Suomen tasavallan presidentti

[waltteri21]

Osaakohan keskivertokansalainen enää edes luetella presidenttejämme Ståhlbergista Niinistöön oikeassa järjestyksessä?

Minä osaan. Jo lapsena opettelen ne alkupään pressat ja niinpä sen järjestyksen muistaa ikuisesti.

 

[K.A.H]

Osaakohan keskivertokansalainen enää edes luetella presidenttejämme Ståhlbergista Niinistöön oikeassa järjestyksessä?

Voin sanoa että en osaa, eikä edes kiinnosta opetella. Ei kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin lainkaan. Osaan sen sijaan vaikkapa likimain kaikki maailman pääkaupungit ja liput. Ne kiinnosti jo lapsena.

 

[Fordél]

Kun nyt Kekkonen saa kuraa niskaansa, arvatenkin ihmisiltä jotka ei ole hänen aikanaan eläneet, pitää jälleen hieman puolustaa.

Historian professori Meinander osuu mielestäni oikeaan analyysissään:

Meinander nimeää Kekkosen yhdeksi kolmesta Suomen historian parhaista presidenteistä.
– Vaikka sisäpolitiikassa oli ongelmallisia piirteitä, eivät tavalliset ihmiset siitä niinkään kärsineet. Elintaso nousi nopeasti ja Suomi kehittyi yhteiskuntana positiiviseen suuntaan.
Kyselyssä Kekkosta kannattavat etenkin yli 65-vuotiaat (50 prosenttia) ja useammin miehet (47 prosenttia) kuin naiset (36 prosenttia).

Sisäpolitiikassa oli "ongelmallisia piirteitä" on melkoisen lievä ja vähättelevä ilmaisu Meinanderilta Kekkosen ajasta.

Kekkonen lienee ainoa presidenteistämme, jonka valtakauden jälkeen on pitänyt lähteä merkittävästi uudistamaan koko poliittista järjestelmää, kuten vahvistamaan parlamentarismia ja tekemään muutoksia perustuslakiin. Kekkonen oli demokratian ja parlamentarismin osalta katastrofi. Harvan presidettimme jälkeen on jäänyt fiilistä, että "ei koskaan enää uudestaan". No ehkä Halosen ajan ulkopolitiikka on toinen vastaava kokemus.

En myöskään laittaisi Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä merkittävää osaa Kekkosen kunniaksi. Eiköhän hyvin vastaavanlainen kehitys olisi tapahtunut muidenkin presidenttien toimesta ja vielä niin, että demokratia ja parlamentarismi eivät olisi kärsineet.

Ulkopolitiikan suhteen Kekkonen meni Neuvostoliiton myötäilyssä aivan liian pitkälle ja antoi sen vaikuttaa aivan liiaksi sisäpolitiikkaan. Hänen edeltäjänsä Paaasikivikin myötäili, mutta sillä myötäilyllä oli rajansa ja selkeä perälauta. Kekkosella ulko- ja sisäpilitiikka sekä oman valta-aseman pönkittäminen menivät pahasti sekaisin. Vastaavaa ei ole meillä aiemmin eikä sen jälkeen nähty.

Sen sijaan vastaavaa oman valta-aseman pönkittämistä, vaihtoehdottomuuden ja oman itsensä korvaamattomuuden korostamista on nähty mm. itänaapurissamme sen nykyisen johtajan toimesta. Suomessakin on tiettyä, venäläisillekin tyypillistä kaipuuta vahvaan johtajaan. Siksi osa näkee Kekkosen edelleen hyvin positiivisessa valossa. Kekkosen toiminnan tarkastelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua eikä kestänyt edes hänen omana aikanaan.

 

[lemponen]

Joskus olen miettinyt, että millainenhan presidentti Risto Ryti olisi ollut rauhan aikana?

K.J. Ståhlbergia olen digannut aina, muunmuassa koska hän on syntynyt samoilla huudeilla kuin allekirjoittanut. Toki yli sata vuotta aiemmin ja naapurin keisarikunnan Suomen suurruhtinaskunnassa, mutta kuitenkin, samoilla huudeilla. Ensimmäisenä presidenttinä hän sai paljon aikaa nuoren valtion johtajana.

 

[Ann Arbor]

Millainenkohan Haloskan jälkimaine olisi, mikäli hän ei olisi se lasikaton rikkonut ensimmäinen naispresidentti, vaan vaikkapa "Tarmo Halonen"... Tällöin toki 2000 vaalit olisivat voineet päätyä hyvinkin jonkin toisen ehdokkaan voittoon, mutta juurikin johtuen asemastaan ensimmäisenä naispresidenttinä, epäilen hänen saavan edelleen paljon anteeksi. Sumuisilla saarilla sikäläisen lasikaton rikkonut pitkäaikainen pääministeri on pitkään ollut aika lailla vapaata riistaa kritiikille, joten mielenkiintoista nähdä tapahtuuko sama joskus vielä täällä.

 

[rpeez]

Sisäpolitiikassa oli "ongelmallisia piirteitä" on melkoisen lievä ja vähättelevä ilmaisu Meinanderilta Kekkosen ajasta.

Kekkonen lienee ainoa presidenteistämme, jonka valtakauden jälkeen on pitänyt lähteä merkittävästi uudistamaan koko poliittista järjestelmää, kuten vahvistamaan parlamentarismia ja tekemään muutoksia perustuslakiin. Kekkonen oli demokratian ja parlamentarismin osalta katastrofi. Harvan presidettimme jälkeen on jäänyt fiilistä, että "ei koskaan enää uudestaan". No ehkä Halosen ajan ulkopolitiikka on toinen vastaava kokemus.

En myöskään laittaisi Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä merkittävää osaa Kekkosen kunniaksi. Eiköhän hyvin vastaavanlainen kehitys olisi tapahtunut muidenkin presidenttien toimesta ja vielä niin, että demokratia ja parlamentarismi eivät olisi kärsineet.

Ulkopolitiikan suhteen Kekkonen meni Neuvostoliiton myötäilyssä aivan liian pitkälle ja antoi sen vaikuttaa aivan liiaksi sisäpolitiikkaan. Hänen edeltäjänsä Paaasikivikin myötäili, mutta sillä myötäilyllä oli rajansa ja selkeä perälauta. Kekkosella ulko- ja sisäpilitiikka sekä oman valta-aseman pönkittäminen menivät pahasti sekaisin. Vastaavaa ei ole meillä aiemmin eikä sen jälkeen nähty.

Sen sijaan vastaavaa oman valta-aseman pönkittämistä, vaihtoehdottomuuden ja oman itsensä korvaamattomuuden korostamista on nähty mm. itänaapurissamme sen nykyisen johtajan toimesta. Suomessakin on tiettyä, venäläisillekin tyypillistä kaipuuta vahvaan johtajaan. Siksi osa näkee Kekkosen edelleen hyvin positiivisessa valossa. Kekkosen toiminnan tarkastelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua eikä kestänyt edes hänen omana aikanaan.

Niin, tämä on sinun mielipiteesi, ja näitä mielipiteiden äärilaitoja käsitellään allaolevissa artikkelissa. Totuus lienee jossain siellä välissä. Itse näin ja elin tämän maailman, artikkelista poimittu lainaus:

Nuorisokulttuuri oli angloamerikkalaista. Aikuisväestön lomamatkat suuntautuivat Kanariansaarille. Jokainen ilta amerikkalainen elämänmuoto astui televisioruudun kautta suomalaisiin koteihin. Maan ainoa neuvostotuotantoon erikoistunut elokuvateatteri oli kannattamattomana lopetettu. Elintasossa Suomi oli kirinyt Ruotsin kiinni. Suomen ja Neuvostoliiton rajalla aukesi maailman suurin elintasokuilu.

Historiasta löytyi kaksi eri Kekkosta – oliko hän härski peluri vai suurin valtiomies?

Toisille Urho Kekkonen on kiero peluri, toisille suurin suomalainen. Ilta-Sanomat esittelee kaksi eri Kekkosta.

www.is.fi

 

[Roger Moore]

Sumuisilla saarilla sikäläisen lasikaton rikkonut pitkäaikainen pääministeri on pitkään ollut aika lailla vapaata riistaa kritiikille, joten mielenkiintoista nähdä tapahtuuko sama joskus vielä täällä.

Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.

Ja ei siinä, itselle Halonen on Suomen historian huonoin presidentti.

 

[Tadu]

Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.

Ja ei siinä, itselle Halonen on Suomen historian huonoin presidentti.

Thatcherin ja Halosen ero on, että ensimmäinen oli ”paha porvari” ja toinen ”koko kansan Tarja”.

Kansan äänekkäät syvät rivit, jotka tietävät kaiken, ovat vasureiden puolella.

 

[Ann Arbor]

Thatcher on toki ollut kuolleena kohta 10 vuotta, useinhan se tuppaa menemään niin että kuoleman jälkeen alkaa se isompi arvostelu kun arvostelun kohde ei ole enää puolustamassa itseään. Toki en nyt ihan tarkkaan muista miten rajusti Thatcheria arvosteltiin jo tämän elinaikana.

Ja ei siinä, itselle Halonen on Suomen historian huonoin presidentti.

Kyllä Thatcheria kritisoitiin voimakkaasti jo elinaikanaan ja virassa ollessaan, kuten poliitikoita pitääkin. Edelleen hyvin paljon kansaa jakava hahmo, mikä lienee osaltaan syynä siihen, ettei häntä haluta nähdä minään "feministisenä ikonina", vaikka hän nousi vallan huipulle aikana, jolloin se naispoliitikoilla oli huomattavasti nykyistä vaikeampaa.

 

[Stonewall]

Itse arvostan Rytiä eniten ja Haloskaa vähiten. Ryti ei halunnut politiikkaan, hänet piti Presidentti Kallion ja Mannerheimin pakottaa pääministeriksi pankinjohtajan paikalta katastrofaalisen Cajanderin hallituksen jälkeen. Presidenttinä hän kantoi vastuunsa enemmän kuin esimerkillisesti ja uhrasi itsensä ja elämänsä Suomen ja suomalaisten puolesta.
Haloskaa en kommentoi enempää, ettei tulisi sanottua rumia näin itsenäisyyspäivänä.

Kekkosesta pitää sanoa, että toisaalta arvostan suuresti. Nähdäkseni hän vei ryssää kuin kuoriämpäriä ja luotsasi Suomen läpi todella vaikeista vaaran vuosista. Samalla hän kuitenkin alkoi uskomaan, että samaan ei kukaan muu pystyisi. Kansa kylläkin ajatteli samoin, ja sinänsä häntä halusi loppuun asti presidentiksi selvä enemmistö, luultavasti lähempänä 90 kuin 60 prosenttia kansasta. Ajan myötä hän sai liian suuren roolin ja vastareaktio seurasi vääjäämättä.

Koiviston arvostin aikanaan, mutta vuosi vuodelta vähemmän, kun aika antaa perspektiiviä. Pahin virhe oli niin voimakkaasti romuttaa presidentin valtaoikeuksia. Tottakai oli viisasta rajoittaa toimikausia ja ehkä valtaa suhteessa eduskuntaankin oli syytä tarkastella. Mielestäni mentiin kuitenkin liian pitkälle. Nyt presidentti on lähinnä seremoniallinen valtionpää.
Olisi tarpeen tarkastella lisätäänkö presidentin oikeuksia hivenen vaikkapa kriisiaikojen johtajana. Korona-aika erityisesti ja Venäjän aggressio osoittavat, että pääministeristä ei oikein ole johtajaksi. Vai henkilöityykö tämä vain Sannan kyvyttömyyteen? Jokatapauksessa presidentille voisi joko lisätä oikeuksia/velvollisuuksia tai viran voisi lakkauttaa.

Salesta on todettava, että arvostan häntä enemmän presidenttinä kuin muissa julkisissa rooleissaan. Samaa mieltä tuntuu olevan kansa, joka todennäköisesti valitsi hänet ihan Kekkosen tapaan vielä ainakin kolmannelle kaudelle tai loppuiäkseen, jos mahdollista olisi. Jotakuta tämä voisi huolestuttaa, mutta sellaista se on.

Tulevaksi presidentiksi toivoisin Antti Kaikkosta, jossa näen piirteitä sellaisesta vastuunkannosta, joka on harvinaista poliitikkojen kesken. Saapa nähdä valitaanko edes ehdokkaaksi.

 

[BitterX]

Itse näen tuossa vanhemman väen Kekkos- arvostuksessa enemmän jotain samaa kuin venäläisten Putin- ihailussa. Kun sama mies istuu vallassa vuosikymmenestä toiseen, syntyy harha, ettei kukaan muu muka pysty hänen paikkaansa täyttämään.

Amen. Lisäksi täysin sama analogia Putiniin (tai vaikka Xi Jinpingiin) voidaan vetää tästä Meinanderin kommentista:

– Vaikka sisäpolitiikassa oli ongelmallisia piirteitä, eivät tavalliset ihmiset siitä niinkään kärsineet. Elintaso nousi nopeasti ja Suomi kehittyi yhteiskuntana positiiviseen suuntaan.

Täsmälleen samalla tavalla on perusteltu e.m. diktaattorien suosiota. Eli karrikoidusti "mitä väliä jollakin demokratialla, perustuslailla ja perusoikeuksilla, kunhan talous kasvaa, elintaso paranee ja ihmisillä on enemmän aikaa ja varaa mukavuuksiin".

Tämä. Ei. Ole. Se. Pointti.

 

[Barnes]

Millainenkohan Haloskan jälkimaine olisi, mikäli hän ei olisi se lasikaton rikkonut ensimmäinen naispresidentti, vaan vaikkapa "Tarmo Halonen"... Tällöin toki 2000 vaalit olisivat voineet päätyä hyvinkin jonkin toisen ehdokkaan voittoon, mutta juurikin johtuen asemastaan ensimmäisenä naispresidenttinä, epäilen hänen saavan edelleen paljon anteeksi. Sumuisilla saarilla sikäläisen lasikaton rikkonut pitkäaikainen pääministeri on pitkään ollut aika lailla vapaata riistaa kritiikille, joten mielenkiintoista nähdä tapahtuuko sama joskus vielä täällä.

Ei Thatcheria voi verrata Haloseen. Thatcher toteutti valtaisan muutosohjelman, joka käänsi yhteiskunnan suunnan valtio-omisteisuudesta markkinatalouteen. Moni ihminen menetti pohjan koko elämältään Thatcherin politiikkaan (toki vastaavasti ilman Thatcherin kautta Britannia olisi luisunut pahempaan tuhoon). Halonen taas ratsasti leppoisan muumimamman maineellaan, koska häneltä oli riisuttu käytännössä kaikki valta pois, minkä vuoksi media jätti hänet rauhaan ja siirtyi lopullisesti pääministerien kimppuun.

Nykyisen presidentin tehtävän suurimpia haasteita poliittisen järjestelmän kannalta onkin se, että presidentti tuntuu olevan jonkinlainen jumalhahmo, joka käy pelaamassa petankkia vanhainkodissa ja kansa sekä tiedotusvälineet syövät kädestä. Kuka edes tietää, mitä presidentti tekee? Veikkaan että poliitikoistakaan kovin moni ei sitä tiedä, kun on tuottanut istuvalle pääministerillekin ongelmia - joskin häntä en kyllä syyttäisi niistä. Sale on toki asiaäijä noin muuten, myönnetään.

 

[Stonewall]

Ulkopolitiikan suhteen Kekkonen meni Neuvostoliiton myötäilyssä aivan liian pitkälle ja antoi sen vaikuttaa aivan liiaksi sisäpolitiikkaan. Hänen edeltäjänsä Paaasikivikin myötäili, mutta sillä myötäilyllä oli rajansa ja selkeä perälauta. Kekkosella ulko- ja sisäpilitiikka sekä oman valta-aseman pönkittäminen menivät pahasti sekaisin. Vastaavaa ei ole meillä aiemmin eikä sen jälkeen nähty.

Sen sijaan vastaavaa oman valta-aseman pönkittämistä, vaihtoehdottomuuden ja oman itsensä korvaamattomuuden korostamista on nähty mm. itänaapurissamme sen nykyisen johtajan toimesta. Suomessakin on tiettyä, venäläisillekin tyypillistä kaipuuta vahvaan johtajaan. Siksi osa näkee Kekkosen edelleen hyvin positiivisessa valossa. Kekkosen toiminnan tarkastelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua eikä kestänyt edes hänen omana aikanaan.

Mielestäni tuossa on melkoista yksinkertaistamista, joka ei tosiasiassa vastaa todellisuutta, eikä kestä kriittistä tarkastelua. Neuvostoliitto vaikutti Kekkosen aikana kaikin keinoin siihen, että saisi Suomen mahdollisimman lähelle itseään, ehkä osaksi Varsova liittoa, tai kahdenvälisillä järjestelyillä tai vallankumouksella. Kekkonen sen sijaan yritti kammeta Suomea irti syleilystä syleilemällä Neuvostoliiton johtoa. Hän piti huolen, että Suomella oli salaiset suhteet länteen ja pyrki saamaan Neuvostoliiton tunnustamaan puolueettomuutemme torpaten liialliset lähentelyt. Samaan aikaan hän vahti, ettei Neuvostoliittoa kritisoitu Suomessa, koska se olisi saanut Neuvostoliiton tiukentamaan otettaan ja kaventamaan sen pienen liikkumatilan mitä meillä oli. Toki tämä ei vastaa tavoiteltavaa sananvapaustilannetta, mutta realistisesti kyse oli kuitenkin itsenäisyydestä ainakin 1970-luvulle asti.

On mielenkiintoista spekuloida olisiko Neuvostoliitto kestänyt kritiikkiä, vai olivatko panssarit vain vyöryneet saatuaan tarpeeksi. Kun nyt katsoo Venäjän jatkumoa, niin löisin vetoa panssarien puolesta. Spekulaatiota yhtä kaikki. Olisiko sitten esim. Virolainen tai Karjalainen olleet parempia tai yhtä hyviä? Aina voi miettiä.

Edellä olevalla en tarkoita sitä etteikö olisi ollut paikallaan tarkastella Presidentin valtaoikeuksia Kekkosen jälkeen. Monesti vain saa kirjoittelusta sellaisen kuvan, että Kekkonen olisi toiminut yksinomaan itsekkäistä motiiveista. Näinhän ei ollut. Osin hän teki erittäin hyvää työtä, ja oli 50-luvulla paras henkilö tehtävään. Osin sitten meni vihkoon.

Vielä huomiona, että en pidä sinällään erikoisena että hyväksi koetulla presidentillä on suuri kansansuosio. Kekkostakin tukivat melkeinpä kaikki puolueet ja kansalaiset laidasta laitaan. Samaa on nähtävissä nykyäänkin Salen kannatuksessa. Pääsisi kolmannelle kaudelle ennätys äänimäärällä. Ja kun seuraavat ehdokkaat selviävät, niin joku varmasti ehdottaa erikoislakia.

Edit: korjailin typoja, joita oli normaalia enemmän.

 

[Fordél]

Niin, tämä on sinun mielipiteesi, ja näitä mielipiteiden äärilaitoja käsitellään allaolevissa artikkelissa. Totuus lienee jossain siellä välissä. Itse näin ja elin tämän maailman, artikkelista poimittu lainaus:

Nuorisokulttuuri oli angloamerikkalaista. Aikuisväestön lomamatkat suuntautuivat Kanariansaarille. Jokainen ilta amerikkalainen elämänmuoto astui televisioruudun kautta suomalaisiin koteihin. Maan ainoa neuvostotuotantoon erikoistunut elokuvateatteri oli kannattamattomana lopetettu. Elintasossa Suomi oli kirinyt Ruotsin kiinni. Suomen ja Neuvostoliiton rajalla aukesi maailman suurin elintasokuilu.

Historiasta löytyi kaksi eri Kekkosta – oliko hän härski peluri vai suurin valtiomies?

Toisille Urho Kekkonen on kiero peluri, toisille suurin suomalainen. Ilta-Sanomat esittelee kaksi eri Kekkosta.

www.is.fi

No se ei kyllä ole mielipide, miten Kekkonen toimi suhteessa patlamentarismiin ja demokratiaan tai miten hän pönkitti omaa valta-asemaansa Neuvostoliiton tuella. Tämän kaiken on tutkimus todentanut. Myös se kehitys, joka Kekkosen jälkeen tapahtui presidentin valtaoikeuksien ja parlamentarismin vahvistamisen suhteen kertoo paljon Kekkosen aikakauden kokemuksista ja vaikutuksista. Ei koskaan enää.

 

[Fordél]

Itse arvostan Rytiä eniten ja Haloskaa vähiten. Ryti ei halunnut politiikkaan, hänet piti Presidentti Kallion ja Mannerheimin pakottaa pääministeriksi pankinjohtajan paikalta katastrofaalisen Cajanderin hallituksen jälkeen. Presidenttinä hän kantoi vastuunsa enemmän kuin esimerkillisesti ja uhrasi itsensä ja elämänsä Suomen ja suomalaisten puolesta.
Haloskaa en kommentoi enempää, ettei tulisi sanottua rumia näin itsenäisyyspäivänä.

Eipä tainnut olla Mannerheimilla mitään tekemistä Rytin taivutttelussa vaan Kalliolla ja Tannerilla. Kertoman mukaan Tanner lupautui ulkoministeriksi, jos Ryti lähtee pääministeriksi.

Ja Cajanderin hallityksen katastrofaalisuus on osin myytti. Kyllähän esim. puolustukseen satsattiin, mutta ehkä ulkoministeri Erkon järkähtämättömyyttä voidaan kritisoida.

 

[Stonewall]

Eipä tainnut olla Mannerheimilla mitään tekemistä Rytin taivutttelussa vaan Kalliolla ja Tannerilla. Kertoman mukaan Tanner lupautui ulkoministeriksi, jos Ryti lähtee pääministeriksi.

Ja Cajanderin hallityksen katastrofaalisuus on osin myytti. Kyllähän esim. puolustukseen satsattiin, mutta ehkä ulkoministeri Erkon järkähtämättömyyttä voidaan kritisoida.

Tannerin panos saattoi kyllä olla olla ratkaiseva. Mutta sitä en osta, ettei Mannerheimin tähän osallistunut, kun historian kirjoissa Kallio ja Mannerheimin yhteistuumin Rytiä painostivat. Aluksi huonoin tuloksin. Voi olla, että Rydin vastuuntuuntoon vetoaminen yhdessä Tannerin lupauksen kanssa sai Rydin viimein taipumaan.

Juuri tämä Risto Rydin haluttomuus pääministeriksi versus hänen lopullinen vastuunkantonsa mielestäni puhuu hänen edukseen presidenttejä vertailtaessa.

 

[mjr]

Ståhlberg, Paasikivi, Koivisto.

@Stonewall Paasikivi tuki (ei horjuttanut) Suomen hallituksia Neuvostoliiton painostusta vastaan ja sen suojissa Fagerholmin ratkaisevan tärkeä hallinto pystyi 1948-49 normalisoimaan sisäpoliittisen tilanteen, neutraloimaan punaisen Valpon ja tyrmäämään kommunistisen lakkoliikkeen. Ja Paasikivi onnistui tässä tilanteessa, kun Stalin johti Neuvostoliittoa ja Porkkalassa raskas tykistö ulottui helposti Helsingin keskustaan. Jostain ihmeen syystä Kekkoselta sama homma ei käynytkään, kun siis halusi itselleen myös sisäpoliittisen vallan ja käytti apunaan siihen Neuvostoliittoa ja todellakin hajotti maatamme sisältä päin. Ei hän ollut petturi, mutta oli aivan liian kunnianhimoinen, kyyninen ja valtaa janoava. Sittten kun romahti sisältäpäin niin maassa olikin suuri tyhjiö. Onneksi kansa oli terveellä pohjalla ja Koivisto oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

[Fordél]

Mielestäni tuossa on melkoista yksinkertaistamista, joka ei tosiasiassa vastaa todellisuutta, eikä kestä kriittistä tarkastelua. Neuvostoliitto vaikutti Kekkosen aikana kaikin keinoin siihen, että saisi Suomen mahdollisimman lähelle itseään, ehkä osaksi Varsova liittoa, tai kahdenvälisillä järjestelyillä tai vallankumouksella. Kekkonen sen sijaan yritti kammeta Suomea irti syleilystä syleilemällä Neuvostoliiton johtoa. Hän piti huolen, että Suomella oli salaiset suhteet länteen ja pyrki saamaan Neuvostoliiton tunnustamaan puolueettomuutemme torpaten liialliset lähentelyt. Samaan aikaan hän vahti, ettei Neuvostoliittoa kritisoitu Suomessa, koska se olisi saanut Neuvostoliiton tiukentamaan otettaan ja kaventamaan sen pienen liikkumatilan mitä meillä oli. Toki tämä ei vastaa tavoiteltavaa sananvapaustilannetta, mutta realistisesti kyse oli kuitenkin itsenäisyydestä ainakin 1970-luvulle asti.

Kyllähän nimenomaan nykytutkimus on todennut mm. miten Kekkonen pönkitti omaa valta-asemaansa Neuvostoliiton avulla sekä sotki pahasti ulko- ja sisäpolitiikan ajaakseen omaa politiikkaansa ja etuaan. Kekkosen NL:n syleily ja NL:n vaikutusvalta Suomen sisäisiin asioihin meni aivan liian pitkälle. Vähempikin olisi riittänyt Suomen edun ajamiseksi. Juuri tämä vaihtoehdottomuuden esittäminen eli että Kekkosen toiminta oli ainoa oikea toimimalli noina aikoina ei kestä päivänvaloa.

Nykyisinhän on jopa todettu, että ilman Neuvostoliiton tukea Kekkosta ei olisi koskaan edes valittu presidentiksi.

 

[Fordél]

Tannerin panos saattoi kyllä olla olla ratkaiseva. Mutta sitä en osta, ettei Mannerheimin tähän osallistunut, kun historian kirjoissa Kallio ja Mannerheimin yhteistuumin Rytiä painostivat. Aluksi huonoin tuloksin. Voi olla, että Rydin vastuuntuuntoon vetoaminen yhdessä Tannerin lupauksen kanssa sai Rydin viimein taipumaan.

En kyllä itse muista, että Mannerheim olisi tähän osallistunut eikä pikainen googletuskaan nosta Mannerheimia esille vaan Rytiä pääministeriksi painostivat Tanner ja erityisesti Kallio. Kansalliarkiston biografiassakin mainitaan nimenomaan nämä Tanner ja Kallio, ei Mannerheimia.

Etusivu

kansallisbiografia.fi

 

[hooceebruins]

Omasta mielestä jokainen presidentti on ollut aikansa tuote. Kaikki aivan hyviä ja ollaan edelleen hyvinvointivaltio.

 

[Alejandro]

Omasta mielestä jokainen presidentti on ollut aikansa tuote. Kaikki aivan hyviä ja ollaan edelleen hyvinvointivaltio.

Mielestäni Tarja Halonen erottuu joukosta todella kiusallisesti. Oltaisiinpa saatu vaikkapa Elisabeth Rehn presidentiksi hänen sijastaan.

Suomella on kyllä ollut erinomainen herra- ja rouvaonni. Itkettäisi, jos Tarja olisi tällä hetkellä istuvana presidenttinä. Onneksi hänen aikakautensa sijoittui Suomen historian kenties vakaampaan ja kukoistavampaan aikakauteen.

 

[hooceebruins]

Mielestäni Tarja Halonen erottuu joukosta todella kiusallisesti. Oltaisiinpa saatu vaikkapa Elisabeth Rehn presidentiksi hänen sijastaan.

Suomella on kyllä ollut erinomainen herra- ja rouvaonni. Itkettäisi, jos Tarja olisi tällä hetkellä istuvana presidenttinä. Onneksi hänen aikakautensa sijoittui Suomen historian kenties vakaampaan ja kukoistavampaan aikakauteen.

Ihan mielenkiinnosta, että mitkä oli ne Halosen virheet? Maamiinat tietysti on aina puheissa ja varmaan suhteet Venäjään, mutta onko muuta sellaista mitä mennyt minulla ohi?

 

[Fordél]

Ihan mielenkiinnosta, että mitkä oli ne Halosen virheet? Maamiinat tietysti on aina puheissa ja varmaan suhteet Venäjään, mutta onko muuta sellaista mitä mennyt minulla ohi?

Mitä muita virheitä enää edes tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajalta Suomessa, jotta voidaan todeta, että eihän se putkeen mennyt?

 

[Ollakseni]

Huvittavana piirteenä kun olin alle 10 vuotias luulin, että sana Kekkonen on sama kuin presidentti eikä ole nimi :).

Käykö näin muka muualla kuin diktatuureissa? Jos nyt kerrottaisiin että Venäjällä on ihmisiä jotka luulevat Putinin ja presidentin olevan synonyymi, me varmaan pitäisimme sitä merkkinä siitä kuinka kaukana Venäjä on oikeasta demokratiasta.

Olisihan Putinia voinut myös kehua jonnekin vuoteen 2021 saakka siitä että kansan elintaso nousi, maahan tuli työpaikkoja, länsimaisia kulutushyödykkeitä ja muuta sellaista.

 

[Ollakseni]

Olisi tarpeen tarkastella lisätäänkö presidentin oikeuksia hivenen vaikkapa kriisiaikojen johtajana. Korona-aika erityisesti ja Venäjän aggressio osoittavat, että pääministeristä ei oikein ole johtajaksi. Vai henkilöityykö tämä vain Sannan kyvyttömyyteen? Jokatapauksessa presidentille voisi joko lisätä oikeuksia/velvollisuuksia tai viran voisi lakkauttaa.

Jos Suomen presidenttinä olisi "Tarja Halonen" ja pääministerinä joku oikeistolainen niin olisitko edelleen sitä mieltä että presidentti on hyvä johtamaan maata ja kaipaa enemmän valtaoikeuksia? Vai olisiko siinä kohtaa hyvä ettei presidentillä ole valtaoikeuksia samalla tavalla kuin Kekkosella?