Tuossa ensimmäisessä kappaleessa Tuomiojaa koskien on myös selitys sille, miksi SDP ja Keskusta tarvitsevat aikaa. Isot, periaatteelliset ja palstaltakin tutut näkemykset USA:n mittavasta demokratiavajeesta eivät hetkessä käänny USA:n johtamaksi liberaalidemokratioiden puolustusliitoksi. Juuri siitä on ollut kysymys vuosikausia. Keskusta karsastaa sotilaallista liittoutumista, joka poikkeaa Keskustan peruslinjasta Kekkosesta alkaen.
Toivottavasti menee puolueiden sisäisen ymmärryksen järjestäminen uutta turvallisuusympäristöämme vastaavaksi viikoissa, mutta epäilen että kuukausia tarvitaan.
Tuomioja on rauhanaktivisti ja idealisti. Hän on varmaan yli 50 vuotta kehitellyt sitä ajattelua ja niitä argumentteja, joita aamutvssäkin kuului. Toisaalta, Tuomioja on kuitenkin länteen päin suuntautunut demari, vaikkakin hän edustaa puolueensa vasemmistoa monissa kysymyksissä. Tämä on erittäin tärkeä asia: kuten totesi itsekin, liittyminen on turvallisuuspoliittinen, ei ideologinen kysymys. Kuuluminen länteen on hänelle itsestäänselvää.
Jos verrataan Tuomiojaa Väyryseen, niin erona on se, että Väyrynen on kuin Putin ajattelussaan, ihminen vailla havaittavaa moraalia. Tuomiojalla on vahva sisäinen moraalinen integriteetti, mutta hän on vain hengaillut tietyissä piireissä koko ikänsä. Näissä soitetaan aina samaa viulua eikä haluta miettiä kysymystä siitä, onko parempi tavoitella jotakin suhteellisen hyvää päämäärää, vai pitääkö päämärän olla aina paras mahdollinen.
Toisin sanoen, hyväksymmekö sen, että USA ja länsi ainakin toisinaan pyrkivät, vaikkapa vain sivutuotteena, edistämään esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Mutta Venäjä ja Kiina eivät edes tavoittele mitään tällaisia asioita, vaan näitä valtioita ohjaa puhdas voimapolitiikka. Tärkeää on alistaa muut kansat ja valtiot diktatuurin alle. Sellaista arvoyhteisöä emme koskaan saakaan, joka pyyteettömästi toimisi aina suurimman hyvän tavoittelemiseksi.
Tuomiojan ja muiden vanhojen demarien on siis mietittävä asioita uudelleen ja uskoakseni, mietintä johtaa lopulta Natoon. Hyvin harva haluaa takaisin YYA-Suomeen. Turvallisuuspolitiikka, illuusiottomasti tarkasteltuna johtaa siihen, ettemme voi todellisuudessa saada tarpeeksi vakuuttavaa apua ja ennen kaikkea, ennaltaehkäisevää suojaa Venäjää vastaan muutoin kuin Natolta. Sotilasliittoon kuuluminen on sitten se hinta, mikä turvallisuudesta on maksettava.
Turvallisuuspolitiikan illuusioton tarkastelu on sivumennen sanoen juuri sitä, mihin me Kekkosen Suomessa totuimme. Lasketaan se, mikä on Suomelle paras ja hyödyllisin turvallisuuspoliittinen ratkaisu, vailla toiveajattelua ja idealismia.
Sotilasliiton jäsenenäkin demarit voisivat silti heittäytyä poikkiteloin joidenkin Nato-operaatioiden suhteen. Sikäli he säilyttävät valinnanvapautensa täysin. Ei Suomi edes Natossa olisi joku tahdoton objekti, joka lähtisi kaikkeen mukaan vain siksi, että USA olisi saanut jonkun mielipuolen presidentikseen.
/img-s3.ilcdn.fi/8768179988f33dbe134135949c3637d3a9820d6edc7d3480e84606bd8d3330c1.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/ff07b63bcfdd05d9b5569efd1024d35fb051f5f08622a615824d195f8b5d9546.jpg)
