waltteri21
Jäsen
Minä osaan. Jo lapsena opettelen ne alkupään pressat ja niinpä sen järjestyksen muistaa ikuisesti.Osaakohan keskivertokansalainen enää edes luetella presidenttejämme Ståhlbergista Niinistöön oikeassa järjestyksessä?
Minä osaan. Jo lapsena opettelen ne alkupään pressat ja niinpä sen järjestyksen muistaa ikuisesti.Osaakohan keskivertokansalainen enää edes luetella presidenttejämme Ståhlbergista Niinistöön oikeassa järjestyksessä?
Voin sanoa että en osaa, eikä edes kiinnosta opetella. Ei kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin lainkaan. Osaan sen sijaan vaikkapa likimain kaikki maailman pääkaupungit ja liput. Ne kiinnosti jo lapsena.Osaakohan keskivertokansalainen enää edes luetella presidenttejämme Ståhlbergista Niinistöön oikeassa järjestyksessä?
Sisäpolitiikassa oli "ongelmallisia piirteitä" on melkoisen lievä ja vähättelevä ilmaisu Meinanderilta Kekkosen ajasta.Kun nyt Kekkonen saa kuraa niskaansa, arvatenkin ihmisiltä jotka ei ole hänen aikanaan eläneet, pitää jälleen hieman puolustaa.
Historian professori Meinander osuu mielestäni oikeaan analyysissään:
Meinander nimeää Kekkosen yhdeksi kolmesta Suomen historian parhaista presidenteistä.
– Vaikka sisäpolitiikassa oli ongelmallisia piirteitä, eivät tavalliset ihmiset siitä niinkään kärsineet. Elintaso nousi nopeasti ja Suomi kehittyi yhteiskuntana positiiviseen suuntaan.
Kyselyssä Kekkosta kannattavat etenkin yli 65-vuotiaat (50 prosenttia) ja useammin miehet (47 prosenttia) kuin naiset (36 prosenttia).
Niin, tämä on sinun mielipiteesi, ja näitä mielipiteiden äärilaitoja käsitellään allaolevissa artikkelissa. Totuus lienee jossain siellä välissä. Itse näin ja elin tämän maailman, artikkelista poimittu lainaus:Sisäpolitiikassa oli "ongelmallisia piirteitä" on melkoisen lievä ja vähättelevä ilmaisu Meinanderilta Kekkosen ajasta.
Kekkonen lienee ainoa presidenteistämme, jonka valtakauden jälkeen on pitänyt lähteä merkittävästi uudistamaan koko poliittista järjestelmää, kuten vahvistamaan parlamentarismia ja tekemään muutoksia perustuslakiin. Kekkonen oli demokratian ja parlamentarismin osalta katastrofi. Harvan presidettimme jälkeen on jäänyt fiilistä, että "ei koskaan enää uudestaan". No ehkä Halosen ajan ulkopolitiikka on toinen vastaava kokemus.
En myöskään laittaisi Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä merkittävää osaa Kekkosen kunniaksi. Eiköhän hyvin vastaavanlainen kehitys olisi tapahtunut muidenkin presidenttien toimesta ja vielä niin, että demokratia ja parlamentarismi eivät olisi kärsineet.
Ulkopolitiikan suhteen Kekkonen meni Neuvostoliiton myötäilyssä aivan liian pitkälle ja antoi sen vaikuttaa aivan liiaksi sisäpolitiikkaan. Hänen edeltäjänsä Paaasikivikin myötäili, mutta sillä myötäilyllä oli rajansa ja selkeä perälauta. Kekkosella ulko- ja sisäpilitiikka sekä oman valta-aseman pönkittäminen menivät pahasti sekaisin. Vastaavaa ei ole meillä aiemmin eikä sen jälkeen nähty.
Sen sijaan vastaavaa oman valta-aseman pönkittämistä, vaihtoehdottomuuden ja oman itsensä korvaamattomuuden korostamista on nähty mm. itänaapurissamme sen nykyisen johtajan toimesta. Suomessakin on tiettyä, venäläisillekin tyypillistä kaipuuta vahvaan johtajaan. Siksi osa näkee Kekkosen edelleen hyvin positiivisessa valossa. Kekkosen toiminnan tarkastelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua eikä kestänyt edes hänen omana aikanaan.
Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.Sumuisilla saarilla sikäläisen lasikaton rikkonut pitkäaikainen pääministeri on pitkään ollut aika lailla vapaata riistaa kritiikille, joten mielenkiintoista nähdä tapahtuuko sama joskus vielä täällä.
Thatcherin ja Halosen ero on, että ensimmäinen oli ”paha porvari” ja toinen ”koko kansan Tarja”.Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.
Ja ei siinä, itselle Halonen on Suomen historian huonoin presidentti.
Kyllä Thatcheria kritisoitiin voimakkaasti jo elinaikanaan ja virassa ollessaan, kuten poliitikoita pitääkin. Edelleen hyvin paljon kansaa jakava hahmo, mikä lienee osaltaan syynä siihen, ettei häntä haluta nähdä minään "feministisenä ikonina", vaikka hän nousi vallan huipulle aikana, jolloin se naispoliitikoilla oli huomattavasti nykyistä vaikeampaa.Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.
Ja ei siinä, itselle Halonen on Suomen historian huonoin presidentti.
Itse näen tuossa vanhemman väen Kekkos- arvostuksessa enemmän jotain samaa kuin venäläisten Putin- ihailussa. Kun sama mies istuu vallassa vuosikymmenestä toiseen, syntyy harha, ettei kukaan muu muka pysty hänen paikkaansa täyttämään.
Ei Thatcheria voi verrata Haloseen. Thatcher toteutti valtaisan muutosohjelman, joka käänsi yhteiskunnan suunnan valtio-omisteisuudesta markkinatalouteen. Moni ihminen menetti pohjan koko elämältään Thatcherin politiikkaan (toki vastaavasti ilman Thatcherin kautta Britannia olisi luisunut pahempaan tuhoon). Halonen taas ratsasti leppoisan muumimamman maineellaan, koska häneltä oli riisuttu käytännössä kaikki valta pois, minkä vuoksi media jätti hänet rauhaan ja siirtyi lopullisesti pääministerien kimppuun.Millainenkohan Haloskan jälkimaine olisi, mikäli hän ei olisi se lasikaton rikkonut ensimmäinen naispresidentti, vaan vaikkapa "Tarmo Halonen"... Tällöin toki 2000 vaalit olisivat voineet päätyä hyvinkin jonkin toisen ehdokkaan voittoon, mutta juurikin johtuen asemastaan ensimmäisenä naispresidenttinä, epäilen hänen saavan edelleen paljon anteeksi. Sumuisilla saarilla sikäläisen lasikaton rikkonut pitkäaikainen pääministeri on pitkään ollut aika lailla vapaata riistaa kritiikille, joten mielenkiintoista nähdä tapahtuuko sama joskus vielä täällä.
Mielestäni tuossa on melkoista yksinkertaistamista, joka ei tosiasiassa vastaa todellisuutta, eikä kestä kriittistä tarkastelua. Neuvostoliitto vaikutti Kekkosen aikana kaikin keinoin siihen, että saisi Suomen mahdollisimman lähelle itseään, ehkä osaksi Varsova liittoa, tai kahdenvälisillä järjestelyillä tai vallankumouksella. Kekkonen sen sijaan yritti kammeta Suomea irti syleilystä syleilemällä Neuvostoliiton johtoa. Hän piti huolen, että Suomella oli salaiset suhteet länteen ja pyrki saamaan Neuvostoliiton tunnustamaan puolueettomuutemme torpaten liialliset lähentelyt. Samaan aikaan hän vahti, ettei Neuvostoliittoa kritisoitu Suomessa, koska se olisi saanut Neuvostoliiton tiukentamaan otettaan ja kaventamaan sen pienen liikkumatilan mitä meillä oli. Toki tämä ei vastaa tavoiteltavaa sananvapaustilannetta, mutta realistisesti kyse oli kuitenkin itsenäisyydestä ainakin 1970-luvulle asti.Ulkopolitiikan suhteen Kekkonen meni Neuvostoliiton myötäilyssä aivan liian pitkälle ja antoi sen vaikuttaa aivan liiaksi sisäpolitiikkaan. Hänen edeltäjänsä Paaasikivikin myötäili, mutta sillä myötäilyllä oli rajansa ja selkeä perälauta. Kekkosella ulko- ja sisäpilitiikka sekä oman valta-aseman pönkittäminen menivät pahasti sekaisin. Vastaavaa ei ole meillä aiemmin eikä sen jälkeen nähty.
Sen sijaan vastaavaa oman valta-aseman pönkittämistä, vaihtoehdottomuuden ja oman itsensä korvaamattomuuden korostamista on nähty mm. itänaapurissamme sen nykyisen johtajan toimesta. Suomessakin on tiettyä, venäläisillekin tyypillistä kaipuuta vahvaan johtajaan. Siksi osa näkee Kekkosen edelleen hyvin positiivisessa valossa. Kekkosen toiminnan tarkastelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua eikä kestänyt edes hänen omana aikanaan.
No se ei kyllä ole mielipide, miten Kekkonen toimi suhteessa patlamentarismiin ja demokratiaan tai miten hän pönkitti omaa valta-asemaansa Neuvostoliiton tuella. Tämän kaiken on tutkimus todentanut. Myös se kehitys, joka Kekkosen jälkeen tapahtui presidentin valtaoikeuksien ja parlamentarismin vahvistamisen suhteen kertoo paljon Kekkosen aikakauden kokemuksista ja vaikutuksista. Ei koskaan enää.Niin, tämä on sinun mielipiteesi, ja näitä mielipiteiden äärilaitoja käsitellään allaolevissa artikkelissa. Totuus lienee jossain siellä välissä. Itse näin ja elin tämän maailman, artikkelista poimittu lainaus:
Nuorisokulttuuri oli angloamerikkalaista. Aikuisväestön lomamatkat suuntautuivat Kanariansaarille. Jokainen ilta amerikkalainen elämänmuoto astui televisioruudun kautta suomalaisiin koteihin. Maan ainoa neuvostotuotantoon erikoistunut elokuvateatteri oli kannattamattomana lopetettu. Elintasossa Suomi oli kirinyt Ruotsin kiinni. Suomen ja Neuvostoliiton rajalla aukesi maailman suurin elintasokuilu.
Historiasta löytyi kaksi eri Kekkosta – oliko hän härski peluri vai suurin valtiomies?
Toisille Urho Kekkonen on kiero peluri, toisille suurin suomalainen. Ilta-Sanomat esittelee kaksi eri Kekkosta.www.is.fi
Eipä tainnut olla Mannerheimilla mitään tekemistä Rytin taivutttelussa vaan Kalliolla ja Tannerilla. Kertoman mukaan Tanner lupautui ulkoministeriksi, jos Ryti lähtee pääministeriksi.Itse arvostan Rytiä eniten ja Haloskaa vähiten. Ryti ei halunnut politiikkaan, hänet piti Presidentti Kallion ja Mannerheimin pakottaa pääministeriksi pankinjohtajan paikalta katastrofaalisen Cajanderin hallituksen jälkeen. Presidenttinä hän kantoi vastuunsa enemmän kuin esimerkillisesti ja uhrasi itsensä ja elämänsä Suomen ja suomalaisten puolesta.
Haloskaa en kommentoi enempää, ettei tulisi sanottua rumia näin itsenäisyyspäivänä.
Tannerin panos saattoi kyllä olla olla ratkaiseva. Mutta sitä en osta, ettei Mannerheimin tähän osallistunut, kun historian kirjoissa Kallio ja Mannerheimin yhteistuumin Rytiä painostivat. Aluksi huonoin tuloksin. Voi olla, että Rydin vastuuntuuntoon vetoaminen yhdessä Tannerin lupauksen kanssa sai Rydin viimein taipumaan.Eipä tainnut olla Mannerheimilla mitään tekemistä Rytin taivutttelussa vaan Kalliolla ja Tannerilla. Kertoman mukaan Tanner lupautui ulkoministeriksi, jos Ryti lähtee pääministeriksi.
Ja Cajanderin hallityksen katastrofaalisuus on osin myytti. Kyllähän esim. puolustukseen satsattiin, mutta ehkä ulkoministeri Erkon järkähtämättömyyttä voidaan kritisoida.
Kyllähän nimenomaan nykytutkimus on todennut mm. miten Kekkonen pönkitti omaa valta-asemaansa Neuvostoliiton avulla sekä sotki pahasti ulko- ja sisäpolitiikan ajaakseen omaa politiikkaansa ja etuaan. Kekkosen NL:n syleily ja NL:n vaikutusvalta Suomen sisäisiin asioihin meni aivan liian pitkälle. Vähempikin olisi riittänyt Suomen edun ajamiseksi. Juuri tämä vaihtoehdottomuuden esittäminen eli että Kekkosen toiminta oli ainoa oikea toimimalli noina aikoina ei kestä päivänvaloa.Mielestäni tuossa on melkoista yksinkertaistamista, joka ei tosiasiassa vastaa todellisuutta, eikä kestä kriittistä tarkastelua. Neuvostoliitto vaikutti Kekkosen aikana kaikin keinoin siihen, että saisi Suomen mahdollisimman lähelle itseään, ehkä osaksi Varsova liittoa, tai kahdenvälisillä järjestelyillä tai vallankumouksella. Kekkonen sen sijaan yritti kammeta Suomea irti syleilystä syleilemällä Neuvostoliiton johtoa. Hän piti huolen, että Suomella oli salaiset suhteet länteen ja pyrki saamaan Neuvostoliiton tunnustamaan puolueettomuutemme torpaten liialliset lähentelyt. Samaan aikaan hän vahti, ettei Neuvostoliittoa kritisoitu Suomessa, koska se olisi saanut Neuvostoliiton tiukentamaan otettaan ja kaventamaan sen pienen liikkumatilan mitä meillä oli. Toki tämä ei vastaa tavoiteltavaa sananvapaustilannetta, mutta realistisesti kyse oli kuitenkin itsenäisyydestä ainakin 1970-luvulle asti.
En kyllä itse muista, että Mannerheim olisi tähän osallistunut eikä pikainen googletuskaan nosta Mannerheimia esille vaan Rytiä pääministeriksi painostivat Tanner ja erityisesti Kallio. Kansalliarkiston biografiassakin mainitaan nimenomaan nämä Tanner ja Kallio, ei Mannerheimia.Tannerin panos saattoi kyllä olla olla ratkaiseva. Mutta sitä en osta, ettei Mannerheimin tähän osallistunut, kun historian kirjoissa Kallio ja Mannerheimin yhteistuumin Rytiä painostivat. Aluksi huonoin tuloksin. Voi olla, että Rydin vastuuntuuntoon vetoaminen yhdessä Tannerin lupauksen kanssa sai Rydin viimein taipumaan.
Mielestäni Tarja Halonen erottuu joukosta todella kiusallisesti. Oltaisiinpa saatu vaikkapa Elisabeth Rehn presidentiksi hänen sijastaan.Omasta mielestä jokainen presidentti on ollut aikansa tuote. Kaikki aivan hyviä ja ollaan edelleen hyvinvointivaltio.
Ihan mielenkiinnosta, että mitkä oli ne Halosen virheet? Maamiinat tietysti on aina puheissa ja varmaan suhteet Venäjään, mutta onko muuta sellaista mitä mennyt minulla ohi?Mielestäni Tarja Halonen erottuu joukosta todella kiusallisesti. Oltaisiinpa saatu vaikkapa Elisabeth Rehn presidentiksi hänen sijastaan.
Suomella on kyllä ollut erinomainen herra- ja rouvaonni. Itkettäisi, jos Tarja olisi tällä hetkellä istuvana presidenttinä. Onneksi hänen aikakautensa sijoittui Suomen historian kenties vakaampaan ja kukoistavampaan aikakauteen.
Mitä muita virheitä enää edes tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajalta Suomessa, jotta voidaan todeta, että eihän se putkeen mennyt?Ihan mielenkiinnosta, että mitkä oli ne Halosen virheet? Maamiinat tietysti on aina puheissa ja varmaan suhteet Venäjään, mutta onko muuta sellaista mitä mennyt minulla ohi?
Käykö näin muka muualla kuin diktatuureissa? Jos nyt kerrottaisiin että Venäjällä on ihmisiä jotka luulevat Putinin ja presidentin olevan synonyymi, me varmaan pitäisimme sitä merkkinä siitä kuinka kaukana Venäjä on oikeasta demokratiasta.Huvittavana piirteenä kun olin alle 10 vuotias luulin, että sana Kekkonen on sama kuin presidentti eikä ole nimi :).
Jos Suomen presidenttinä olisi "Tarja Halonen" ja pääministerinä joku oikeistolainen niin olisitko edelleen sitä mieltä että presidentti on hyvä johtamaan maata ja kaipaa enemmän valtaoikeuksia? Vai olisiko siinä kohtaa hyvä ettei presidentillä ole valtaoikeuksia samalla tavalla kuin Kekkosella?Olisi tarpeen tarkastella lisätäänkö presidentin oikeuksia hivenen vaikkapa kriisiaikojen johtajana. Korona-aika erityisesti ja Venäjän aggressio osoittavat, että pääministeristä ei oikein ole johtajaksi. Vai henkilöityykö tämä vain Sannan kyvyttömyyteen? Jokatapauksessa presidentille voisi joko lisätä oikeuksia/velvollisuuksia tai viran voisi lakkauttaa.