Suomessako kallis sairastaa?

[Paananen]

Kiireessä muutamia kommentteja yleensä ja myös edellisiin teksteihin liittyen:

Lääketehtaiden harrastama "voitelu" lääkärikuntaa kohtaan on joskus takavuosina (vuosikymmeninä) varmasti ollutkin varsin avokätistä. Ihan kaikkia urbaanilegendoja ei silti kannata uskoa sataprosenttiseksi todeksi.

Nykyisin tyypillinen lääketehtaan voitelu on ns. lääke-esittely, jossa kaikki sairaalan/terveyskeskuksen lääkärit ovat paikalla esim. ruokatunnin yhteydessä, firman edustaja kertoo lyhyesti omasta tuotteestaan ja antaa mahdollisesti lääkenäytteen jonka lääkäri voi sitten antaa eteenpäin potilaalleen. Lahjuksina kukin lääkäri saa sitten kupin kahvia, sämpylän (kinkku tai juusto) tai vaihtoehtoisesti pullan (texas/kaneli). Lisäksi kuulakärkikynä ja lääkkeen logolla varustettu tarralappuvihko saattaa sujahtaa lääkärin taskuun, jos firman edustaja on oikein hövelillä tuulella.

Lääkekukut muodostavat vain pienen osan terveydenhuoltomenoista. Tarkkaa lukua en muista, hatusta vetäisen luvun 15% enkä usko kovin paljoa erehtyväni. Ylivoimaisesti suurin menoerä on henkilöstökulut; hatusta 65%. Siitä taas lääkäreiden osuus pieni koska kaikesta henkilökunnasta lääkärien osuus pieni. Jokaista lääkäriä kohti esim. sairaalassa on hoitohenkilökuntaa ainakin 25-30, lisäksi muuta henkilökuntaa (keittäjät, lähetit, vahtimestarit, potilaskuljettajat, siivoojat, hallintoihmiset jne) varmasti toinen mokoma. Jossain voisi ollakin tehostamisen varaa (ainakin hallinnossa), mutta yhtään vähemmällä määrällä hoitajia ei hommista tule mitään. Silti esim. kuntatyönantaja kohtelee etenkin hoitajia (myös lääkäreitä) usein ala-arvoisen huonosti. Sitten ihmetellään, kun sijaisia on vaikea saada.

Lääkäreitä Suomessa on enemmän kuin koskaan ja lääkäritiheys kestää vertailun minkä tahansa länsimaan kanssa. Nykyisistä ikäluokista n joka sadas koulutetaan lääkäriksi. En oikein jaksa uskoa, että "ylikoulutus" olisi kansantaloudellisesti mitenkään järkevää, koska yhden lääkärin kouluttaminen maksaa (muistaakseni) reilun miljoonan vanhassa rahassa. Vain muutama korkeakoulututkinto on yhteiskunnalle kalliimpi (teatterikorkeakoulu ja joku vastaava tanssitaiteenmaisteri tms).
Jo nyt on lääkäreillä velvoite toimia esim. terveyskeskuksessa ja sairaalassa vähintään 18kk ennen laillistamista, joten "pakkotyö" julkisella puolella on jo olemassa.

 

[leifhackman]

Nykyisin tyypillinen lääketehtaan voitelu on ns. lääke-esittely, jossa kaikki sairaalan/terveyskeskuksen lääkärit ovat paikalla esim. ruokatunnin yhteydessä, firman edustaja kertoo lyhyesti omasta tuotteestaan ja antaa mahdollisesti lääkenäytteen jonka lääkäri voi sitten antaa eteenpäin potilaalleen. Lahjuksina kukin lääkäri saa sitten kupin kahvia, sämpylän (kinkku tai juusto) tai vaihtoehtoisesti pullan (texas/kaneli). Lisäksi kuulakärkikynä ja lääkkeen logolla varustettu tarralappuvihko saattaa sujahtaa lääkärin taskuun, jos firman edustaja on oikein hövelillä tuulella.

Minä olen myös kuullut, että erinäisiä "seminaareja" järejstetään lääkefirmojen järjestäminä tai merkittävästi sponsoroimina. Parhaillaan jopa etelän lämmössä. Ja kutsut seminaareihin kuulemma tuppaavat tippumaan aina etupäässä niille, joiden edustamat laitokset ko. firman tuotteita käyttävät. Tämän kuulin eräältä lääkäritutultani, eli jos hän ei vartavasten valehdellut, niin pitäisi olla paikkansapitävää tietoa.

Lääkäreitä Suomessa on enemmän kuin koskaan ja lääkäritiheys kestää vertailun minkä tahansa länsimaan kanssa. Nykyisistä ikäluokista n joka sadas koulutetaan lääkäriksi. En oikein jaksa uskoa, että "ylikoulutus" olisi kansantaloudellisesti mitenkään järkevää, koska yhden lääkärin kouluttaminen maksaa (muistaakseni) reilun miljoonan vanhassa rahassa. Vain muutama korkeakoulututkinto on yhteiskunnalle kalliimpi (teatterikorkeakoulu ja joku vastaava tanssitaiteenmaisteri tms).

Tämä onkin mielenkiintoinen tieto sitä taustaa vasten, kuinka tiukassa lääkäreiden virkojen täyttäminen on. Ilmeisesti veto käy yksityiselle puolelle ja veikkaisin että yksi syy on se, että myös yksityislääkärien kuluihin saa KELA:n korvauksen. Ainakin peiniin kuntiin on todella vaikea saada lääkäreitä ja hammaslääkäreitä virkoihin ja joudutaan turvaamaan yksityispuolelta tuleviin kalliisiin keikkatyöläisiin, sekä joissain tapauksissa ulkomaalaisin lääkäreihin, jotka eivät heikohkon kielitaitonsa tai työnantajien ennakkoluulojen takia muualta työtä saa.

Tässä sitä onkin päättäjillä pohtimista: Enemmän ja enemmän KELA:n rahaa valuu yksityispuolelle, mutta kansa vaatii kuitenkin julkisen terveydenhuollon ylläpitämistä, missä sielläkin kulut senkun kasvavat ja kasvavat. Alkaa olla hyvät neuvot kalliit!

 

[Paananen]

Kyllähän toki lääkefirmat vievät lääkäreitä erilaisiin koulutustilaisuuksiin. Työnantaja (kunta) ei käytännössä lainkaan kustanna lääkäreille koulutuksia, joten mikäli haluaa pysyä kärryillä uusimmasta tiedosta on ammattikirjallisuuden lukemisen lisäksi syytä ainakin silloin tällöin käydä koulutustilaisuuksissa. Tyypillisesti paikalla on joku alansa guru luennoimassa ajankohtaisesta asiasta. Luennon/luentojen päälle on sitten mahdollisesti jotain sapuskaa ennen kuin tilaisuus päättyy.

Isompia kongresseja järjestetään esim. kerran vuodessa jossain päin maailmaa. Jotkut osallistuvat omalla rahalla (osallistumismaksu jopa muutamia tuhansia euroja), mutta suurin osa on jonkun lääketehtaan kutsumana, jolloin kulut hoidetaan. Kongressissa on sitten esim kolmena päivänä luentoja klo 8-18 ja mahdollisesti jotain iltaohjelmaa.

Pelkästään "etelänmatkojen" järjestäminen on kiellettyä. Toki joku konferenssi saatetaan järjestää muuallakin kuin Kiirunassa tai Reykjavikissa.

Lääketehtaat eivät saa tietää yksittäisen lääkärin kirjoittamia respetejä. Toki he tietävät oman myyntinsä kehityksen ja kuinka paljon mihinkin apteekkiin tavaraa menee, mutta lääkärikohtaisia tietoja he eivät saa.

Ne kunnat/terveyskeskukset, joissa on hyvä työilmapiiri, lääkäri pääsee itse vaikuttamaan työoloihinsa, koulutuksiin pääsee ilman ongelmia jne jne ovat myös lääkärinvirat täytettyinä, tai ainakin virkoja hoitaa tyytväiset viransijaiset.

Sitten on toinen ääripää esim. terveyskeskuksia, joissa on vain osa viroista täytettyinä. Esim viidestä lääkärinvirasta saattaa kaksi olla täytettyinä/sijaistettuina. Silloin käytännössä nämä kaksi joutuvat hoitamaan myös kolmen puuttuvan "alueen" potilaat omiensa lisäksi. Ylimääräistä korvausta näistä ei makseta (lääkärillähän ei ole työaikaa samalla lailla kuin monilla muilla aloilla). Koulutuksiin pääsyä ei edes kehtaa pyytää, koska silloin jäljelle jäävä kollega olisi yksin ne päivät työssä. Minusta on aika ymmärrettävää, ettei tällaiseen työpisteeseen ole hirveätä hinkua.

 

[juppe]

Viestin lähetti Paananen
Kiireessä muutamia kommentteja yleensä ja myös edellisiin teksteihin liittyen:

Lääketehtaiden harrastama "voitelu" lääkärikuntaa kohtaan on joskus takavuosina (vuosikymmeninä) varmasti ollutkin varsin avokätistä. Ihan kaikkia urbaanilegendoja ei silti kannata uskoa sataprosenttiseksi todeksi.

Nykyisin tyypillinen lääketehtaan voitelu on ns. lääke-esittely, jossa kaikki sairaalan/terveyskeskuksen lääkärit ovat paikalla esim. ruokatunnin yhteydessä, firman edustaja kertoo lyhyesti omasta tuotteestaan ja antaa mahdollisesti lääkenäytteen jonka lääkäri voi sitten antaa eteenpäin potilaalleen. Lahjuksina kukin lääkäri saa sitten kupin kahvia, sämpylän (kinkku tai juusto) tai vaihtoehtoisesti pullan (texas/kaneli). Lisäksi kuulakärkikynä ja lääkkeen logolla varustettu tarralappuvihko saattaa sujahtaa lääkärin taskuun, jos firman edustaja on oikein hövelillä tuulella.

Lääkekukut muodostavat vain pienen osan terveydenhuoltomenoista. Tarkkaa lukua en muista, hatusta vetäisen luvun 15% enkä usko kovin paljoa erehtyväni. Ylivoimaisesti suurin menoerä on henkilöstökulut; hatusta 65%. Siitä taas lääkäreiden osuus pieni koska kaikesta henkilökunnasta lääkärien osuus pieni. Jokaista lääkäriä kohti esim. sairaalassa on hoitohenkilökuntaa ainakin 25-30, lisäksi muuta henkilökuntaa (keittäjät, lähetit, vahtimestarit, potilaskuljettajat, siivoojat, hallintoihmiset jne) varmasti toinen mokoma. Jossain voisi ollakin tehostamisen varaa (ainakin hallinnossa), mutta yhtään vähemmällä määrällä hoitajia ei hommista tule mitään. Silti esim. kuntatyönantaja kohtelee etenkin hoitajia (myös lääkäreitä) usein ala-arvoisen huonosti. Sitten ihmetellään, kun sijaisia on vaikea saada.

Lääkäreitä Suomessa on enemmän kuin koskaan ja lääkäritiheys kestää vertailun minkä tahansa länsimaan kanssa. Nykyisistä ikäluokista n joka sadas koulutetaan lääkäriksi. En oikein jaksa uskoa, että "ylikoulutus" olisi kansantaloudellisesti mitenkään järkevää, koska yhden lääkärin kouluttaminen maksaa (muistaakseni) reilun miljoonan vanhassa rahassa. Vain muutama korkeakoulututkinto on yhteiskunnalle kalliimpi (teatterikorkeakoulu ja joku vastaava tanssitaiteenmaisteri tms).
Jo nyt on lääkäreillä velvoite toimia esim. terveyskeskuksessa ja sairaalassa vähintään 18kk ennen laillistamista, joten "pakkotyö" julkisella puolella on jo olemassa.

Itse arvelisin etta henkilostokulujen osuus todellakin on se suurin ja merkittavin, joskin varmaan valine- ja laitekulutkin ovat suuria.

Yksittaisena helposti hoidettavana asiana jolla saastoa tulisi varmasti tuntuvasti olisi jos ns lyhyiden sairaspoissaolojen laakarintodistusten kirjoittamista ei vaadittaisi. Itsekin olen aikoinaan monen monta kertaa joutunut jonottelemaan ja tuhlaamaan laakarin aikaa kun on pitanyt saada flunssan takia laakarintodistus tyonantajalle.

Toinen iso asia on kelan byrokratia, hatusta vedettyna asiaa sen paremmin tietamatta veikkaisin etta kustannukset jokaisesta kelakorvattavan laakemaarayksen kasittelysta ovat suuremmat kuin se hinta jonka potilas itse laakkeesta maksaa: jos potilaan ei tarvitsisi maksaa mitaan voitaisiin se osuus laakekorvausten kasittelysta jattaa pois, apteekki laskuttaisi suoraan kelaa laakkeista (esim kerran kuussa konttasummana) ja lopputuloksena olisi etta valtio saastaisi rahaa ja potilas saisi laakkeensa ilmaiseksi. Tokihan byrokratialla on tyollistava vaikutus, mutta byrokratiaa purkamalla saataisiin varmasti rahaa tyollistaa samat ihmiset tuottavampiin ja tarpeellisempiin toihin.

Kolmas iso saasto voisi tulla siita jos valtio isona asiakkaana ostaisi laakkeet suoraan valmistajilta, eikohan pillereista saisi mukavat paljousalennukset kun valtio jarkevasti kilpailuttaisi eri tuottajat.

Muutenkin koko sairaanhoidon ja siihen liittyvan toiminnan kustannuksia voitaisiin hiukan tutkia, miksi suomessa sen sairaalapaivan kustannukset ovat niin korkeat. Jokunen vuosi sitten sukulaistytto teki aiheesta tutkimusta opintojansa varten ja sen mukaan mm kanta hameen keskussairaalassa hoitokustannukset potilasta kohti olivat huomattavan paljon suuremmat kuin hyvatasoisessa kalifornialaisessa yksityissairaalassa.

 

[Paananen]

Ainakin esim. Helsingin kaupunki ostaa sairaaloihin lääkkeensä suoraan lääketehtailta. About kerran vuodessa kaupunki kilpailuttaa firmat ja valitsee sen perusteella, mitkä lääkkeet kaupungin apteekkiin valitaan.

Kelan byrokratiasta olen aivan samaa mieltä. Työni puolesta joudun asioimaan (liiankin) usein Kelan kanssa, ja seuraavanlainen tapaus ei ole mitenkään harvinainen.

Potilas=asiakas tarvitsee sairauteensa säännölllistä, päivittäin otettavaa lääkettä pystyäkseen elämään normaalia elämää, opiskellakseen, käydäkseen työssä etc. Lääkitys on kallista, mutta lain mukaan potilaalla on oikeus saada lääkkeisiin ns erityiskorvattavuus, jolloin Kela korvaa lääkemenoista 75% (joissain sairauksissa 100%). (Tavanomaisissa reseptilääkkeissä korvaus on 50%). Laissa määritetään tietyt kriteerit, jotta potilas voi saada erityiskorvattavuuden.

Pt tulee erikoislääkärin vastaanotolle, jossa tehdään ao tutkimukset ja todetaan sairaus, räätälöidään lääkitys ja laitetaan anomus Kelalle. 3 kuukauden kuluttua potilas soittaa, koska Kela on hylännyt anomuksen ilman kummempia perusteluja. Potilas pyydetään uudestaan vastaanotolle ja jätetään lääkitys pois käytöstä. Potilas menee huonoon kuntoon, pyydetään uudestaan tutkimuksiin ja sitten voidaan Kelalle osoittaa, että potilas todella tarvitsee kyseistä lääkitystä kyetäkseen normaaliin elämään. Parin kuukauden kuluttua tulee sitten puoltava lausunto ja kaikki on hyvin.

Eli Kelan käsittelijän (vaikkapa merkonomi Anna-Liisa Vitikainen-Gonzales -sd *) päätöksen perusteella potilas käy 1--3 kertaa "turhaan" lääkärin vastaanotolla, on mahdollisesti sairaslomalla tai ainakin huonommassa kunnossa. Ja yhteiskunta säästää, tai ainakin Kelan korvausrahat usealta kuukaudelta säästyvät.

Vertailussa Ruotsin systeemi:

Asiakas erikoislääkärille -> diagnoosi ja lääkitys > korvattavuus sillä selvä.

Ehkä joissakin asioissa kannattaisi sittenkin matkia naapuria.


* Nimellä ei viitata kehenkään olemassaolevaan henkilöön, puoluekanta voi olla myös kesk riippuen kunnasta.

 

[leifhackman]

Itse arvelisin etta henkilostokulujen osuus todellakin on se suurin ja merkittavin, joskin varmaan valine- ja laitekulutkin ovat suuria.

Epäilemättä näin. Yksi kuulemma kasvava menoreikä on se, että kun keksitään entistä tehokkaampia hoitomuotoja, niin todella usein ne ovat myös todella kalliita erikoishoitoja. Laitteet maksavat enemmän ja lääkkeet maksavat enemmän. Jos tällaisilla hoitomuodoilla saadaan hyvä hoitotulos esm. vakaviin sairauksiin, niin esim. yksi tällainen annettu hoito vie varoja periaatteessa usealta, jollei usealta kymmeneltä "perinteiseltä" hoidolta. Tällaisen ajatuksen esitti ministeri Mönkäre tässä taannoin televisiossa jossain ohjelmassa. No, nyt kun taloudelliset resurssit ovat entistä tiukemmalla, niin tässä onkin taas mielenkiintoinen yhtälö ratkaistavana.

Yksittaisena helposti hoidettavana asiana jolla saastoa tulisi varmasti tuntuvasti olisi jos ns lyhyiden sairaspoissaolojen laakarintodistusten kirjoittamista ei vaadittaisi. Itsekin olen aikoinaan monen monta kertaa joutunut jonottelemaan ja tuhlaamaan laakarin aikaa kun on pitanyt saada flunssan takia laakarintodistus tyonantajalle.

Noh, tämähän on taas lähinnä työnantajapulesta kiinni. Tosin, jos itse olisin työvoimavaltaisella alalla työnantajana, niin en omalta näkökannaltakin katsoen kauheasti taputtaisi käsiäni. Veikkaan, että viikonloput venähtäisivät päivän pari aika paljon useammin, kuin nykyään jos sairausloma myönnettäisiin vain työntekijän ilmoituksen perusteella. Ehkä velvoitetta työterveyspalvelujen järejstämisestä voisi laajenta koskemaan myös pienempiä työnantajia jossain muodossa, niin tällaiset lippulappu-rasitteet eivät kaatuisi suoraan julkisen terveydenhuollon piikkiin.

Toinen iso asia on kelan byrokratia, hatusta vedettyna asiaa sen paremmin tietamatta veikkaisin etta kustannukset jokaisesta kelakorvattavan laakemaarayksen kasittelysta ovat suuremmat kuin se hinta jonka potilas itse laakkeesta maksaa: jos potilaan ei tarvitsisi maksaa mitaan voitaisiin se osuus laakekorvausten kasittelysta jattaa pois, apteekki laskuttaisi suoraan kelaa laakkeista (esim kerran kuussa konttasummana) ja lopputuloksena olisi etta valtio saastaisi rahaa ja potilas saisi laakkeensa ilmaiseksi. Tokihan byrokratialla on tyollistava vaikutus, mutta byrokratiaa purkamalla saataisiin varmasti rahaa tyollistaa samat ihmiset tuottavampiin ja tarpeellisempiin toihin.

Kaunis ajatus sinänsä! Totuus on kuitenkin se, että ihmiset käyttävät myös aika paljon kalliitakin lääkkeitä, joista varmasti kelan kurvaama osuus ylittää käsittelykustannukset. Miten näiden ja mainitsemiesi halvempien lääkkeiden korvaussummat korreoivat byrokratiakustannusten kanssa, on sitten asia mihin tarvitsisi tilastotietoja avuksi. Tässä on taas se ongelma, että jos markkinoilla olisi vain yksi ostava taho, niin miten määräytyisivät hinnat? Samalla tavalla kääntäen tulisi markkinahäiriö, kun monopolissakin. Markkinat eivät toimi tehokkaasti, jos on vain yksi myyjä tai vain yksi ostaja.

Kolmas iso saasto voisi tulla siita jos valtio isona asiakkaana ostaisi laakkeet suoraan valmistajilta, eikohan pillereista saisi mukavat paljousalennukset kun valtio jarkevasti kilpailuttaisi eri tuottajat.

Eli tässä mallissa valtio ostaisi lääkkeet kansalaisille? Eiköhän valtio (= valtion sairaaloiden jne. apteekit) jo nyt osta lääkkeet sisäiseen käyttöönsä suoraan tukkuportaasta. Veikkaan, että kansalle kyllä kelpaisi ilmaiset lääkkeet.

Muutenkin koko sairaanhoidon ja siihen liittyvan toiminnan kustannuksia voitaisiin hiukan tutkia, miksi suomessa sen sairaalapaivan kustannukset ovat niin korkeat. Jokunen vuosi sitten sukulaistytto teki aiheesta tutkimusta opintojansa varten ja sen mukaan mm kanta hameen keskussairaalassa hoitokustannukset potilasta kohti olivat huomattavan paljon suuremmat kuin hyvatasoisessa kalifornialaisessa yksityissairaalassa.

Tähän on aiiiika vaikea sanoa juuta tai jaata. Riippuu hyvin paljon laitoksista, sekä siitä mitä lasketaan kuluihin mukaan. Suomessa julkisen sektorin sairaala mahdollisesti esim. ylläpitää joitain hyvin kalliita resursseja, joita jokin yksityissairaala ei ylläpidä vaan ostaa ne palvelut joltain muulta yksiköltä. Suomen oloissa käsittääkseni yksityissairaalat ja klinikatkin ostavat eniten pääomaa sitovat palvelut (esim. hyvin kalliiden laitteiden ja tilojen käyttöaikaa) julkisen puolen laitoksilta. Tällöin tällaisen resurssin ylläpitämisestä aiheutuvat kulut eivät tee oikeutta tällaiselle vertailulle. Lisäksi markkina Kaliforniassa ja Suomessa on varmasti hyvin erilainen. Lähtisin kuitenkin liikkeelle siitä, että myös tällaiset kalliit ja ehkä harvemmin käytettävät resurssit on oltava saatavissa. Jos lähdetään puhtaasti liiketaloudelliselta periaatteelta liikkeelle, niin vapaaehtoiset voisivat olla vähissä miljoonien tai kymmenien miljoonien eurojen laitteiden omistajiksi. Etenkin Suomen markkinoilla, joilla liik.tal. periaatteen pohjalta ihmisillä yksinkertaisesti ei olisi varaa näihin tutkimuksiin.

 

[leifhackman]

Ja jos OIKEASTI haluatte tietää, miten homma OIKESTI halventuisi keskipitkällä-pitkällä aikavälillä oikein kunnolla, niin sanokaa. Minä nimittäin tiedän ;) Ei ole monen kohdan ohjelma.

 

[Kilgore Trout]

Viestin lähetti Paananen

...
Eli Kelan käsittelijän (vaikkapa merkonomi Anna-Liisa Vitikainen-Gonzales -sd *) päätöksen perusteella potilas käy 1--3 kertaa "turhaan" lääkärin vastaanotolla, on mahdollisesti sairaslomalla tai ainakin huonommassa kunnossa. Ja yhteiskunta säästää, tai ainakin Kelan korvausrahat usealta kuukaudelta säästyvät.
...

Turhaa lääkärissä käyntiä, tässä tapauksessa hammaslääkärissä, tulee myös ao. tyyppisissä itselleni sattuneissa tapauksissa:

Kotikaupunkini lupaa, että "särkyhoito pyritään antamaan saman päivän aikana. Koko kaupungin väestö on hoidon piirissä resurssien puitteissa."

Resursseja tähän ei kuitenkaan kunnolla ole, joten nämä "särkyajat" ovat niin lyhyitä, 15 min/potilas, ettei särkevää hammasta ehditä kunnolla hoitaa.

Ensimmäisellä kerralla sain väliaikaisen paikan ja uuden ajan useamman viikon päähän. Särky hellitti, mutta ei kokonaan ja paikka irtosi muutaman päivän päästä. Menin yksityiselle ja sain hampaan kuntoon yhdellä käynnillä.

Toisella yrityksellä ei myöhässä olevalla lääkärillä ollut aikaa kuin hioa hampaasta korotusta pois (miten ihmeessä siihen oli korkoa tullut, se jäi epäselväksi) ja uusi aika parin viikon päähän. No, samana päivänä yksityiselle ja hammas kuntoon.

Näin niitä vähiäkin resursseja haaskataan turhaan työhön. On järjetöntä edellyttää kunnalliselta hammashoidolta koko väestön hoitamista, kun siihen kerran ei ole varaa/halua antaa tarpeeksi resursseja.

 

[leifhackman]

Niin asiaan voi vaikuttaa itsekin, että käy hammaslääkärissä sen verran usein tarkastuksessa (vaikkapa kerran vuodessa), että löydetään viat ja hampaat ehditään korjata hitaammallakin tahdilla ilman särkyä ja kyyneleitä.

Kuitenkin niinkin asia on, että jos kaikille särkyhampaille annetaan heti kerralla jo varsinainen lopullinen hoito, niin siinä olisi ollut ilta ja seruaavakin ilta käsillä, ennenkuin olisit päässyt oman särkyvän hampaasi kanssa edes sisään. Ellei sitten lähdetä siitä, että siellä on hoitoyksikön alueen suuruudesta riippuen 1-2 hoitoyksikköä vaan varalla särkypotilaita varten. Kas kun särky ilmaantuu, ei ole varmaa selvitäänkö tavan paikkauksella, vai joudutaanko tekemään juurihoito vai mitä sieltä turskahtaa kun sen avaa. Tätä taustaa vasten on vähän helpompi ymmärtää, että päivystyspotilas voi joutua vähän odottamaan ja saa vain ns. ensiavun ensimmäisellä käynnillään. Itse olisin sitä mieltä, että resursseja tulisi olla enemmän, ettei tällaisia kuukausien odotusaikoja ja "purkalla paikkaamista" tarvitsisi harrastaa. Laitettaisiin rahat mieluummin vaikka tähän puoleen ja remontoitaisiin sitä jäähallia myöhemmin :)

 

[Kilgore Trout]

Viestin lähetti leifhackman
Niin asiaan voi vaikuttaa itsekin, että käy hammaslääkärissä sen verran usein tarkastuksessa (vaikkapa kerran vuodessa), että löydetään viat ja hampaat ehditään korjata hitaammallakin tahdilla ilman särkyä ja kyyneleitä.

Ihan niin kuin muunkin terveydenhoidon kustannuksiin voi vaikuttaa elämäntavoillaan - kaikilta tupakka pois, alkoholia ne sallitut 3-4 punaviinilasillista viikossa ja painoindeksi kohdalleen, liikuntaa kohtuullisesti mutta ei mitään sellaista missä voi loukkaantua helposti jne. No, ehkä jossain utopiassa.

Tässä em. tapauksessa vaan kävi mielessä että jos maksaa pelkkiä kunnallisveroja enemmän kuin mitä hammashoitajan palkka on vuodessa, niin voisi niitä palveluja joskus käyttääkin.

Minä päädyin kyllä sellaiseen ajatukseen että kunnallisen hammashoidon pitäisi keskittyä hoitamaan koululaisia sekä niitä joilla ei todellakaan ole varaa yksityiseen hoitoon.

 

[leifhackman]

Ihan niin kuin muunkin terveydenhoidon kustannuksiin voi vaikuttaa elämäntavoillaan - kaikilta tupakka pois, alkoholia ne sallitut 3-4 punaviinilasillista viikossa ja painoindeksi kohdalleen, liikuntaa kohtuullisesti mutta ei mitään sellaista missä voi loukkaantua helposti jne. No, ehkä jossain utopiassa.

Naulan kantaan! Minun mielestäni tuon ei tarvitsisi olla mitään utopiaa. Eikö sairausvakuutuksen vakuutusehtoihinkin voisi kuulua jonkinnäköinen velvoite huolehtia vakuutuksen kohteesta? Monilla vakuutuksen kohteen vahingoittaminen on suoraansanoen tuottamuksellista, mutta niin vaan vakuutus kattaa. Ei muuta kun luodaan järjestelmä, että kansalaiset tekevät kuhunkin ikäryhmään soveltuvia kuntoilusuorituksia valvotusti. Sen lisäksi pieni pyllistys EU:n suuntaan, eli vanhat (jos ei jopa tiukemmat) alkoholin tuontisäädökset voimaan ja sen jälkeen viinalle ja tupakalle kunnon haittavero.

Tässä em. tapauksessa vaan kävi mielessä että jos maksaa pelkkiä kunnallisveroja enemmän kuin mitä hammashoitajan palkka on vuodessa, niin voisi niitä palveluja joskus käyttääkin.

Ilmanmuuta kannattaa.

Minä päädyin kyllä sellaiseen ajatukseen että kunnallisen hammashoidon pitäisi keskittyä hoitamaan koululaisia sekä niitä joilla ei todellakaan ole varaa yksityiseen hoitoon.

Äkkiä ajatellenhan se noin onkin. Mutta, mietitäämpäs mikä on tilanne jos yht'äkkiä yksityisen puolen markkina kasvaa... sanotaan vaikka 50%? Kysynnän ja tarjonnan lain mukaan: Jos kysyntä kasvaa niin hinta nousee. Jos siis nyt yht'äkkiä ilmaantuu suuri joukko ihmisiä, joiden on pakko käyttää yksityistä hammashoitoa ja yksityiset jo valmiiksi tietävät, että näillä on mistä ottaa (ovati henkilöitä, jotka eivät tulojensa perusteella saa julkista hoitoa). Minä veikkaan, että hinnat tuplaantuisivat vähintään! Minä veikkaan, että hammaslääkärissä käyntejä makseltaisiin kuukausia, jos ei vuosia osamaksulla muutaman vuoden päästä.

 

[juppe]

Viestin lähetti leifhackman


--//--

Noh, tämähän on taas lähinnä työnantajapulesta kiinni. Tosin, jos itse olisin työvoimavaltaisella alalla työnantajana, niin en omalta näkökannaltakin katsoen kauheasti taputtaisi käsiäni. Veikkaan, että viikonloput venähtäisivät päivän pari aika paljon useammin, kuin nykyään jos sairausloma myönnettäisiin vain työntekijän ilmoituksen perusteella. Ehkä velvoitetta työterveyspalvelujen järejstämisestä voisi laajenta koskemaan myös pienempiä työnantajia jossain muodossa, niin tällaiset lippulappu-rasitteet eivät kaatuisi suoraan julkisen terveydenhuollon piikkiin.



Kaunis ajatus sinänsä! Totuus on kuitenkin se, että ihmiset käyttävät myös aika paljon kalliitakin lääkkeitä, joista varmasti kelan kurvaama osuus ylittää käsittelykustannukset. Miten näiden ja mainitsemiesi halvempien lääkkeiden korvaussummat korreoivat byrokratiakustannusten kanssa, on sitten asia mihin tarvitsisi tilastotietoja avuksi. Tässä on taas se ongelma, että jos markkinoilla olisi vain yksi ostava taho, niin miten määräytyisivät hinnat? Samalla tavalla kääntäen tulisi markkinahäiriö, kun monopolissakin. Markkinat eivät toimi tehokkaasti, jos on vain yksi myyjä tai vain yksi ostaja.



Eli tässä mallissa valtio ostaisi lääkkeet kansalaisille? Eiköhän valtio (= valtion sairaaloiden jne. apteekit) jo nyt osta lääkkeet sisäiseen käyttöönsä suoraan tukkuportaasta. Veikkaan, että kansalle kyllä kelpaisi ilmaiset lääkkeet.

Mielestani jos kyseessa on sellainen sairaus joka ei vaadi laakarissakayntia, esim pieni flunssa, ei pitaisi niita laakareita kuormittaa. Jos tyonantaja pitaa tyontekijoitaan niin epaluotettavana etta pelkaa heidan aiheetta olevan pois toista niin maksakoot sitten ko tutkimuksista aiheutuneet todelliset kustannukset. Miksi veronmaksajien ne pitaisi maksaa.

Toki osa laakkeista on kalliimpia, mutta jos otetaan huomioon keskiarvot tai kokonaistilanne:

a) se osuus laakekustannuksista jonka potilaat itse kelakorvausten jalkeen maksavat

b) korvauskasittelysta valtiolle aiheutuneet kustannukset

Niin jos a < b niin silloin valtio saastaisi silla etta jakaisi laakkeet ilmaiseksi, eika korvauskasittelya tarvittaisi.

 

[Kilgore Trout]

Viestin lähetti juppe
Mielestani jos kyseessa on sellainen sairaus joka ei vaadi laakarissakayntia, esim pieni flunssa, ei pitaisi niita laakareita kuormittaa. Jos tyonantaja pitaa tyontekijoitaan niin epaluotettavana etta pelkaa heidan aiheetta olevan pois toista niin maksakoot sitten ko tutkimuksista aiheutuneet todelliset kustannukset. Miksi veronmaksajien ne pitaisi maksaa.

Näinhän se usein meneekin.

Työnantajalla on oikeus vaatia jokaisesta sairaspoissaolosta lääkärintodistus, mutta esim. meillä saa parin-kolmen päivän flunssan sairastaa omalla ilmoituksella, turhahan se on kavereita juoksuttaa lääkäriin pelkän nuhakuumeen takia. Myöskään lyhyestä poissaolosta sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi ei vaadita todistusta - tosin senhän saa soittamalla. Tästä huolimatta sairaslomapäivien keskiarvo on alle 3 päivää/vuosi/hklö.

Koska työterveyspalvelut ostetaan yksityiseltä lääkäriasemalta, niin uskoisin että maksamme ainakin välittömät "todelliset kustannukset".

Sitten aina välillä joku käyttää systeemiä hyväkseen ja "hälytysrajat" ylittyvät. Esim. yli 5 lyhyttä sairauspoissaoloa/vuosi , lähinnä maanantaisin ja perjantaisin. Häntä voidaan vaikka kehottaa hankkimaan todistus kaikista sairaslomista. Kyseessä voi tietysti olla ja usein onkin, todellinen sairaus, mutta näin lääkärin saa kiinnittämään huomiota asiaan.

 

[leifhackman]

Näinhän se käytännössä yleensä onkin. Meillä soitetaan työterveyteen ja he joko käskevät tai ovat käskemättä paikalle. Kumpaankin olen törmännyt vaikka hyvin harvoin itse olen sairaana.

Kuitenkin väitän, että jos tästä tulisi joku ikäänkuin lakiin perustuva menetelmä, johon kaikilla olisi "oikeus", niin on aivan varma että tällaisesta lintsailusta tulisi ns. normaali käytäntö. Se vaan on niin, että kun toinen puoli antaa löysää niin toinen puoli vetää löysät pois. Vai väitättekö, että jos voisi jäädä kotiin nukkumaan 100%:n varmuudella ettei jää kiinni tai tule seuraamuksia, niin homma ei alkaisi lipeämään pikkuhiljaa?

 

[Kilgore Trout]

Viestin lähetti leifhackman
Näinhän se käytännössä yleensä onkin. Meillä soitetaan työterveyteen ja he joko käskevät tai ovat käskemättä paikalle. Kumpaankin olen törmännyt vaikka hyvin harvoin itse olen sairaana.

Kuitenkin väitän, että jos tästä tulisi joku ikäänkuin lakiin perustuva menetelmä, johon kaikilla olisi "oikeus", niin on aivan varma että tällaisesta lintsailusta tulisi ns. normaali käytäntö. Se vaan on niin, että kun toinen puoli antaa löysää niin toinen puoli vetää löysät pois. Vai väitättekö, että jos voisi jäädä kotiin nukkumaan 100%:n varmuudella ettei jää kiinni tai tule seuraamuksia, niin homma ei alkaisi lipeämään pikkuhiljaa?

Tämä menee nyt jo pahasti otsikosta sivuun, mutta olen leifhackmanin kanssa samaa mieltä ettei tästä voi mitään "yleistä käytäntöä" tehdä. Se toimii niillä toimialoilla ja niissä yrityksissä missä asiat ovat muutenkin kunnossa ja ihmiset motivoituneita työhönsä.

Mutta osin eri mieltä olen em. hammaslääkärikeskustelusta. Jos kysyntä kasvaa äkisti niin toki hinta nousee, mutta jos homma hoidetaan vaiheittain ja samalla avataan ko. ala kaikille päteville hammaslääkäreille rodusta, kansalaisuudesta, uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta, niin eiköhän sama "kysynnän ja tarjonnan laki" hoida hinnat kohdalleen?

Ja vielä: siihen se Gorbatshovkin kaatui, että yritti raitistaa venäläiset, tuskin se onnistuisi Suomessakaan.

 

[dana77]

Viestin lähetti msg
Eräät palstalaiset selittäsivät Britannian tilanteen sillä, että siellä ovatkin Punikit vallassa.

Eräs syyttäisi tilanteesta feministejä...

Viestin lähetti msg
Saattaapa tuokin olla totta, mutta kovin kummallista on vaatia yksittäisiä ammattiryhmiä tinkimään omista haluistaan.
Ihmetyttää vapaassa maassa vaatimukset lääkärien velvoittamisesta julkiselle sektorille käyttäen verukkeena maksettua koulutusta. Tätäkin siis vain yhdelle ammattiryhmällä, vaikka lähes kaikki koulutus Suomessa on verovaroin maksettua/tuettua.

Minun mielestäni kenenkään ahneudesta on ihan turha itkeä. Sen sijaan valtio, joka koulutuksen maksaa voisi kouluttaa lääkäreitä sen verran enemmän, että niitä riittäisi takahikiän terveyskeskukseenkin tarpeeksi. Jos tämä tarkoittaisi sitä, että vaikkapa pääkaupunkiseudulla lääkäreistä olisi ylitarjontaa ja siitä aiheutuisi palkkojen laskeminen, niin minä kyllä kestäisin. Sellaista markkinatalous on ja lääkäreiksi halukkaita kyllä riittää. Nykyiset liian pienet kiintiöt taas nostavat palkkoja keinotekoisesti ja sehän on varmaankin punikki-touhua.

 

[dana77]

Viestin lähetti juppe
Kolmas iso saasto voisi tulla siita jos valtio isona asiakkaana ostaisi laakkeet suoraan valmistajilta, eikohan pillereista saisi mukavat paljousalennukset kun valtio jarkevasti kilpailuttaisi eri tuottajat.

Tämä vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus. Samaa malliahan voisi laajentaa myös ruokaan, vaatteisiin ja muihin peruskulutustuotteisiin.

 

[Hiili]

Viestin lähetti dana77
Tämä vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus. Samaa malliahan voisi laajentaa myös ruokaan, vaatteisiin ja muihin peruskulutustuotteisiin.

Hyvä ajatus. Valtio voisi hoitaa jokaiselle tämän tarvitsemat kulutushyödykkeet ja siitä hyvästä tehtäisiin töitä ilmaiseksi valtion kansallistamille yhtiöille...

 

[dana77]

Viestin lähetti Hiili
Hyvä ajatus. Valtio voisi hoitaa jokaiselle tämän tarvitsemat kulutushyödykkeet ja siitä hyvästä tehtäisiin töitä ilmaiseksi valtion kansallistamille yhtiöille...

Aivan! se olisi reilua ja tasapuolista. Ihme että kukaan ei ole tälläistä ennen keksinyt...

 

[jussi_j]

Eikös tämän kaltaista systeemiä jo kokeiltu tuossa lähinaapurissa. Vielä pidemmälle vietynä vaan, valtio myös itse valmistaa kaiken, niin jää kapitalisti nuolemaan näppejään. Mitenkä siinä sitten kävikään? Tarvitaanko sitä kapitalistia sittenkin tehokkuuden ylläpitämiseksi. Kummaa muuten, että tämä fakta, että kilpailu on tarpeen, ei näy juurikaan suomessa julkisella sektorilla, eikä missään muuallakaan missä poliitikot päättävät.

 

[Vesuri]

Viestin lähetti jussi_j
Eikös tämän kaltaista systeemiä jo kokeiltu tuossa lähinaapurissa. Vielä pidemmälle vietynä vaan, valtio myös itse valmistaa kaiken, niin jää kapitalisti nuolemaan näppejään. Mitenkä siinä sitten kävikään? Tarvitaanko sitä kapitalistia sittenkin tehokkuuden ylläpitämiseksi. Kummaa muuten, että tämä fakta, että kilpailu on tarpeen, ei näy juurikaan suomessa julkisella sektorilla, eikä missään muuallakaan missä poliitikot päättävät.

Eipä räjäytellä noita miinoja keskellä yötä. Jysähdys tuntui tänne Tammelaan asti ja herätti viattomia ihmisiä.

 

[dana77]

Viestin lähetti jussi_j
Eikös tämän kaltaista systeemiä jo kokeiltu tuossa lähinaapurissa.

Tää tuli kokonaan uutena tietona.

 

[msg]

Viestin lähetti jussi_j
Eikös tämän kaltaista systeemiä jo kokeiltu tuossa lähinaapurissa.

Ei päästy vielä ihan tuotantoversioon. Käytössä olleessa Beta-versiossa oli kummallisia pikkuvikoja, joiden syynä kai oli liian itsekkäät ihmiset.
Kaikki olivat siis tasa-arvoisia, mutta toiset hieman enemmän kuin toiset.
Lopullisen version käyttöönotto siirtynee sellaiseen aikaan, että ihmisten erilaisuus ja yksilöllisyys on saatu kitkettyä pois.
Joku ilkeä voisi sanoa suomalaisen peruskoulun tehneen jo vuosia oman osansa.

 

[juppe]

Viestin lähetti jussi_j
Eikös tämän kaltaista systeemiä jo kokeiltu tuossa lähinaapurissa. Vielä pidemmälle vietynä vaan, valtio myös itse valmistaa kaiken, niin jää kapitalisti nuolemaan näppejään. Mitenkä siinä sitten kävikään? Tarvitaanko sitä kapitalistia sittenkin tehokkuuden ylläpitämiseksi. Kummaa muuten, että tämä fakta, että kilpailu on tarpeen, ei näy juurikaan suomessa julkisella sektorilla, eikä missään muuallakaan missä poliitikot päättävät.

Miten niin vain lahinaapurissa, unohtuiko se etta suomi on tosiasiassa kutakuinkin yhta kommunistinen valtio?

 

[juppe]

Viestin lähetti dana77
Tämä vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus. Samaa malliahan voisi laajentaa myös ruokaan, vaatteisiin ja muihin peruskulutustuotteisiin.

Ehka kuitenkin on kyse hiukan eri asiasta. Jos terveydenhoidon halutaan kuuluvat yhteiskunnan hoidettavaksi niin ei se tarkoita sita etta kaiken pitaisi olla yhteiskunnan hoidossa.

UK:ssa ainakin terveydenhuollon kustannuksissa on em tavalla saastetty aika mukavasti, ja kukas ne valtion kustannukset sitten loppujen lopuksi maksaa ellei veronmaksajat.