta playoffit ratkaisi kakkosketju. Kolmonen ja nelonen tekivät sitä raskasta työtä, mitä heiltä odotinkin. Vaikka se kaikista himotuin jäi uupumaan oli turnaus loistava. Kiitos: Antero, Fredrik, Niklas, Kimmo, Teppo, Petteri, Toni, Aki, Antti-Jussi, Sami, Lasse, Teemu, Saku, Jere, Ville, Jussi, Olli, Niklas, Niko, Ville, Antti, Mikko, Jarkko, Jukka, Erkka, Risto, Jari, Hannu ja jopa Juti! Hoppee ei oo häppee!

 

[RtSn]

Nyt kun pöly on laskeutunut ja keskustelu laantunut, niin on hyvä vetää kisat yhteen - lyhyesti ja tiiviisti.

Saavutettu hopeatila oli kenties jopa ylimitoitettu muuten pessimistiselle Suomen kansalle, joka osasi juhlistaa hopeamitalia kuin jotain suurtakin voittoa. Voitto se ehkä olikin. Maailman parhaimmat olympiakisoissa, jossa Suomen mahdollisuudet olivat optimitiloissa kaavoitettu sijoille 5-6.

Tilinpäätös tapahtuneekin aika positiivisissa tunnelmissa, vaikka kisoista löytyi pari yksittäistä seikkaa, jotka olisi paremmalla valmistelulla saatu päätökseen ykköstila hallussa.

Torinon kisat muistetaan maajoukkueen osalta yksinkertaisesti siitä, että joukkue on valmiiksi tiivis ja yhtenäinen. Toisensa tuntevien pelaajien roolitukset olivat tarkasti selvillä sekä ison jään nollatoleranssilinjan kanssa oltiin turnauksen vahvimpia joukkueita. Kova liike isolla jäällä tuotti paljon ylivoimaa, jossa supertähdet olivat omalla tasollaan. Erikoisesti Teemu Selänne, jonka status oli tällä erää mielestäni turnauksen paras hyökkääjä.

On selvää, että tämän tason kokeneet kaverit osaavat alusta alkaen pelikirjan salat, jos niistä kerrotaan hyvissä ajoin. Westerlundin vahvuus eli teoriapeluutus toimi kuin unelma, koska roolitustyökalut siihen olivat maailman parhaimmistoa. Joukkue oli rakennettu maltilta ja hyvällä hengellä. Sen tiesi myös valmennusjohto. Tästä johtuen kokeneita pelaajia ei tarvinnut valjastaa Westerlundin taakse, vaan he saivat vapaammat kädet pelata eikä Westerlundin jään tasolla negasävyisesti toimiva auktoriteetti tullut esille.

Jaksankin edelleenkin kerrata sitä, että Erkka Westerlundin teoriakonsepti toimi kokeneiden työkalujen avulla käytännön tasolla koko turnauksen ajan. Hyvä arsenaalin roolituspolitiikka ja erittäin energinen pelitapa, joka perustui hyvään liikkeeseen, antoi valmiudet menestykseen. Myös hyökkäyspään häirintäpeli ja haastot tuottivat erikoistilannepelaamisen valttikortin, joka oli pelien kannalta se pelastus - myös mentaalisesti katsottuna.

Ruotsi-peli sitten hävittiinkin murheenkryyneihimme, jota viljeltiin Venäjä-välieräpeliä enemmän. Perisynti - liian valuva puolustuspelaaminen - vei erityisesti alkusarjan pelissä Kanadaa vastaan liikaa energiaa, josta oli koitua kohtalomme. Ilman Niittymäen huippu-game savereita oltaisiin peli hävitty, koska tiivis puolustuspelaaminen muuttui liian flegmaattiseksi ja valuvaksi systeemiksi. Tämä tapahtui myös loppuottelussa; annettiin kiekollinen pelaaminen suotta Ruotsille liian aran puolustuspelaamisen johdosta. Liike oli ruotsalaisilla parempaa ja jopa ohjauspeli oli Ruotsin valttikortteja. Lyhyesti sanottuna Ruotsi pelasi meidän vahvuuksillamme.

Toki on myönnettävä, että marginaalit tällä tasolla ovat tosi pieniä, mutta jos esimerkiksi liike ja kiekkokontrolli olisi ollut välieräottelun tasoa... Niin, speloidahan saa - ja pitää.

Kaiken kaikkiaan Erkka Westerlund antoi joukkueen pelata rauhassa vahvuuksiaan käyttäen. Ison jään nollatoleranssi sopi profiloidulle vastaiskumaalle. Liikkuvalle häirintäporukalle, jonka maalivahtipeli sekä roolitus olivat tosiaan mitaliainesta.

Uskomatonta, mutta totta. Kiitokset yllätyksestä!

 

[Mr Scarface]

Nythän Chicago on viemässä SM-liigasta ison liudan pelaajia. Ja moni muukin varmasti siirtyy jälleen rapakon taakse pelaamaan kotimaamme liigasta, heidät tullaan taatusti heti valitsemaan maajoukkueeseen, kun omaavat NHL-statuksen. Kyllä se lentomatka Amerikkaan muuttaa paljon ihmistä maajoukkueemme valmentajien mielestä.

 

[Mängimies]

Mr Scarface, jauhoit samaa asiaa monta sivua muissa ketjuissa. Viimeisin ketju samasta aiheesta laitettiin lukkoon. Joko kellot soivat?

Tämän ketjun otsikkohan oli: "Suomi Torinossa 2006".

 

[repe_joke]

Nythän Chicago on viemässä SM-liigasta ison liudan pelaajia. Ja moni muukin varmasti siirtyy jälleen rapakon taakse pelaamaan kotimaamme liigasta, heidät tullaan taatusti heti valitsemaan maajoukkueeseen, kun omaavat NHL-statuksen. Kyllä se lentomatka Amerikkaan muuttaa paljon ihmistä maajoukkueemme valmentajien mielestä.

Kuka niistä Chicagoon matkaavista pelaajista, ei ole pelannut maajoukkueessa? Kaksi heistä oli jopa Torinossa mukana.

Ja vielä yksi juttu. Ihan vitun VANHA!

 

[Tahto Maalinen]

Nythän Chicago on viemässä SM-liigasta ison liudan pelaajia. Ja moni muukin varmasti siirtyy jälleen rapakon taakse pelaamaan kotimaamme liigasta, heidät tullaan taatusti heti valitsemaan maajoukkueeseen, kun omaavat NHL-statuksen. Kyllä se lentomatka Amerikkaan muuttaa paljon ihmistä maajoukkueemme valmentajien mielestä.

Nii-in, hehän kaikki ovat keltanokkia ja ensikertalaisa ihanassa maajoukkueessamme.

 

[Mr Scarface]

Tahto Maalinen kirjoitti: Nii-in, hehän kaikki ovat keltanokkia ja ensikertalaisa ihanassa maajoukkueessamme.

Salmelainen ei ollut mukana Torinossa, vaikka olisi pitänyt olla. Hän oli, ja on valmis pelaaja. Hän olisi ratkaissut energiallaan, ja luistelunopeudellaan kullan Suomelle loppuottelussa. Hän on yllätyksellinen pelaaja. Hänellä olisi ollut tarpeeksi voimia jaksaa koko rankka rankka turnaus loppuun, muut Suomen pelaajat eivät jaksaneet, kuten näimme, he olivat väsyneitä aikaero-ongelmista ja NHL:n todella rankasta otteluohjelmasta yhdistettynä todella rankkaan Torinon otteluohjelmaan johtuen. Ja en tiedä miksi Salmelainen ei onnistunut joidenkin mielestä jossain puolikälyisessä EHT-turnauksessa, ne turnajaiset ovat naurettavia muutenkin. Salmelainen kun on lentänyt NHL:ään, niin hänet valitaan heti arvokisoihin, silloin hän omaa NHL-statuksen. Lentomatka muuttaa joidenkin ihmisten mielestä ihmistä. Salmelainen olisi kannattanut valita Torinoon, hän ei olisi ollut väsynyt, hän on paras.

 

[repe_joke]

Salmelainen ei ollut mukana Torinossa, vaikka olisi pitänyt olla. Hän oli, ja on valmis pelaaja. Hän olisi ratkaissut energiallaan, ja luistelunopeudellaan kullan Suomelle loppuottelussa. Hän on yllätyksellinen pelaaja. Hänellä olisi ollut tarpeeksi voimia jaksaa koko rankka rankka turnaus loppuun, muut Suomen pelaajat eivät jaksaneet, kuten näimme, he olivat väsyneitä aikaero-ongelmista ja NHL:n todella rankasta otteluohjelmasta yhdistettynä todella rankkaan Torinon otteluohjelmaan johtuen. Ja en tiedä miksi Salmelainen ei onnistunut joidenkin mielestä jossain puolikälyisessä EHT-turnauksessa, ne turnajaiset ovat naurettavia muutenkin. Salmelainen kun on lentänyt NHL:ään, niin hänet valitaan heti arvokisoihin, silloin hän omaa NHL-statuksen. Lentomatka muuttaa joidenkin ihmisten mielestä ihmistä. Salmelainen olisi kannattanut valita Torinoon, hän ei olisi ollut väsynyt, hän on paras.

Salmelainen ei pysty omalla panoksella ratkaisemaan edes sm-liigan pudotuspeleissä otteluita, niin kuinka hemmetissä se pystyisi ratkaisemaan huomattavasti kovatasoisemman ottelun? Tai no pystyyhän se ratkaisemaan, kun ei käpy kestä, ja ottaa sitten tyhmiä jäähyjä.

Salmelainen ei tule ensi vuonna tekemään mitään ihmeellistä nhl:ssä. Ei ole tehnyt ennen tätä kautta, eikä tule tekemään tämän kauden jälkeenkään. Minä tiesin tämänkin, joten voit pistää muistiin ihan vapaasti. Maajoukkueessa Salmelaiselle ei ole mitään käyttöä, ellei pelejä sitten ratkota roskiksia heittämällä.

Ja ettei keneltäkään unohdu, niin pistetään vielä kertauksena. Arpinaama tiesi, että olympialaisissa ei pelaa seuraavat henkilöt: Lehtonen, Kipper (heti kieltäytymisen jälkeen arpinaama tiesi tämän), Pitkänen, Niittymäki, Nieminen (ei kuulemma ikinä oteta kisoihin mukaan erikoisen luonteensa takia) ja S.Koivu. Arpinaama myös tiesi, että seuraavat pelaajat ovat kisoissa mukana: J.Lumme, H.Toivonen, Bäckström ja Nummelin.
Nimet ihan ulkomuistista, mutta helpottaa kuitenkin arpinaaman urakkaa päteä omilla saavutuksillaan.

 

[Phol]

Oot arpinaama oikeesti hauska jätkä! :D

"Hän olisi ratkaissut energiallaan, ja luistelunopeudellaan kullan Suomelle loppuottelussa."

"Salmelainen olisi kannattanut valita Torinoon, hän ei olisi ollut väsynyt, hän on paras."

Nerokasta suorastaan.


Saisinpa olla päivän sinä... <3

 

[Mulli]

Salmelainen ei ollut mukana Torinossa, vaikka olisi pitänyt olla. Hän oli, ja on valmis pelaaja. Hän olisi ratkaissut energiallaan, ja luistelunopeudellaan kullan Suomelle loppuottelussa. Hän on yllätyksellinen pelaaja. Hänellä olisi ollut tarpeeksi voimia jaksaa koko rankka rankka turnaus loppuun, muut Suomen pelaajat eivät jaksaneet, kuten näimme, he olivat väsyneitä aikaero-ongelmista ja NHL:n todella rankasta otteluohjelmasta yhdistettynä todella rankkaan Torinon otteluohjelmaan johtuen. Ja en tiedä miksi Salmelainen ei onnistunut joidenkin mielestä jossain puolikälyisessä EHT-turnauksessa, ne turnajaiset ovat naurettavia muutenkin. Salmelainen kun on lentänyt NHL:ään, niin hänet valitaan heti arvokisoihin, silloin hän omaa NHL-statuksen. Lentomatka muuttaa joidenkin ihmisten mielestä ihmistä. Salmelainen olisi kannattanut valita Torinoon, hän ei olisi ollut väsynyt, hän on paras.

En voi olla samaa mieltä yhtään enempää.. oho ainiin ehkä Salmelainen kuitenkin toimisi nyt tulevissa mm-kisoissa paremmin.

Ei meidän Torinon joukkue tarvinnyt Salmelaista sinne koska pyöritettiin suuria maita aika hyvin ja Ruotsikin olisi ollut kaadettavissa selvästi.

-Suurin Salmelainen fani-

 

[tutzba]

Oot arpinaama oikeesti hauska jätkä! :D

Samaa mieltä. Piristi aamua mukavasti kyseinen kirjoitus :) kiitoksia siitä

 

[Mind over matter]

" - Olen ollut monessa hienossa maajoukkueessa, mutta tämä oli paras. Sitoutuneisuus oli ehkä parasta koskaan, se oli viimeisen päälle roolitettu joukkue: joka jätkä tiesi tasan tarkkaan paikkansa ja roolinsa. Ja koska kaikki olivat käytännössä NHL-pelaajia, tiesimme vastustajista, omista seurajoukkuekavereistamme, että niitä pystyy viemään kahville milloin vain. Ketään ei katsottu ylöspäin, tiesimme voivamme laittaa nenään ketä väin. Naganokin oli vielä pikkuinen yllätys, mutta Torinossa oli suunnilleen sama joukkue joka oli ollut maailmancupissa ja jo siellä oli kasvanut se tunne, että olemme varmasti kisojen paras joukkue. Maailmancup ja Torino, niissä joukkeissa oli kaikki palaset kohdallaan." -Teemu Selänne Veikkaajassa 06.05.2008