Tästä lähtökohdasta joudumme analysoimaan asioita todennäköisyyksien pohjalta. Tämän analyysin kautta hahmottuu se, että melkein jokaisessa mahdollisessa maailmassa Nato-jäsenyys on Suomelle parempi vaihtoehto kuin liittoutumattomuus. Jossakin maailmassa vaihtoehdot ovat yhtä hyvät turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ja vain ani harvassa natojäsenyys on huonompi vaihtoehto.
Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta vasta sen jälkeen, kun Nato-neuvottelut on käyty, ja on selvillä Suomen vastuut Naton puolustussuunnitelmassa. Täällä masinoitu 'totuus', että kaikki tulevat meidän avuksemme, mutta me voidaan vapaasti itse päätää huvittaako meitä jeesata muita, ei ihan pidä paikkaansa. Jos noissa neuvotteluissa ei päästä Suomen kannalta mielekkääseen lopputulokseen, niin pidän liittoutumattomuutta parempana vaihtoehtona. Nato on markkinataloutta puhtaamillaan, siellä ei ilmaisia lounaita ole.
Jos ajatellaan neutraalia tilannetta, niin esimerkiksi se, että Venäjän armeija menettää toimintakykynsä pitkäksi aikaa ja/tai Venäjällä tapahtuu aito vallanvaihto, jossa viimein demokraattiset voimat pääsevät valtaan on Suomelle neutraali tilanne. Silloin kuuluminen Natoon tai oleminen sen ulkopuolella ovat tasavertaiset vaihtoehdot. Venäjä ei valikoi kauppakumppaneitaan jäsenyyksien perusteella, vaan kauppasuhteet kehittyvät olemmepa sitten vain EU:ssa tai myös Natossa. Tässä tilanteessa myös EU:n "turvatakeet" riittäisivät pitkäksi aikaa. Neutraalissakin tilanteessa natojäsenyys varmistaisi sen, ettei Venäjän sisäinen kehitys merkitsisi mitään turvallisuudellemme.
Olen periaatteessa samaa mieltä, Mutta se mutta... Itse uskon vahvasti siihen, että Venäjän ja Euroopan välille on laskeutumassa rautaesirippu. Silloin pienen Suomen liitoutumattomana on huomattavasti helpompi etsiä niitä pieniä rakoja, joita aina jää, sekä hyötyä niistä. Naton jäsenenä olemme osa organisaatiota, jonka näkökulma on hyvin amerikkalainen, ja kaikella kunnioituksella, siellä ei aina penalin ihan välkyimpiä kyniä olla. EU ymmärtää Venäjää ja omia jäseniään paljon paremmin.
Huonompaa tilannetta täytyy yrittää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Jos Venäjän ja Naton suhteen menevät syväjäähän ja Venäjä selviää kuivin jaloin Ukrainan sodasta ja Suomi liittyy Natoon, niin silloin on mahdollista, että Venäjä koittaa iskeä naapureihinsa aseellisesti. Tämä edellyttää putinistisen hallinnon jatkumista Venäjällä. Lisäksi se edellyttää, että Venäjä kokee olevansa täysin nurkkaan ahdettu ja että sen kohteena ovat nimenomaan Nato-maat. Venäjä siis väkisin aikaansaisi aseellisen konfliktin Naton kanssa. Suomikin joutuu joko suoraan sotaan tai puolustamaan Baltian maita.
Lyhensin tätä kappaletta reilusti, mutta kyse on siis uhista. Hyökkäys Ukrainaan oli ensiaskel visio-1914 noudattamiseksi. Itse uskon niin, että jos Ukraina olisi kaatunut päivissä, niin Venäjän joukot olisi vallanneet Moldoviankin. Seuraavaksi voimainsa tunnossa oleva Putin olisi hyökännyt Baltiaan. Se olisi ollut itse vajavaisesti sotaan varustautunut väkimäärältään ja yhteisiltä rajoiltaan hallittavan kokoinen suupala. Uskon vahvasti siihen, että Putin uskoo Naton jäävän Venäjän ulkorajoille konfliktitilanteessa, mikä on aika luontevaakin, sillä kyse on puolustusliitosta, jolla ei ole mitään hinkuja Venäjälle. Eli Putinilla ei olisi oikeastaan mitään hävittävää tuossa tilanteessa. Venäjällä muistetaan historiasta, että kumpaan oli helpompi mennä, tänne vai Baltiaan. Olen samaa mieltä yelisen ymmärryksen kanssa siitä, ettei Putin halua avointa yhteydenottoa Naton kanssa. Mutta Baltian kokoinen kädenvääntö judokisan sijasta olisi hyvinkin uskottava ajatus, jos sotiminen olisi sujunut, mutta kun ei sujunut. Ja tämä vähentää Suomeen kohdistuvaa uhkaa hyvin pieneksi.
Sotaa on sodittu kaksi kuukautta, mutta se on muuttanut maailmaa isosti. Venäjän maine sotilasmahtina notkahti, Eurooppa on yhtenäisempi kuin ikinä, hallitukset työntää aseitaan sotaa käyvään maahan surutta, talous lamaantuu ja energiapoliittisia päätöksiä tehdään kokonaan uusiksi. Mutta isompiakin asioita tapahtu. Nyt Kiina alkaa avoimesti kääntyä Venäjän puolelle. Olipa syynä sympatia, öljy, tai oma agenda, niin Kiinan avoin kannanotto aiemman pidättyvyyden sijasta ei ole hyvä asia. Sota pitäisi saada nyt heti loppumaan, sillä isojen näkemyksiltään ristiriidassa olevien pelureitten tulo pelikentällä on pelottava tilanne. Siinä tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys on aivan se ja sama.
Mikä on Saramon logiikka siinä että Suomi olisi kusessa ilman Ruotsin Nato jäsenyyttä? Onkohan hän tiedostanut että Viro, Latvia ja Liettua on Natossa. Ja onko nämä maat jotenkin kusessa ilman Ruotsin Nato jäsenyyttä. Ja miksi Suomen jotenkin odotetaan hoitavan Baltian puolustusta, hehän ovat sotilasliiton jäseniä, eiköhän tuo sotilasliitto hoida heidän puolustustaan.
Kyseessä on siis puolustusliitto, jonka sotilaallinen voima ei ole nanonanomiehiä avaruudesta, vaan liiton jäsenmaiden sotilaita. Jäsenyysneuvotteluissa sovitaan kunkin liittyjämaan tehtävistä, joiden hoitoon jäsenehdokas sitoutuu. Neuvotteluja Suomen osalta ei ole vielä edes aloitettu, joten lopputulosta on vielä vaikea ennakoida. Mutta helposti voi kuvitella, että oma osamme tulisi olemaan Balttian ja pohjoisen jäämeren alueella olevat tehtävät. On ihan turha kuvitella, että muut maat rientävät kyllä meidän avuksemme, mutta meidän ei tarvitsisi sitoutua auttamaan muita.
www.hs.fi
/img-s3.ilcdn.fi/0997c9c39608d6bbef0eea5267d8c814624b4c4e8f2c95d20fba3890e5b83d57.jpg)
www.iltalehti.fi
