Bidenin vierailu Suomessa on ohi, samoin Bidenin ja Pohjoismaiden johtajien tapaaminen.
Kun viime keväänä alettiin puhua Suomen Nato-jäsenyydestä, niin silloin kerroin odottavani muutamia asioita tapahtuvaksi.
Oma oletukseni on se, että kunhan Ruotsikin on jäsen, niin Nordefco linjaa strategioitaan uusiksi. Olen valmistautunut keväästä 2022 asti syvempään integraatioon parilla segmentillä: (1) Ruotsin ja Suomen meri- ja ilmavoimien integraatio Itämerellä, ja (2) Suomen, Ruotsin ja Norjan syvempi integraatio arktisella alueella. Islanti, Norja ja Tanska vanhoina Nato-maina ovat toki ehtineet jo pitkään syventää yhteistyötä Pohjois-Atlannin suunnalla eri maiden kanssa, mutta Suomen ja Ruotsin mukaan tuleminen laajentaa aluetta.
Odottaisin seuraavaa:
- Nordefcon kokous, jossa on mukana Kanada ja Yhdysvallat, ja jossa keskustellaan toiminnasta arktisella alueella. Suomi ja Ruotsi ovat viimeiset liittoutumattomat maat tällä kaistaleella. Maitahan sinänsä ei ole paljoa: Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Kanada, Tanska (Grönlanti), Yhdysvallat (Alaska) ja Venäjä.
- Nordefco ja JEF-maat: JEF on Iso-Britannian johtama yhteistyöelin, jonka keskeinen operaatioalue on Pohjanmeri ja Itämeri. JEF-maita ovat Iso-Britannia, kaikki Pohjoismaat, kaikki Baltian maat sekä Alankomaat. Itämeren maista JEF:stä puuttuvat Saksa ja Puola.
On todella mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan JEF kehittyy. Uskoisin, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden jälkimainingeissa harkitaan vakavasti sen kaltaista järjestelyä, jossa mukana ovat Itämeren maat - Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa sekä Itämeren salmia valvovat Norja ja Tanska - ja JEF:in roolia harkitaan uudestaan. JEF on olemassa Iso-Britannian arvo- ja vaikutusvallan takia, ja siitä puuttuvat Saksa ja Puola siksi, kun mukana on Iso-Britannia. On vaikea nähdä, että Saksa ja Puola pystyisivät ihan lähiaikoina perustamaan sellaista yhteistyöelintä, jossa jompi kumpi ottaisi johtajan roolin: on myös vaikea nähdä sitä, että vaikkapa Ruotsi ihan keskeisenä Itämeren maana voisi jollain tapaa perustaa Itämeren alueelle vastaavaa; en usko, että ihan lähiaikoina sen enempää Saksa kuin Puolakaan on valmis Ruotsin johtamaan Itämeren yhteistyöelimeen, mutta ehkä joskus myöhemmin tulevaisuudessa?
Toinen asia, johon mielenkiintoni tulee kohdistumaan, on Islanti. Usein kun pohdin Suomen ja Ruotsin asemaa Natossa, niin niputan nämä maat jompaan kumpaan viiteryhmään: joko Norjan kanssa arktiselle alueelle tai sitten Saksan, Puolan ja Baltian maiden kanssa Itämeren alueelle. Tanskan niputan Norjan ja Iso-Britannian kanssa Pohjanmeren blokkiin. Islanti, niin - Islanti jää usein kokonaan käsittelemättä, koska Islannilla ei ole omaa sotavoimaa tarjota liittokunnalle. Islannissa myöskään Nato ei aina ole ollut kovin hyvässä huudossa, vaikka se on silti aina ollut sellainen pakon sanelema välttämättömyys. Mietin, että suhtautuisikohan Islanti Natoon paremmin, jos Keflavik olisi ensisijaisesti esimerkiksi kanadalaisten, norjalaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten lentotukikohta, eikä Yhdysvaltojen tukikohta kuten pitkälle tähän saakka.
Lisäys: Kuten keväällä 2022 kirjoittelin, niin jos Pohjoismaat luetaan yhdeksi blokiksi, niin tällä blokilla on itse asiassa aika keskeinen asema monessakin suunnassa. Sillä on iso kaistale arktista aluetta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Venäjän kanssa. Se valvoo koko Itämeren pohjoisrantaa että myös salmea Itämeren ja Pohjanmeren välissä. Iso osa Pohjanmerestä kuuluu sen toimialueelle, ja sillä on myös pitkä maaraja Venäjän kanssa, jossa on ihan välittömässä läheisyydessä niin Murmansk kuin Pietarikin. Eli pohjoismaisella blokilla on jokaiseen ilmansuuntaan strategisesti todella tärkeitä intressejä valvottavaksi.