Minusta NATO-jäsenyys ja Lissabonin sopimus kannattaa edelleenkin erottaa toisistaan ja olen avannut pari kertaa syyn. Lissabonin sopimus ei velvoite ketään mihinkään. Komissiolla ja parlamentilla ei ole edes sopimuspohjaista päätäntävaltaa. Kukin maa tekee oman ratkaisunsa omien turvallisuus- ja muiden intressien pohjalta. Tuo 42.7 painottaa NATO:n merkitystä liittoon kuuluville EU-maille. NATO on edelleen näiden maiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin. Mainittu 42.7 on todellisuudessa velvoittavana nolla. Ja näin Niinistö myös kertoi kysyttyään valtionpäämiesten kantoja 42.7 perusteella: tulisitteko auttamaan Suomea, jos syntyisi tarve. Kukaan ei ilmoittanut tulevansa.Niinistön vaatimukset typeryksen huutoa tuuleen. 42.7 maksimisaan paikkailee Naton aukkoja, mutta ei tule koskaan korvaamaan sitä. Postaan uudestaan tämän hyvin valaisevan kirjoituksen uudestaan.
Kyse olikin tekstissäni sananmukaisesti nopeammasta reagoinnista, ei Lissabonin sopimuksesta. Esimerkiksi sellaisesta, jossa EU olisi tullut heti ulos ja jossa EU - uhattuna - olisi tehnyt selväksi ettei sen jäsenmaita (kuten Suomi ja Ruotsi tai ketään muutakaan) voi uhata Venäjän toimesta ilman lisäsanktioita.