Jo ennen peliä tiedettiin, että voitto vaatii huippupeliä Annuselta, hyvää viisikkopuolustamista ja tehokkuutta maalipaikoissa. Jos katsotaan ottelun maalipaikkoja, niin olen jopa positiivisesti yllättänyt, sillä todella hyvät maalipaikat olivat joukkueila aika tasan. Harmi vain, että Kanadan pelaajat laittoivat kiekkoa huomattavasti paremmalla prosentilla sisään ja tällä kertaa Kanadalla oli etu myös maalivahtipelissä. Suomen menestys on aina (poikkeuksena nuo kotikisat) perustunut siihen, että maalivahtipeli on erinomaista. Tänään se ei ollut, joten Suomen mahdollisuudet voittaa Kanada olivat hyvin minimaaliset.
Mielestäni Helminen oli jopa yllättävän negatiivinen tuossa ottelun jälkeisessä haastattelussa, sillä tappiosta huolimatta ei tuo esitys ollut mitenkään ihan surkea. Tietenkin tuo alku oli Suomelta ihan katastrofaalinen ja otteluun latautumisessa meni jotain todella pahasti pieleen. Suomi nousi kuitenkin tuon umpisurkean alun jälkeen suosta ja hallitsi jopa peliä ensimmäisen erän loppupuolella. Tuo hallinta ei ikävä kyllä kääntynyt maaleiksi.
Jos Kanadalla olisi ollut tässä ottelussa Suomen maalipaikat ja Suomella Kanadan maalipaikat, niin tulos olisi ollut suunnilleen sama. Osa Kanadan maaleista oli jopa sellaisia, että ne eivät syntyneet mistään huippupaikoista. Suomi sai luotua muutamia laukaisupaikkoja ihan ykkössektorille, mutta jos laukojina ovat Erholtz ja Thomson, niin tuloksen voi lukea taululta. Kanadan Lafreniere ja Dellandrea laittavat kiekkoa ihan pikkaisen kovemmalla prosentilla sisään. Mielestäni tuo Tanuksen paikka ylivoimalla kuvasti koko Suomen tämän päivän peliä. Maalivahti on rähmällään ja on kaikki aika sekä tila pistää kiekko ylähyllylle, mutta tuloksena on epäonnistuminen.
Suomi on nyt pelannut Ruotsia, USA:ta ja Kanadaa vastaan kolme ottelua, joissa on syntynyt yhteensä kolme maalia. Hyväksi joukkueeksi laskettavaa Sveitsiä vastaan Suomi onnistui tekemään kaksi maalia. Tämä siitä huolimatta, että maalintekopaikkoja on näissä jokaisessa ottelussa ollut runsaasti. Raipen syyttäminen on toki mediaseksikästä, sillä hän oli paljon kritiikkiä herättänyt valinta. Syyttäisin itse kuitenkin jotain ihan muuta kuin Raipea siitä, että Suomi ei ole onnistunut tekemään noista maalipaikoista maaleja. Tämän vuoden joukkueen kärkiosaaminen on vain ikävä kyllä todella heikkoa. Tanuksen ketju on hoitanut oman roolinsa ihan hyvin, vaikka Kanadaa vastaan heiltä nähtiinkin turnauksen heikoin ottelu. Suomen nimellisessä ykkösketjussa pelaavat Antti "0+0" Saarela ja Lenni "0+2" Killinen. Ei mopolla moottoritielle. Nyt voi vaan jossitella, että jos joukkueessa olisivat Kupari ja Lundell tai jos Nordgren olisi palannut kaukaloihin vähän aikaisemmin ja ehtinyt löytämään tasonsa ennen kisoja.
Onhan noita tärkeitä poissaoloja Suomella joka vuosi, mutta harvoin joukkueesta puuttuu viittä top-6 hyökkääjää. Suomen kokoisen maan materiaalissa tuon näkee ihan selvästi, minkä voi huomata tarkastelemalla joko tuota hyökkäysosastoa paperilla tai heidän tekemiään pisteitä. Mitä jos tuosta kotikisoissa kultaa voittaneesta joukkueesta olisivat puuttuneet Rantanen, Aho, Laine, Kapanen ja Puljujärvi? Olisiko voitettu kultaa, vaikka penkin takana olikin itse messias Jalonen? Tuo antaa aika hyvin perspektiiviä tämän vuoden tilanteeseen. Suomesta tulee ikävä kyllä vielä nykypäivänäkin vain rajallinen määrä huippupelaajia/vuosi ja pari poissaoloa Suomi vielä kestää, mutta viisi on jo ihan liikaa. Kaksi tai mahdollisesti ainoastaan yksi huippupelaaja lisää tähän tämän vuoden joukkueeseen, niin meillä olisi voinut olla kaksi toimivaa kärkiketjua. Vähän voi jossitella silläkin, että jos Kupari ei olisi loukkaantunut ensimmäisessä ottelussa. Nyt meidän ykkösketjun sentterinä oli Aleksi "0+0" Saarela. Ei mitään pelaajalta pois, mutta rooli oli ihan väärä, ainakin vielä tänä vuonna.
Jotenkin vaikea uskoa voittoon pronssiottelusta, sillä se vaatisi Tanuksen ketjulta taas huippupeliä. Tanuksen ketju on tehnyt kaikki Suomen maalit Kanadaa, USA:ta, Ruotsia ja Sveitsiä vastaan. Muut ketjut eivät ole onnistuneet tekemään tulosta muuten kuin vain umpisurkeita Slovakiaa ja Kazakstania vastaan. Tulee mieleen vähän ne Ruotsissa pelatut nuorten kisat, joissa Teräväinen ja Mäenalanen kantoivat Suomen yksin mestaruuteen. Silloin toki heillä oli apunaan erinomaisesti pelannut Saros. Jos Annunen olisi pystynyt nousemaan Kanadaa vastaan samanlaiseen godmodeen kuin Saros tuolloin, niin Suomi olisi voinut tänäkin vuonna marssia mestaruuteen yhdellä ketjulla. Ikävä kyllä ei pystynyt. Annusta on kuitenkin pakko kehua siitä, että Suomi ylipäätään on mitalipeleissä. Jenkkejä vastaan hän pelasi erinomaisen ottelun ja Suomen heikon hyökkäyskaluston aikaansaama yksi maali riitti voittoon. Annusen on todennäköisesti pystyttävä samanlaiseen esitykseen myös Ruotsia vastaan, mikäli Suomi haluaa saada mitalin näistä kisoista.