Pekka haluaa hyvännäkoisen partnerin. Nexaria viehättää raha ja valta. Kuka tekee väärin? Miten tämä eroaa siitä, miten parinmuodostus heteroiden keskuudessa tyypillisesti tapahtuu?
Heitän oman lusikkani tähän soppaan. Tosiaan, näinhän se parinmuodostus tapahtuu yleensä heterosuhteissakin, eli "miestä" viehättää puolison kauneus, nuoruus, seksikkyys ja luonne, ja "naista" miellyttää puolison mahdollisimman suuri valta - oli kyseessä sitten rahallinen valta (pätäkkää riittävästi), yhteiskunnallinen valta (poliittinen tai muu asema), muu vaikutusvalta (mielipidevaikuttaja, rokkari, julkkis), fyysinen valta (lätkänpelaaja saa stereotyyppisesti sen missin) ja tämän äärimuotona väkivalta (murhamiehet saavat tietyntyyppisiltä naisilta kirjeitä ja monet naiset rakastuvat heitä hakkaaviin renttuihin).
Miksipä sama ei pätisi homosuhteissakin? Ja koska samat lainalaisuudet koskevat homojakin, niin mitäpä sillä väliä, minkä takia Nexar on Suomessa? Eipä se oikeastaan meille kuulu, eikä siinä ole mitään nokan koputtamista, jos kaksi aikuista on vapaaehtoisesti yhdessä.
Pekka Haaviston suurena etuna on tässä asiassa se, että hän on homoseksuaali Vihreä eikä hän ole valkoinen lihaa syövä heteromies jostain muusta puolueesta, joka olisi löytänyt vaikka nyt Thaimaan matkallaan elämänsä rakkauden, 20 vuotta nuoremman morsiamen. Jos näin olisi, niin "suvaitsevaisten" hetero-Haavistoon kohdistamilla seksisti-, rasisti- ja hyväksikäyttäjäsyytöksillä ei olisi loppua.
Pidänkin tätä puhetta "hyväksikäytön mausta" melkoisena hurskasteluna ja tekopyhyytenä. Ihan kuin Nexar olisi jonkinlainen tietämätön ja alistettu uhri, jonka ainoa keino nousta köyhyydestä on heittäytyä Valkoisen Länsimaisen Siirtomaaherran toyboyksi ja että Haaviston olisi pitänyt tämä suhde torjua ja lopettaa eettisistä syistä.
Tosin samankaltaista asennetta sitä usein kohdistetaan "mamuihin": ns. hyysääjät ja punavihreät Hyvät Ihmiset haluavat nähdä muitten kansojen edustajat jonkinlaisena lapsen kaltaisena, eksoottisena mutta jatkuvasti hyysäystä kaipaavina olentoina, joita varten pitää perustaa raskaita sopeuttamis- ja kotouttamiskoneistoja ja joilta ei voi vaatia tai edellyttää mitään. Jos on epätasaisen näköinen suhde, niin oletusarvona on, että maahanmuuttaja on se alistettu osapuoli ja valkoinen on hyväksikäyttäjä.
Valkoisella tarkoitan tietysti vain miestä, sillä naisiahan koskevat tässäkin asiassa taas omat kaksoisstandardinsa. Oletusarvona tuntuu olevan, että valkoisen miehen ja ei-valkoisen naisen ulkomailla syntynyt suhde on aina alisteinen seksiorjasuhde, kun taas valkoisen naisen reissu Gambiaan mustien toyboy-nuorukaisten nussittavaksi on vain romanttinen lemmenloma, jolla saadaan vähän pilkettä silmäkulmaan. Siinähän ei toki ole hyväksikäytön makua, kun köyhät nuorukaiset joutuvat kyntämään viikon parin välein vaihtuvia viisikymppisiä ryhävalaita aisa kovana, jotta he voivat elättää itsensä ja kenties perheensäkin.
Joka tapauksessa emme me tiedä yhtään mitään Haaviston ja Nexarin suhteen taustoista, motiiveista ja muista yksityisasioista, joten mitäpä sitä spekuloimaan sen enempää kuin muittenkaan ehdokkaiden puolisovalintoja. Voisi sitä Lipposeltakin tivata, että "tulit sitten Paavo hommanneeksi puolet nuoremman Päivi-vaimon, oliko kenties sutinaa jo vanhan avioliiton ulkopuolella?" Tai sitten vain Niinistön vaimolta tivaamaan, että viehättikö oman isän ikäinen kärttyisä kamreeri silkan valta-aseman takia vai olisitko valinnut Saulin mieheksesi silkasta rakkaudesta jos tämä olisi ollut työtön toimistotyöläinen-Sauli? Olisi ainakin erilainen vaalitentti.
