Keskustelua on tullut luettua täällä ja paljonkin, ja pakko aktivoida omatkin tunnukset taas vuosien ja vuosien tauon jälkeen.
Itse kannatan Nato-jäsenyyttä, jotta välttyisimme Ukrainan kohtalolta. Yksin ei enää kannata jäädä, ja minkään hyvien suhteiden varaan ei voi enää laskea. Mutta tässä Nato-keskustelussa häiritsee, ei vain täällä vaan yleisesti se, että sitä rummutetaan yhdellä agendalla - eikä poikkeavia mielipiteitä sallita. Jos olet eri mieltä, olet putinisti/kommari/jne. Tuohan kuulosta aivan samalta kuin itänaapurin kielenkäyttö ja toimintatavat, eli on vain yksi totuus ja muuta ei sallita. Esim. omasta tuttavapiiristäni kovimmat Nato-öyhöttäjät puhuvat tavalla ja ihannoivat arvoja, jotka itseasiassa muistuttavat itänaapurin toimintatapoja.
Vaikka itse olen Naton kannalla, niin minusta eriävät mielipiteet tulee demokratiassa sallia. Kai jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, olkoon se kuinka hölmö tahansa. En siksi tyrmäisi niidenkään ajatuksia, ketkä eivät Natoon halua. Olisi jopa terveempää antaa niillekin tilaa tulla esille. Ja tarkoitan nyt perusteltuja ajatuksia, Bäckmanit yms sitten asia erikseen. Nato-hakemuksessa on kyse sen verran isosta asiasta, että siitä on käytävä tervehenkinen avoin keskustelu, jossa ei ketään tyrmätä. Näin siksi, että sitten kun sinne lopulta (ja toivottavasti pian) haetaan, niin mikään osapuoli yhteiskunnasta ei koe, että heidät syrjäytettiin kokonaan ja katkeroituvat siitä. Tarkoitan tällä yleisesti poliittista kenttää ja mediaa, en jatkista, vaikka toisaalta helposti tämä palsta tuntuu joskus merkittävämmältä medialta, myös tasoltaan. Onneksi kuitenkin kannatus jäsenyyttä kohtaan alkaa olemaan jo äärimmäisen vahvaa. Siltikään eriäviä mielipiteitä ei pitäisi syrjäyttää, emmehän halua olla mikään Venäjä/Unkari/P-Korea.
Positiivisesta Nato-kannastani huolimatta en pidä Natoa minään täydellisenä ja enkä välttämättä ongelmattomana tapauksena. Mutta jos vanhan maailman vaihtoehtoja ei enää ole realistisesti järkevällä tavalla olemassa, niin Nato on ehdottomasti se vähiten huono vaihtoehto tulevaan. Mutta silti jotenkin toivoisi keskustelun siitä olevan yleisesti rehellisempää. Esimerkiksi minusta siinä on hieman ristiriitaa, kun sanotaan, että Natossa Suomi päättää itse, missä se on mukana. Mutta toisaalta muistutetaan, että Suomen liittymishankkeen yhteydessä mm. Unkari ei päätä itse, hyväksyykö se Suomen Nato-jäsenyyttä, vaan ”kyllähän Jenkit pitävät huolen siitä, että Unkari äänestää oikein”. Eikö Jenkit sitten pidä huolta siitä, että Suomikin osallistuu operaatioihin, joihin se ei itse välttämättä toivoisi osallistuvansa? Myönnän, että en ole syvällisesti perehtynyt Nato-asioihin, ja joku viisaampi osaa varmasti kertoa, että kyse on täysin eri asioista päätöksenteon osalta. Mutta näin kaupunkilaisjärjellä ajateltuna miksi nuo kaksi asiaa olisivat niin erilaiset? Ja eikö sitten tulevaisuudessa Suomellakaan olisi sananvaltaa siihen, keitä Natoon hyväksytään? Olisi vain rehdimpää myöntää, että kyllä sielläkin kyse on poliittisesta valtapelistä, ja isommat heiluttaa tahtipuikkoa, niin kuin muissakin piireissä. Toki hyvin toimimalla voi saada kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa, niin kuin joskus EU:ssakin oltu.
Ja näihin monien pelkäämiin ulkomailla tapahtuviin operaatioihin liittyen voisi nostaa sellaisen huomion, että kuinka todennäköisesti Suomi pysyisi niistä erossa, jos Natolla sellaisia on? Lähinnä nyt viittaan Suomen tapaan toimia ns. mallioppilaana poliittisella kentällä, joten ennemmin uskoisin Suomen olevan ensimmäisten joukossa kaikessa mukana, jotta voidaan osoittaa lunastavamme paikkamme. Ja onhan mukana oltavakin, jotta missään Nato-maassa ei tulisi mieleenkään tositilanteessa pohtia, käytetäänkö artikla 5.:ttä Suomen osalta, jos Suomi olisi vain vapaamatkustaja. Henkilökohtaisesti minulle ei ole väliä lähteekö palkkasotilaamme muualle operoimaan vai eivät, itse kun en siihen joukkoon kuulu, niin eipä juuri kosketa minua. Mutta ymmärrän kyllä, että jotain osaa kansasta tällainenkin seikka saattaa huolestuttaa.
Mitä tulee Venäjän suhtautumiseen, niin sehän on selvää, että tällä hetkellä välit ovat vihamieliset ja sellaisina ne syystäkin voidaan pitää lännen puolelta ainakin Venäjän nykyhallinnon ajan. Mutta vielä vaikkapa vuosi sitten olisi voinut jopa ajatella ennen maskien pudottamista, että Nato-Suomi voisi olla jopa hyvä välittäjä Venäjän ja Naton välillä. Mutta enää tuollainen ajatuskaan ei tule kyseeseen, ja toivottavasti roistovaltioon ei suhteita palauteta normaaliksi ainakaan nykyhallinnon aikana. Venäjän kansojen ja yleisen demokratiakehityksen kannalta melkein toivoisi, että maa hajoaisi useaksi pienemmäksi itsenäiseksi valtioksi. Mutta olisiko sekään turvallisuuspoliittisesti vältttämättä sen parempi ratkaisu euroopalle? Lähinnä mietin ydinaseiden kannalta. Nyt ne ovat yhden hullun käytössä, mutta käyttömahdollisuus silti aika rajattua monistakin syistä. Entä sitten, jos ne ovat jakautuneet 30 pienemmän kehittyvän valtion käyttöön. Miten protokollat toimisi pienemmissä keskeneräisissä valtioissa. Vaikkapa itsenäistyneen Tsetsenian ja Kadyrovin käsissä ydinpommit? Ei varmaan olisi yhtään turvallisempi olo, vaikka Putin lepäisi jo haudassa.
Harmi kun ei näiden laajentumishaluisten diktaattoreiden päähän tule koskaan sitä, että jos haluavat puskurivyöhykkeitä, niin miksi eivät irrottaisi omasta maastaan sitä turvavyöhykettä, vaan pitää popsia joku ulkopuolinen itsenäinen valtio siihen, ja rajata heidän valinnanvapauttaan.