Se on tietysti hienoa että ollaan nyt Nato:n suojassa. Mutta kun on nyt näitä Lännen isojen vellihousujohtajien puheita kuunnellut, alkaa pieni epäluulon siemen itää. Mitään isoja päätöksiä ei saada tehtyä. Ukraina saa edelleen puolustaa itseään toinen käsi selän takana. Hävettää tämä munattomuus. Mitä jos Venäjä tosiaan kokeilee kepillä jäätä esim. Baltiassa? Toivottavasti ei sellaista tilannetta eteen tule. Naton 5 artikla ei nyt eskalaation pelossa itseäni oikein jaksa jostain syystä vakuuttaa.
Olen itsekin tuskaillut länsi- / NATO-maiden munattomuutta Ukrainan avustamisessa, monien muiden tavoin. On kuitenkin hyvä muistaa, että Ukraina ei edelleenkään ole NATOn jäsenenä. Kaikessa karuudessaan Ukrainan tilanne näyttää hyvin konkreettisesti myös sen, miksi meidän kannatti liittyä liittoumaan, kun se oli vielä mahdollista. Jos avun saanti tositilanteessa epäilyttää nyt NATOn jäsenenä, niin liittoumattomana sitä ei tarvitsisi epäröidä - olisimme yksin ja venäläinen hieroisi karvaisia käsiään tyytyväisenä, samalla ruuvia kiristäen.
Liittouma on jo panostanut ja tulee panostamaan tuoreeseen jäsenmaahansa Suomeen. On ollut paljon yhteisiä harjoituksia, maahamme on tulossa liittouman joukkoja ja esikunta. Kaikki nämä nostavat heikompiaan sortavan itärajan takaisen paholaisen kynnystä yrittää suurempaa eskalaatiota, vaikka terrorismiin saanemme tottua - joskin toivoisin näihin tekoihin vastattavan.
Suomen puolustaminen nähtäneen ainakin Ruotsin ja Norjan, varmasti myös Brittien kannalta tärkeänä, koska kaikki edellä mainitut - ainakin pohjoismaiset naapurimme - olisivat samantien tulilinjalla, jos Suomi luhistuisi. Ukraina on puolestaan itä-länsi suunnassa pitkä maa, joten se toimii vielä eri tavalla puskurina länsimaille. Venäläinen ei ole tullut iholle heti, kun se ylitti rajan Ukrainassa, niin karulta kuin se kuulostaakin.
Olisi kaunis ajatus, että voisimme pysyä liittoumattomana ja ketään ärsyttämättä poissa konflikteista. Joskus rauhan varmistamiseksi on vain parempi tehdä selväksi sille todennäköiselle uhalle, että ei kannata yrittää. Samalla toki pitää toivoa, että koskaan ei tarvitsisi täysin konkreettisesti tehdä siitä selvyyttä tunkiolle, vaan saisimme elää rauhassa. Jos mieltä painaa sellainen ajatus, että NATOon liittyminen, sotaharjoitukset, asehankinnat ym. provosoivat Venäjää niin kannattaa muistaa, että he löytäisivät kyllä syyn provosoitua jostain muustakin, jos näitä edellä mainittuja ei olisi koskaan tehty.