Ei helvetti mitä paskanjauhantaa yksityisen halpuudesta ja muusta autuudesta sotealalla. Olen tehnyt Due diligence -hengessä tarkastuksen käytännössä kaikkiin keskisuuren suomalaisen kaupungin voimassaoleviin (ja entisiinkin) sotesopimuksiin ja haluaisin kertoa enemmänkin huomioista, mutta täysin yleisellä tasolla voin kertoa, että melkein mikään sopimusulkoistus ei ole lähelläkään tarjottua kilpailutushintaa kahden kolmen vuoden jälkeen. On tietysti kaupungin omaa riskienhallintaa asettaa erilaisia sopimusmekanismeja ja muita esteitä hintojen räjähdysmäisille nousuille, mutta tässä on ilmeisiä haasteita, jotka linkittyvät
a) asioita (kustannusten nousu vrt olisi jatkettu omajärjestämänä) ei enää jälkeenpäin ihmetellä tai erikseen huomata
b) ei huomata tekohetkellä pikkupränttejä ja lueta tarkasti ehtoja, kun asiaa käsitellessä homma kätellään valtuustossa "listahinnalla" ja vääntö ohi (esim teesinä: on hei 2000e halvempi) totuus kahden vuoden päästä: käytännössä 50 000 kalliimpi vuosittainen tilitys
c) kynnys alkaa toteuttaa uusvanhaa toimintoa jälleen inhousena vaatii viranomaiselta liian paljon ylimääräistä vääntöä ja laskelmia eikä valtuustossa yleensä ole tietävää ja osaavaa jengiä kuumottaa asiasta
jne.
Tulee oikein paha mieli kun muistelee tarkkoja speksejä. Käsi sydämellä, sukeltakaa esim. kaupunkienne julkisiin päätöksiin, jotka koskevat tietyn ulkoistuksen tekemistä ja toivokaa, että lukujakin olisi esitelty. Tämän jälkeen käykää vakoilemassa budjetteja ja koittakaa löytää jonkin ulkoistetun toiminnon hinta myöhemmin.
On selvää, että kustannukset kasvavat ja elävät mahdollisten asiakasyksikkömuutosten ym nojalla, mutta n. 90 prosentissa tapauksista hintojen nousulle ei ollut tämänkaltaisia selittäviä tekijöitä, vaan yleisemmin esimerkiksi erilaiset sopimuksesta johtuvat ylimääräiset kulut, joita sopimusosapuoli ei välttämättä ymmärtänyt joutuvansa maksamaan.
"Täysin hypoteettinen esimerkki": Kilpailutus ja tarjous n. 850 keijoa, n. kolmen vuoden jälkeen kunta makselee samasta palvelusta 1.2milliä ja sama määrä asiakkaita saa edelleen palvelua. Ky-kyllä se varmaan olisi itsekin tehtynä sen verran nykyään... Itse en vakuuttunut, että olisi.
Kävin läpi yhteensä parituhatta sopimusta ja kartoitin etenkin arvokkaimpien historiaa ja kehitystä, jossa huomasi tosiaan tällaista ikävää trendiä... Asiaa ei auta, että kyseenomaiset alat ei ole järin kilpailtuja, jolloin sopimusjakson jälkeen voisi yrittää helposti (avainsana kunnallishallinnon todennäköiseen reagointiin liittyen) korjata virheen ja laatimalla edes hintariskittömämmän sopimuksen toisen osapuolen kanssa.
a) asioita (kustannusten nousu vrt olisi jatkettu omajärjestämänä) ei enää jälkeenpäin ihmetellä tai erikseen huomata
b) ei huomata tekohetkellä pikkupränttejä ja lueta tarkasti ehtoja, kun asiaa käsitellessä homma kätellään valtuustossa "listahinnalla" ja vääntö ohi (esim teesinä: on hei 2000e halvempi) totuus kahden vuoden päästä: käytännössä 50 000 kalliimpi vuosittainen tilitys
c) kynnys alkaa toteuttaa uusvanhaa toimintoa jälleen inhousena vaatii viranomaiselta liian paljon ylimääräistä vääntöä ja laskelmia eikä valtuustossa yleensä ole tietävää ja osaavaa jengiä kuumottaa asiasta
jne.
Tulee oikein paha mieli kun muistelee tarkkoja speksejä. Käsi sydämellä, sukeltakaa esim. kaupunkienne julkisiin päätöksiin, jotka koskevat tietyn ulkoistuksen tekemistä ja toivokaa, että lukujakin olisi esitelty. Tämän jälkeen käykää vakoilemassa budjetteja ja koittakaa löytää jonkin ulkoistetun toiminnon hinta myöhemmin.
On selvää, että kustannukset kasvavat ja elävät mahdollisten asiakasyksikkömuutosten ym nojalla, mutta n. 90 prosentissa tapauksista hintojen nousulle ei ollut tämänkaltaisia selittäviä tekijöitä, vaan yleisemmin esimerkiksi erilaiset sopimuksesta johtuvat ylimääräiset kulut, joita sopimusosapuoli ei välttämättä ymmärtänyt joutuvansa maksamaan.
"Täysin hypoteettinen esimerkki": Kilpailutus ja tarjous n. 850 keijoa, n. kolmen vuoden jälkeen kunta makselee samasta palvelusta 1.2milliä ja sama määrä asiakkaita saa edelleen palvelua. Ky-kyllä se varmaan olisi itsekin tehtynä sen verran nykyään... Itse en vakuuttunut, että olisi.
Kävin läpi yhteensä parituhatta sopimusta ja kartoitin etenkin arvokkaimpien historiaa ja kehitystä, jossa huomasi tosiaan tällaista ikävää trendiä... Asiaa ei auta, että kyseenomaiset alat ei ole järin kilpailtuja, jolloin sopimusjakson jälkeen voisi yrittää helposti (avainsana kunnallishallinnon todennäköiseen reagointiin liittyen) korjata virheen ja laatimalla edes hintariskittömämmän sopimuksen toisen osapuolen kanssa.