Mikkelin saaman esikunnan merkitystä kuvaa parhaiten Kremlin reaktio. Siellä selkeästi vituttaa, että entinen ystävä Suomi kehtaa hankkia tuollaista. Kun muita pieniä naapureita piestiin aikoinaan nyrkillä ja potkittiin saappaan kärjellä, niin Suomea vain välillä läpsittiin ja annettiin tukkapöllyä. Ja tätä ystävyyden osoitusta se ei näköjään enää arvosta yhtään, vaan hankkii tuollaisen alueelleen.
Pitäisiköhän oikeasti kutsua suurlähettiläs puhutteluun ja kertoa tälle suoraan, että esikunta on Suomen sisäinen asia - eikä Venäjän ulkoinen asia?
Venäläispoliitikko varoittaa Natoa Mikkeli-päätöksen takia
Täällä hyvin tiedetty fakta on se, että aina kun idästä kuuluu piipitystä, niin asioita on tehty oikein. Tämä on niin monta kertaa tässä viimeisen kahden ja puolen vuoden ajan huomattu. Yleensä asialla on niin sanottu heavy-osasto (markkinointimielessä), eli kännissä juttuja kirjoittava ex-pressa Med-jotain, Gremlinsin tiedottaja Peskov, Venäjän suuruutta kaikella länsimaisella teknologialla ja todellisuudella esiintuova ulkoministeri Lavrov tai kännissä mansikoita lutkuttava tiedotusnainen.*
Aina silloin tällöin eetteriin pääsee myös prospect-osastoa, kuten tämä heebo. Se ei jaksa yllättää, että idästä löytyy tällaisia henkilöitä, jotka yrittävät kammeta itseään sinne pajareiden kuumimpaan joukkoon. Mutta se jaksaa yllättää, että Suomesta löytyy mediaa jakamaan näitä turhaakin turhempia juttuja. Venäjälle kaikista pahin seuraus olisi se, että esimerkiksi Suomessa näihin heidän jakamiin päättömiin juttuihin ei media reagoisi mitenkään.
Sille muuten taitaa olla ihan sotilaalliset kyvykkyydet syynä, miksi Venäjä on Suomelle antanut läpsyttelyä ja tukkapöllyä, kun muut maat ovat saaneet osakseen nyrkillä pieksemistä ja potkimista. Venäjä on tiennyt jo kauan aikaa, että Suomi on sotilaallisesti kyvykäs, jota ei kannata ainakaan ensimmäisenä olla ahdistelemassa. Tämä on lempiesimerkkini. Kun joku Naton jenkkien tai brittien kenraali (tjsp) oli tutustumassa Suomen Puolustusvoimiin ennen kuin oltiin sisällä järjestössä, niin hän ihmetteli, miten Suomi voi olla näin hyvin kaikin tavoin varustautunut oman alueen puolustamiseen. Tämä varustautuminen piti sisällään sekä materiaalin että henkilöstön ja varusmiesten (sekä reservin) osaamisen. Suomalainen upseeri totesi hänelle jota kuinkin näin, että
"me olemme varustautuneet tähän viimeiset 70 vuotta". Paremmin sitä ei voi sanoa.
Tuohon viimeiseen kohtaan sellainen lisäys, että suurlähettiläälle voi myös kertoa rehellisesti seuraavan: jos Suomen Nato-esikunta tulee Venäjän ulkoiseksi asiaksi konkreettisesti, niin Suomesta ja sen liittolaisista tulee Venäjälle erittäinkin sisäinen asia. Ja kuvannollisesti havainnollistaa, että kuinka vittumainen piikki lihassa on jo nyt toinen käsi selän takana urakoimaan joutuva Ukraina, niin mitä tulee kun Suomi lähtee liittolaisten kanssa parhaalla A-ryhmällä liikkeelle. Ja lopuksi kertoa, että kuinka väsynyttä provoa on jaksaa enää edes puhua mistään punaisista linjoista ja ytimistä.
*Loppuun sellainen kaneetti, että muutan suhtautumistani heti, kun Venäjällä alkaa puhua joku aidosti vakavasti otettava henkilö näitä juttuja. Tällaisenä pidän ainakin Nikolai Patrushevia. Häntähän pidetään yhtenä mahdollisena Putlerin jatkajana.