Näin toimi Kouvolan-Korian toverioikeus:
Kouvolan-Korian toverioikeus murhasi ainakin 400 ihmistä. Erityisesti Kymi-yhtiön paikkakunnalla asuvat johtomiehet ja virkailijat olivat punaisten vihan kohteena, heitä surmattiin toistakymmentä. Johtajana oli Korian komendatti Aret Sundström, jonka onnistui paeta Venäjälle.
Otteita lääkärinlausunnoista, jotka olivat satoihin nousesevista uhreista yleensä lyhyitä.
Valumestari T.K. Karhulan tehtaalta:
Lääkärinpöytäkirja toteaa, että rinassa on neljä ampumahaavaa, yksi niistä sydämmen kohdalla, iso pistinhaava vasemmalla puolen rintaa sydämmen yläpuolella, molemmat käsivarret olkapään alapuolelta poikki murskattu, koko käsivarsien yläosa halkaistu pistimellä, oikean korvan kohdalla ja kasvoissa verimustelmia. Vainajan emännöitsijä Maria Nurminen Ensosta ilmoittaa: "Kouvolasta vainaja vietiin Korialle ja sieltä, rautatieasemalta, silalle, ja ennen Kymijokeen heittämistä rääkättiin hirveällä tavalla. Käsivarsien luut olkapäiden kohdalta murskattu, samoin lihakset revitty jollain teräväpiikkisellä aseella, luultavasti katajakepillä, johon oli jätetty noin 5 sm pitkät oksat. Keppi löytyi kidutuspaikalta. Ylimmät kylkiluut vasemmalta puolelta rinnan kohdalla oli katkaistu, samoin vasen solisluu, ammottava haava tämän ruhjoman alaosassa. Oikeasta korvasta oli pistetty luultavasti pistimellä sisään, tullen pistin ulos vasemmasta poskesta. Tämän lisäksi hapolla poltettuja palohaavoja vatsassa ja rinassa. Tämän jälkeen ruumis ryöstetty ja heitetty Kymijokeen." Kolme punakaartilaista vei vainajan kotoa 27.4.1918 kol 11,30 a.p. miliisilaitokselle ja edelleen Kouvolaan. Tämän valaehtoisesti todistavat Ida Schneider ja herra August Pekkarinen Karhulasta.
Rovasti G.A.T. Karhulasta:
Lääkärintarkastuspöytäkirja toteaa, että takaraivo on ruhjottu sekä oikea ranne läpiammuttu ja ruhjottu. Omaiset ilmoittavat: "Räjähtävä kuula on murskannut takaraion. Sitäpaitsi on ruumiissa väkivallan merkkejä, vasen korva on poisleikattu, oikea ranne jollakin terävällä aseella leikattu puoliväliin. Kidutus on kaikesta päätellen suoritettu ennen surmalaukausta." Vainajan veivät punakaartilaiset kotoa 18.4.1918 klo 8 a.p., minkä valaehtoisesti todistavat neidit Olga Läätti ja Elin Erola ja palvelija Leenasttina Tynyä.
Sairaanhoitaja Alma Niinivaaralle on murhaaja, punakaartilainen Ruoppa, Kotkan sairaalassa kertonut, että vainajan rintaan viilettiin teräaseella risti, johon pantiin suolaa. Sitäpaitsi nyljettiin päänahka.
Maanviljeli, entinen edusmies J.T Vehkalahdelta:
Lääkärintarkistuspöytäkirja toteaa ampumahaavan niskassa. Omaiset ilmoittivat mm: "Poltettu useammasta paikasta ruumista, kuten kasvot kokonaan, reidet, sukupuolielimet; myös käsivarsista ja muista paikoista. Olka- ja käsivarrenluut olivat rikki sekä kaulassa haava." Punakaartilaiset veivät vainajan 18.4.1918 vastaosena yönä klo 12. Tämän valaehtoisesti todistaa palvelija Alina Yljänne Vehkalahdelta.
Asemamies I.S. Taavetista:
Lääkärintarkistuspöytäkirja toteaa: ampumahaava takaraivossa. Vainajan isä ilmoittaa: "Surmaaminen on tapahtunut ampumalla takaraivoon. Kidutusta on sitä ennen harjoitettu, sillä sukupuolielin on otettu pois ja kädet ranteita myöten kiehuvalla vedellä tai hapolla poltettu. Kasvoissa on lyönnin merkkejä ja rinnan kohdalla verinaarmuja." Vainajan vei punakaartilainen Kalle Paajanen Luumäeltä 7.4.1918, jonka valaehtoisesti todistavat lämmittäjä Herman Martens Viipurista ja renki Kustaa Heikkinen Luumäeltä.
Kauppia K.A.N Haminasta:
Lääkärintarkistuspöytäkirja toteaa haavan kaulassa ja kasvoissa. Suojeluskuntalaiset Hj. Heinonen ja V. Näätänen sekä vainajan vaimo Haminasta, todistavat valaehtoisesti, että vainajaa oli kauheasti rääkätty, sillä ruumiissa oli pistimenreikiä ja oli sitä jollain väkevällä aineella poltettu; oikea leukaluu oli murskana ja kieli leikattu pois. Samat henkilöt todistavat myöskin, että punakaartilaiset veivät vainajan kotoa 18.4.1918 vastaisensa yönä klo 1.
Mylläri L.S. Tavastilasta:
Lääkärintarkistuspöytäkirja toteaa ampumahaavan rinnan läpi ja neljä pistimellä aikaansaatua pistinhaavaa selässä. Vainajan poika W.S. ilmoittaa: "Isän ruumis oli pistimenreikiä täynnä ja kasvonsa hapolla tai raudoilla poltettu, kieli revitty pois suusta sekä lopuksi piikkilangalla hirtetty". Punakaartilaiset veivät vainajan Haminasta 18.4.1918. Opettaja Hj. Vuorisola, Metsäkylästä, todistaa valaehtoisesti, että vainaja oli Kouvolassa punakaartilaisten vankina samanaikaisesti hänen kanssaan.
Konttoripäälikkö K.N. Juurikorven tehtaalta Sippolasta:
Lääkärintarkistuspöytäkirja toteaa, että ulkoisia vammoja ei ruumiissa ole näkyvissä. Kasvot ja huulet turvoksissa sekä väriltään tumman punasinertävät. Todennäköisesti tukehduskuolema. Kaivettu maasta. Konttoristi A.V. Manninen ja rakennusmestari Uuno Teräslinna Juurikorvelta todistavat valaehtoisesti, että vainajan kasvot ylöskaivettaessa olivat aivan pikimustat, joten vainaja todennäköisesti on elävältä haudattu. Samat henkilöt todistavat, että punakaartilaiset 27.3.1918 klo 10 ilalla vangitsivat N:N ja veivät Kouvolaan, jossa hänet yllä kerrotulla tavalla murhattiin.
Kouvolan valkoinen esikunta toimitti 87 vainajaa omaisille,32 haudattiin tuntemattomina ja n 90 ruumista joutui ilman esikunnan välitystä omaisten huostaan. Näistä on 69 Kouvolan esikunnan toimesta valokuvattu. Suurin osa murhatuista on kärsinyt kidutuskuoleman: rääkätty pistimellä, kolhittu lyömäaseella, poltettu jollain hapolla, kuohittu, silmät painettu sisään, jopa elävältä haudattu. Todistajina pastori Kalliala ja pankinjohtaja Hultin.