Itse arvostan Rytiä eniten ja Haloskaa vähiten. Ryti ei halunnut politiikkaan, hänet piti Presidentti Kallion ja Mannerheimin pakottaa pääministeriksi pankinjohtajan paikalta katastrofaalisen Cajanderin hallituksen jälkeen. Presidenttinä hän kantoi vastuunsa enemmän kuin esimerkillisesti ja uhrasi itsensä ja elämänsä Suomen ja suomalaisten puolesta.
Haloskaa en kommentoi enempää, ettei tulisi sanottua rumia näin itsenäisyyspäivänä.
Kekkosesta pitää sanoa, että toisaalta arvostan suuresti. Nähdäkseni hän vei ryssää kuin kuoriämpäriä ja luotsasi Suomen läpi todella vaikeista vaaran vuosista. Samalla hän kuitenkin alkoi uskomaan, että samaan ei kukaan muu pystyisi. Kansa kylläkin ajatteli samoin, ja sinänsä häntä halusi loppuun asti presidentiksi selvä enemmistö, luultavasti lähempänä 90 kuin 60 prosenttia kansasta. Ajan myötä hän sai liian suuren roolin ja vastareaktio seurasi vääjäämättä.
Koiviston arvostin aikanaan, mutta vuosi vuodelta vähemmän, kun aika antaa perspektiiviä. Pahin virhe oli niin voimakkaasti romuttaa presidentin valtaoikeuksia. Tottakai oli viisasta rajoittaa toimikausia ja ehkä valtaa suhteessa eduskuntaankin oli syytä tarkastella. Mielestäni mentiin kuitenkin liian pitkälle. Nyt presidentti on lähinnä seremoniallinen valtionpää.
Olisi tarpeen tarkastella lisätäänkö presidentin oikeuksia hivenen vaikkapa kriisiaikojen johtajana. Korona-aika erityisesti ja Venäjän aggressio osoittavat, että pääministeristä ei oikein ole johtajaksi. Vai henkilöityykö tämä vain Sannan kyvyttömyyteen? Jokatapauksessa presidentille voisi joko lisätä oikeuksia/velvollisuuksia tai viran voisi lakkauttaa.
Salesta on todettava, että arvostan häntä enemmän presidenttinä kuin muissa julkisissa rooleissaan. Samaa mieltä tuntuu olevan kansa, joka todennäköisesti valitsi hänet ihan Kekkosen tapaan vielä ainakin kolmannelle kaudelle tai loppuiäkseen, jos mahdollista olisi. Jotakuta tämä voisi huolestuttaa, mutta sellaista se on.
Tulevaksi presidentiksi toivoisin Antti Kaikkosta, jossa näen piirteitä sellaisesta vastuunkannosta, joka on harvinaista poliitikkojen kesken. Saapa nähdä valitaanko edes ehdokkaaksi.