Analyyseja eivät poliitikkomme kykene tekemään, heille täytyy nämä analyysit tuottaa muualta. Yksi kulmakivi, eli sopimusjärjestelmä on pelistä poissa. Periaatteessa koko Eurooppa on nyt täysin uudessa tilanteessa, mihinkään puhuttuun tai kirjoitettuun ei voida luottaa.
Aivan samoin kuin Hitler aikoinaan, Putinkin on itse kertonut suoraan mitä hän haluaa. Takaisin kadotetun imperiuminsa. Mitä hän sillä tekisi, on sitten toinen kysymys. Vain hullu kuvittelee nauttivansa jonkinlaisesta vakaudesta tämäntyyppisten toimien jälkeen. Vielä Krim olisi voitu sukupolvessa unohtaa, ei kokonaista valtiota.
Tämän lisäksi tulee huomioida venäläisten noussut aktiivisuus Itämerellä. Tilanne on ollut hyvin epäsuhtainen: siinä missä Itämerelläkin muut maat ovat eläneet rauhantilaa, Venäjällä on koko ajan etsitty puolustuksen heikkoja kohtia, testattu mahdollisia hyökkäyskohteita. Karhu on ollut kalan pyynnissä, mutta kala ei ole sitä tiennyt.
Suomen armeijassa tilanne on tietysti pantu merkille ja uskon, että Venäjän aggressioon on varauduttu. Tällä hetkellä karhu kalastelee muualla, mutta kalan roolista olisi Suomenkin pikavauhtia pyrittävä pois.
Henkisen tasapainonsa menettänyt diktaattori tekee siirtonsa Aatun tapaan. Perääntymistietä ei ole olemassa. Ukrainan vastarinta voi johtaa sodan pitkittymiseen, jolloin suunnitelmia täytyy muuttaa. Mutta jos Putinin valloitushalu ei Ukrainasta tyydyty, seuraavana on vuorossa se, jolla on heikoin puolustus, heikoin armeija. Täytyy toivoa, että meillä tarpeeksi poweria, jotta voisimme hidastaa liikaa Putinia.
Myös Venäjän hallinnon sisällä joku voisi toimia ja poistaa pelistä hullun diktaattorin. Varmasti on paljon sodanjohdossa toimijoita, jotka pitävät Putinin toimia liian suurena riskinä. Ja hallituksessakin joku voisi toimia, jos kansa kääntyy johtajaansa vastaan.