1. Perusajatus on se, että inflaatio (inflate = paisua) tarkoittaa sitä, että rahaa tarvitaan enemmän ostettaessa hyödykkeitä. Toisin sanoen rahan vaihdanta-arvo alenee, ja sitä tarvitaan enemmän.
Koska rahaa tarvitaan hyödykkeen ostoon enemmän,
näkyy tämä kuluttajille käänteisesti:
2. Kuluttajalle rahan arvon aleneminen (rahaa tarvitaan enemmän) näkyy hintojen kallistumisena. Eli sadalla rahalla saa vähemmän banaaneja kuin aiemmin - tai vastaavasti, jos banaanit olivat aiemmin 10 rahaa/kilo, niin inflaation takia ne ovat nyt 11 rahaa/kilo.
3. Kohdan 2. perusteella syntyy se "illuusio", että inflaatiossa rahan arvo pysyy "samana", mutta inflaation takia tavarat kallistuvat, eli inflaatio tarkoittaa siis tavaroiden hintojen nousua (inflate = paisuminen).
Wahlroos:
Talouspoliittisia vaihtoehtoja punnittaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että kuluttajahintaindeksin muutokset eivät ole inflaatiota, ne ovat vain tapa mitata inflaatiota.
4. Koska inflaation käsitettä arvioidaan kohdissa 2 ja 3 käänteisesti, (siten kuin inflaation lopputulema näkyy kuluttajalle), erehdytään siinä, mitä inflaatio oikeasti on. Se ei ole tavaroiden hintojen nousua, vaan rahan arvon laskua. Raha on raha on raha. Jos rahan arvo laskee Suomessa, se laskee myös Italiassa. Meillä on vain yksi valuutta.
Jos inflaatio määritellään väärin, rahalla olisi eri arvoja eri maissa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ja jos inflaatio määritellään alunperin väärin niin inflaation korjaustoimenpiteet - asia josta Nalle puhui - ovat siten vääriä.
5. Koska rahan arvo on sama kaikkialla, (euro on euro niin Suomessa kuin Italiassakin), on sen arvoon vaikuttava inflaatiokin sama kaikkialla. (Asian hahmottamista voi helpottaa, jos tässä kohtaa "rahan" tilalle vaihtaa sanan "kulta". Kullan arvo on sama riippumatta siitä, onko kulta Suomessa vai Italiassa.)
6. Jos paikallisesti esim. sähkö maksaa jossain hinnan 15 (Pohjois-Norja, jossa vettä riittää) ja jossain muualla 20 (Etelä-Norja, jossa vesivoimaloiden altaat ovat tyhjät) kyse ei ole inflaatiosta, vaan yksittäisten hyödykkeiden erilaisista arvoista eri markkina-alueilla. Sama asia tuotteiden paikallisista hintaeroista voi johtua vaikkapa kuljetuskustannuksista tuotantoalueelta käyttöalueelle (bensan hinta Helsingissä / Ivalossa).
Ensinnäkin inflaatiota todellakin virallisesti mitataan kuluttajahintaindekseillä, jotka voivat radikaalistikin vaihdella saman valuutta-alueen eri paikoissa.
Juuri näin. Koska rahan arvoa ei voi mitata "absoluuttisesti" millään keinolla, ollaan kehitetty erilaisia "koreja", kuluttajahintaindeksejä, jotka kuvaavat tuotteiden ja palveluiden hintatasoa, ja näillä sitten summittaisesti arvioidaan inflaatiota. Mittausvirheitä tulee, koska tuotteiden hinnat vaihtelevat alueittain useista eri syistä. Kuten Wahlroos aiemmin totesi: "...
kuluttajahintaindeksin muutokset eivät ole inflaatiota, ne ovat vain tapa mitata inflaatiota."
Wahlroos sekoittaa tekstissään euron ulkoisen arvon (revalvaatio/devalvaatio) inflaatioon.
Väärin. Wahlroos ei kirjoita euron ulkoisesta arvosta vaan hän puhuu inflaatiosta rahan ostovoiman vähenemisenä. Ilmeisesti viittaat tähän kohtaan:
Wahlroos:
Koska inflaatio on rahan arvon heikkenemistä, kaikilla euromailla on määritelmällisesti sama inflaatio.
Tämä voi olla vähän vaikea ymmärtää, kun Suomen Pankin pääjohtajallekin se näyttää olleen hepreaa.