Heitetään nyt kisojen päätteeksi vielä loppuarvosanat valmennukselle sekä pelaajille. Kokonaisuutena kisoihin voidaan olla mielestäni tyytyväisiä. Puolustajien osalta heidän laittaminen paremmuusjärjestykseen oli mielestäni todella haastavaa. Siihen voi vaikuttaa tuo kahdeksan puolustajan peluutus, mikä laski puolustajien peliaikaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta Suomen pakisto oli mielestäni todella tasainen näissä kisoissa.
Valmennus: 8+
Valmennuksen osalta tehtiin mielestäni kaksi selkeää virhettä. Ensimmäinen oli kahdeksan puolustajan leimaaminen, sillä tuon mukanaan tuomat riskit olivat paljon suuremmat kuin siitä mahdollisesti saatava hyöty. Nyt kävi toki todella huono tuuri, kun jo valmiiksi kapea hyökkäyksen kärkiosasto menetti ensimmäisessä ottelussa ykkössentterinsä. Toisaalta, ei joukkueen ulkopuolelle jäänyt ketään tekijämiehiä, mutta neljällä täydellä ketjulla pelaaminen olisi todennäköisesti vähän helpottanut joukkueen urakkaa. Toinen virhe oli Kanada-otteluun latautuminen. Ulkopuolisena on toki hyvin vaikea alkaa analysoimaan, että millä tavalla otteluun on valmistauduttu ja mikä on mennyt pieleen. Valmentaja vastaa kuitenkin kokonaisuudesta ja Suomi ei ollut valmiina tuon ottelun alussa.
Positiivisena puolena on taas se, että Suomella oli jokaisessa ottelussa ihan riittävästi maalintekopaikkoja voittaa ottelut. Ruotsia vastaan turnauksen ensimmäisessä ottelussa oltiin pelillisesti alakynnessä, mutta oltiin siitä huolimatta muutaman sekunnin päässä voitosta. Sveitsiä vastaan maalivahtipeli sekä joukkueen asenne olivat heikkoja, mutta paikkoja oli silti huomattavasti enemmän kuin Sveitsillä. USA:ta vastaan nähtiin Suomelta turnauksen paras ottelu ja Suomi voitti ollen ottelussa parempi joukkue. Kanada-ottelun alku meni ihan vihkoon, mutta siinäkin olisi ollut kaikesta huolimatta mahdollisuudet voittoon, jos joukkueessa olisi ollut maalintekijöitä. Ruotsia vastaan oli myös lukuisia maalintekopaikkoja ihan parhaalta sektorilta. Esimerkiksi Petman oli kaksi kertaa ihan yksin maalivahdin edessä sellaisissa paikoissa, joista joku maalintekijä olisi tehnyt maalin sata kertaa sadasta.
Ei kisat olleet mikään nappisuoritus Suomelta, mutta heikohkolla materiaalilla taisteltiin hyvin ja ylisuoritettiin tuloksellisesti. Suomi kaatui perisyntiinsä: tehottomuuteen. Jos tarkastellaan tätä suoritusta realistisesti, niin Tuokkolan sanoin: saavutettiin maksimisuoritus, johon tällä joukkueella riitti rahkeet. Toivotaan, että ensi vuonna Suomella on vähemmän poissaoloja, jotta Suomi ei joudu antamaan yhtä paljon tasoitusta materiaalissa Kanadalle, USAlle, Venäjälle ja Ruotsille.
Maalivahdit:
Justus Annunen - 8
- Annusen arviointi on todella vaikeaa. Erittäin hyvä ottelu alkusarjassa Ruotsia vastaan sekä puolivälierässä USA:ta vastaan. Vastapainona ovat sitten heikot ottelut alkusarjassa Sveitsiä vastaan ja välierässä Kanadaa vastaan. Pronssiottelussa Annunen esitti hyviä torjuntoja, mutta vastapainona sitten selän taakse meni ihan torjuttavia maaleja. Todella kaksijakoiset kisat. Ehkä se loppuarvosana on kuitenkin "hyvä" eli kouluarvosana 8.
Kari Piiroinen - 8
- Pelasi yhden helpon pelin, joten arviointi on aika vaikeaa. Pelasi kuitenkin siinä pelissä ihan hyvin ja hoiti oman tonttinsa kisoissa.
Puolustajat:
Santeri Hatakka - 7,5
- Hatakan listaan ehdottomasti pakiston onnistujiin. On mielestäni todella monipuolinen puolustaja, joka liikkuu hyvin ja pystyy myös fyysiseen peliin. Hyökkäyspäässä ei nähty kyllä Hatakalta oikeastaan mitään, mutta tuskin häneltä siellä mitään odotettiinkaan. Pelasi omassa roolissaan hyvin.
Ville Heinola - 7,5
- Heinola lähti kisoihin Suomen ykköspakkina, mutta ei pystynyt olemaan ihan odotusten arvoinen. Oli osa tuota Suomen ainoaa toimivaa ylivoimakoostumusta ja jakoi siinä ihan hyviä syöttöjä Tanukselle sekä Hongalle. Oli puolustuspäässä ajoittain vähän pihalla ja vaikka ei ihan onnistunutkaan täyttämään odotuksia, niin oli Suomen pakiston parhaimmistoa.
Anttoni Honka - 7+
- Hongan kohdalla tiedettiin jo ennen kisoja, että hänen ollessaan kentällä sattuu ja tapahtuu. Oli mukana tuossa Suomen ainoassa toimivassa ylivoimakoostumuksessa ja antoikin siinä aika-ajoin hyviä syöttöjä. Olisi saanut vain mielestäni käyttää kovaa laukaustaan enemmän ylivoimalla. Puolustuspäässä sattui joitakin virheitä, mutta oli puolustussuuntaan kyllä parempi ja jämäkämpi kuin odotin ennen kisojen alkua. Tehoja olisi tarvittu enemmän.
Mikko Kokkonen - 7-
- Kokkosen arviointi on ehkä kaikkein vaikeinta, sillä hänen peliesityksensä heittelivät mielestäni todella paljon. Häneltä nähtiin turnauksessa ihan onnistuneita pelejä, mutta vastapainona oli sitten taas junnumaisia sijoittumisvirheitä. Näissä kisoissa oli kuitenkin ehkä näkyvissä se, että minkä takia Kokkonen jäi joukkueen ulkopuolelle viime vuonna ja miksi hän taisteli tänä vuonnakin ainoastaan niistä viimeisistä kisapaikoista. Toivottavasti ensi vuonna hän on valmiimpi näihin peleihin.
Kim Nousiainen - 7+
- Nousiainen oli minulle positiivinen yllätys näissä kisoissa. Muutamaan otteeseen häntä vietiin kyllä puolustuspäässä aika rumasti, mutta vastapainona oli sitten hyvät oivallukset hyökkäyspäässä. Pystyi liikkeellään aiheuttamaan vastustajille harmia ja tuo Puistolan maaliin johtanut toimitus maalille pronssiottelussa oli todella nerokas.
Peetro Seppälä - 7
- Seppälältä aika perussuoritus. Odotettiin sellaista melko virheetöntä luutimista ja sellaista myös saatiin. Suomen puolustus oli mielestäni todella tasainen ja Seppälä menee siihen porukkaan, joka ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen kisojen aikana. Sitä voidaan todennäköisesti pitää hyvänä asiana Seppälän kohdalla.
Lassi Thomson - 6+
- Joukkueen kapteeni ja ylivoiman viivapyssy, joka ei laukonut ylivoimalla muualle kuin ensimmäistä blokkaajaa päin ja oli puolustuspäässä Suomen huonoin puolustaja. Ihmettelin jo ennen kisoja, että miksi ihmeessä Utunen ei ollut tämän joukkueen kapteeni. En tiedä toiko tuo kapteenina oleminen Thomsonille jotain ylimääräisiä paineita, mutta suoritus kisoissa oli ala-arvoinen. Kapteenin pitäisi johtaa esimerkillä, mutta Thomsonin ainoa esimerkki tuolle joukkueelle oli vihellyksen jälkeiset nahistelut.
Toni Utunen - 7,5
- Utusta ei hirveästi kisojen aikana näkynyt, mikä on erinomainen asia Utusen tyyliselle puolustajalle. Hoiti sen oman roolinsa kunnialla, mutta ei loistanut. Toki viime vuoden mestarilta olisi voinut odottaa enemmän, mutta pieneksi jäi hänen vastuunsa tämän vuoden joukkueessa. Nuori versio Kukkosesta.
Hyökkääjät:
Eemil Erholtz - 7+
- Erholtzista tuli mieleen kisojen aikana vähän sellainen isompikokoinen versio Antti Pihlströmistä. Jalat käy, taklaa ja pelaaminen näyttää periaatteessa ihan hyvältä, mutta tehoja ei tule. Tuollaiseen nelosketjun energialaiturin rooliin Erholtz on ihan hyvä. Nyt tuo hänen tehottomuutensa hyökkäyspäässä vähän ehkä korostui, kun sen Suomen kärkiosasto oli näissä kisoissa niin kapea.
Lenni Killinen - 6
- Oli koko kisojen ajan osana Suomen huonointa hyökkäysketjua. Jos rooli on ykkösketjussa ja ylivoimalla, niin tulosta pitää tulla. Nyt ei tullut. Killisen kohdalla on todettava, että hän oli näissä kisoissa ihan väärässä roolissa. Itse sijoittelin Killistä ennen kisojen alkua nelosketjuun, mikä olisi ollut hänelle oikea rooli. Nelosketjussa pelanneella Rannalla olisi voinut olla ainakin vähän enemmän annettavaa kärkiketjuihin.
Matias Maccelli - 7
- Maccellin arvioiminen on kaikista vaikeinta. Häneltä nähtiin hyviä suorituksia hyökkäyspäässä, mutta vastapainona olivat tyhmät jäähyt sekä surkea ja jopa laiska pelaaminen puolustuspäässä. Maccellin kohdalla on todettava, että hän kärsi todennäköisesti eniten Suomen pelaajista noista poissaoloista. Jos Maccelilla olisi ollut paremmat ketjukaverit, niin hänen ollessa kentällä pelin painopiste olisi varmasti ollut paljon vahvemmin vastustajan kenttäpäädyssä, jolloin Maccellin vahvuudet olisivat päässeet esille. Taisi tietää itsekin, että tulosta odotetaan, joten peli meni vähän kuskailuksi ja yliyrittämiseksi.
Joonas Oden - 9-
- Oden oli osana tuota Suomen ylivoimaisesti parasta ketjua. Teki puolivälierässä USA:ta vastaan erittäin tärkeän maalin ja oli muutenkin tehokas kisoissa. Jäi mielestäni tuossa ketjussa ehkä vähän Puistolan, ja etenkin Tanuksen, varjoon. Tuohon voi toki vaikuttaa tuon tamperelaiskaksikon välinen erittäin hyvä kemia. Oden pystyi kuitenkin luomaan tilanteita hyökkäyspäässä kaikissa peleissä ja hän voi varmasti olla tyytyväinen omaan suoritukseensa.
Ville Petman - 7+
- Mielestäni Petman hoiti oman roolinsa ihan kunnialla. Pelasi hyvin alivoimalla, oli työteliäs ja pronssiottelussa jopa Suomen näkyvimpiä pelaajia. Ikävä kyllä Petmanista ei ainakaan vielä tämän ikäisenä ole ratkaisijaksi. Sellainen tehoton nelosketjun pörrääjä, joka hoitaa sen oman tonttinsa kunnialla, mutta jolta ei kuitenkaan kannata odottaa tehoja. Toisaalta tuohan se Petmanin rooli taisi aika pitkälti näissä kisoissa olla. Maaleja odotettiin muilta miehiltä.
Patrik Puistola - 9
- Puistola oli myös osana tuota Suomen ainoaa tehokasta hyökkäysketjua, jossa hän otti maalintekijän roolin. Viisi maalia kisoissa, jolla voitettiin Suomen maalipörssi. Noista maaleista kaksi syntyi kunnon vastustajia vastaan, minkä lisäksi Puistola oli luomassa useita hyviä maalintekopaikkoja muille. Puistolan pelityyli ei ole mitenkään kovin näkyvä, joten hänen hyvät suorituksensa jäivät vähän varjoon. Hoiti oman roolinsa kuitenkin erittäin hyvin.
Sampo Ranta - 8
- Tanuksen ketjun ulkopuolelta Suomen selvästi paras hyökkääjä. Isokokoiseksi pelaajaksi todella hyvä liike ja oli ainoita Suomen pelaajia, joka uskalsi ajaa sinne maalin eteen. Olisi ansainnut esityksillään myös ylivoima-aikaa, mutta jostain syystä tuota surkeasti pelannutta toista ylivoimakoostumusta ei käyty kesken kisojen rikkomaan. Miinuksena tehottomuus. Hyviä joukkueita vastaan tehot 0+0, vaikka paikkoja maalintekoon oli paljon.
Aatu Räty - 7,5
- Rädyn ketju pelasi puolustussuuntaan todella kypsästi, mutta hyökkäyssuuntaan heillä ei ollut tänä vuonna oikein mitään annettavaa. Kazakstania ja Slovakiaa vastaan pari tehopistettä, mutta kunnon vastustajia vastaan oli vähän hiljaisempaa. Johti kuitenkin Suomen toiseksi parasta ketjua ja pelasi todella kypsästi ikäisekseen. Toivottavasti on ensi vuonna valmis isompaan rooliin.
Aku Räty - 7+
- Aika samanlainen arvio kuin velipoika Aatulle. Puolustussuuntaan pelasi hyvin ja hyökkäyspäässäkin näennäisesti ihan hyvin, mutta tehottomasti. Oli mukana myös tuossa toisessa ylivoimakoostumuksessa, joka oli ihan surkea. Vanhemmalta Rädyltä tuntui tulevan vähän enemmän junnumaisia virheitä kuin pikkuveljeltä. Joistain tyhmistä ratkaisuista tuli mieleen Puljujärvi nuorten kisoissa, joten toivottavasti hän saa karsittua nuo helpot virheet pois pelistään.
Antti Saarela - 6-
- Tekee vähän pahaa antaa näin huono arvosana nuorelle pelaajalle, sillä hän oli tämän vuoden joukkueessa poissaolojen takia aivan väärässä roolissa. Jos rooli on käytännössä koko kisojen ajan ykkösketjun sentterinä sekä ylivoimalla ja kisojen päätteeksi on taululla tehot 0+0 sekä -6, niin ei siinä voi paljon päätä silitellä. Saarela otti lisäksi muutaman todella tyhmän jäähyn turnauksen aikana. Ehkä paremmin sitten ensi vuonna.
Kristian Tanus - 9+
- Tanus oli Suomen paras hyökkääjä näissä kisoissa. Pyöritti ykkösylivoimaa ja "isoja" vastaan neljään peliin tehot 1+4, kun Suomi teki noissa otteluissa yhteensä seitsemän maalia. Kanadaa vastaan välierässä pelasi heikoimman ottelunsa, eikä pystynyt ottamaan Suomea reppuselkäänsä. Ehkä Tanuksen kohdalla ei ollut realististakaan odottaa tuollaista joukkueen kantamista kaikkien esteiden yli. Miinuksena se, että ei laukonut itse riittävästi ylivoimalla ja missasi pari ihan huippupaikkaa.
