Itse kyllä hämmästelen missä maailmassa nämä Suna Kymäläiset(ja sieluntoverinsa joita maailmassa on liikaa) ovat syntyneet, tai eläneet lapsuutensa? Nykyään tuntuu että kaikki on pahasta ja kaikki aiheuttaa vain psyykkisiä haittoja ja niin edelleen. On ihmeellistä että sukupolvessa lapsista onkin tullut niin heikkoja, että pullo=alkoholi, tupakka=rupean polttamaan, kuolema=hys hys, väkivalta=ei sellaista ole....
Rupesin ihan pohtimaan omaa lapsuuttani ja kuinka elokuvat/ohjelmat vaikuttivat elämääni. Ja itse koen että eivät ne pahemmin ole vaikuttaneet ainakaan käyttäytymiseen. Olen siis 90-luvulla syntynyt ja tässä rupesin miettimään että mitä on tullut katseltua.. Aika hyvin vielä muistan, koska kohtuu nuori kuitenkin olen.. No oikeastaan kaikki näkemäni voitaisiin kieltää tämän hetken kriteereillä, kaikki olisi niin raakaa ja sairasta. Annetaan muutama esimerkki elokuvista ja sarjoista, joita tuli nähtyä ennen ikää 10v.. Siksi pistän muutamia esimerkkejä, jos joku pelkää spoilereita lastenelokuvista tai sarjoista niin ei lue.
-Tarzan elokuvassa leopardi tappaa Tarzanin vanhemmat, nuoreksi kasvettuaan Tarzan tappaa leopardin ja heiluttelee ruumista iloisesti, Clayton vangitsee gorillat ja tappaa gorillalauman johtajan ampumalla. -> kuulostaa siltä että tälläinen elokuva pitäisi kukkahattujen mukaan olla vähintään k-16
-Herkules elokuvassa Herkules kaapataan lapsena Hadeksen toimesta Herkules suorittaa urotöitä ja tappaa muun muassa monipäisen käärmeen, ja taistelee monia muita myyttisiä Hadeksen lähettämiä olentoja vastaan
-Leijonakuninkaassa Scar surmaa veljensä Mufasan, käskee hyeenoiden surmata Simba, lopussa hyeenat surmaavat Scarin
-Muumeissa papalla on piippua ja välillä vähän juomaakin
Tom&Jerry sarjassa vasta väkivaltaa onkin Jerry käyttää vaikka minkämoista aseistusta myrkyistä räjähteisiin.
Kyllähän kaikki kukkahattulijan mielestä voi rankalta kuulostaa, mutta itse en koe niin. Itse koen että kaikkien näiden elokuvien niin sanottu iloinen loppu, jossa pahat kuolee/häviää opettavat nimenomaan sitä, mikä maailmassa on oikein ja väärin. Kuitenkin ne myös näyttävät sitä todellisuutta sen kaiken nykyisen pumpuliverhon takana. Eikä se tule ikinä muuttumaan, se pitää vain hyväksyä vaikka siihen todellisuuteen pitäisi realistisin ja maalaisjärkisin ajatuksin pyrkiä. Kaiken kieltäminen ei siinä pyrkimyksessä auta sitten ollenkaan.
Vaikka näitä sarjoja on tullut nähtyä niin koen että olen melko tavalliseksi aikuiseksi kasvanut, ei ole minkäänlaisia rikoksia tullut tehtyä, tupakkaa en polta, huumeita en ole kokeillut, alkoholia käytän vähän (max 2 kertaa kuussa urheiluni takia, mutta muutenkaan tuskin viikonloppuja useammin joisin).
Alkoholista puheenollen hieman ihmettelen tätä mainonta kieltoakin. Kieltoahan on perusteltu muun muassa että se aiheuttaa vahinkoa lapsiin ja nuoriin. Omaan juomisen aloitukseen/kokeiluihin 15-vuotiaana ei ollut mainonnalla minkäänlaista tekoa. Ainoa mikä siihen vaikutti oli kotikaupunkini muiden oman ikäisten kokeilut. Siitä sitten peruskoulun 8. luokan koulujenloppuna ostettiin tutulta(hänkin alaikäinen) juomat ja maisteltiin. Ei niistä kolmesta lonkerosta känniä tullut, eikä kyllä jäänyt mikään rännipäällekkään. Seuraavan kerran kokeiltiin sitten seuraavana koulujenloppuna, tämän jälkeen taisi olla uusivuosi ja sitten 17 vuotiaana mentiin ehkä 4-5 kertaa vuodessa juomaan. Täysi-iän koitetettuakaan ei tullut alkoholista tapaa. Mielestäni mainonta ei siis ole syyllinen, vaikkakin se on syyllistetty nuorten juomiseen. Alholiongelmaistenkaan juomiseen tuskin mainonnalla on merkitystä, kyllä siinäkin syyt on muualla. Väittäisi että jos nuorten juomista haluttaisiin rajoittaa ei syitä pidä tekemällä tehdä vaan tunnustaa se fakta että sosiaalinen paine on isompi ongelma. Ensin juo ne, jotka saavat juomat vanhemmilta sisaruksiltaan, sitten juovat tälläisten kaverit ja siitä alkaa se kierre mikä tavoitti tälläisen meikäläisenkin jo mopoiässä.