Swearengen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Fortress Europe, turvattomat tilat
Koska presientin tärkein tehtävä on olla edustava johtohahmo, niin laitetaan fiilispohjalta (mikä on pressanvaaleissa tärkein äänestyskriteeti) vaikutelmat öökkösjärjestyksessä:
-Paavo Arhinmäki:
Anarkokommunisti, joka tietää itsekin, ettei saa kuin oman viiteryhmänsä protestiääniä. Ihan hyvä esiintyjä sinänsä ja saanee kuitenkin jonkun prossan kannatuksen. Meidän helsinkiläiset taistolaistaitelijat eivät onneksi presidenttiä valitse. Mukana siksi, koska kaikilla merkittävillä puolueilla pitää olla näkyvyyttä, eikä muitakaan haastajia ilmeentynyt.
-Eva Biaudet:
Hössönhössön. Oikeasti, kuunnelkaa Eva Biaudetia ilman ennakkokäsitystäkin ja vaikutelma on juuri tuo. Näpsäkän näköinen ja siinä mielessä Halosta edustavampi potenssiin sata, mutta siihen se jääkin. Vaikka pitäisit Biaudetin sekopäisestä monikulttuurimaaimankuvasta, et voi valehdella itsellsi, että hän olisi uskottava johtaja.
Sari Essayah:
-Joissakin arvokysymyksissä järkilinjoilla ja tyypillistä "uskista" järkiperäisempi henkilö, mutta en luottaisi häneen kansaa yhdistävänä arvojohtajana. Sellainen hieman Biaudetia parempi vaihtoehto, kaikki ominaisuudet huomioiden, mikä ei ole paljon sanottu.
-Pekka Haavisto:
Miellyttävä ja rento esiintyjä, joka vaikuttaa tasapainoiselta henkilöltä. Siinä mielessä vahva tekijä, jos skaba etenee toiselle kierrokselle. Harmi vaan, että itse mielipiteet ovat monissa arvokysymyksissä perseestä ja lisäksi koska presidentti on ensisijaisesti edustushenkilö, niin 12 vuoden ruman ja moukkamaisen lesboedustajan jälkeen olisi kivaa vaihtelua saada normaali heteropariskunta kansaa edustamaan. Haaviston heikkoutena on myös olematon auktoriteetti. Presidentti on jostain syystä edelleen puolustusvoimien ylipäällikkö ja Haavisto ei nössönä ole juuri Halosta uskottavampi johtaja siinä mielessä. Lyhyesti: Mukava ja suhteellisen harmiton heppu ilman johtajaominaisuuksia.
-Paavo Lipponen:
Periaatteessa asiakeskeinen, mutta katkeran, kömpelön ja kieron oloinen perussavolainen. Mielikuvaa vääristänee se, etten ole koskaan digannut tästä siperianmammutista, mutta vaikea uskoa hänestä kansaa yhdistävää mielikuvajohtajaa. Varmaan hyvä puoluejyrä ja sekopäiselle vaimolleen sopivaa matskua, mutta muuten ulkona näistä kuvoista.
-Sauli Niinistö:
Hieman HMV persoona ja juristimainen kielenkäyttö ei ole koskaan vakuuttanut. Myös massoja ja trendejä nuoleskeleva kielenkäyttö ei miellytä. Silti selvästi johtajan ainesta ja edustavana normaalina henkilönä sopiva pressantehtäviin. Älyssä, itsekurissa, arvomaailmassa ja yleisessä edustavuudessa ei kokonaisuudessaan merkittäviä heikkouksia, joten hyvä kompromissi kansaa edustavaksi johtohahmoksi.
-Timo Soini
Soini saattaa olla lupsakka kansanmies ja on mainettaaan huomattavasti terävämpi poliittinen debatoija. Kansaa yhdistävää johtajaa hänestä ei kuitenkaan saa tekemälläkään ja tämän hän tietänee itsekin. Henkilökohtaisesti en pidä myöskään Soinin löysästä ominaisuudesta, mikä kielii heikosta itsekurista. Ahtisaaressa ja Halosessa oli tarpeeksi kestämistä.
-Paavo Väyrynen
Ennustin ennen vaaleja Väyrysen jäävän Soini-wannben rooliin, mutta asetelma on päinvastoin: Väyrynen, päinvastoin kuin Soini, oikeasti haluaa pressaksi, eikä hänellä ole toisaalta minkäänlaisia paineita yhtään mistään, joten hän on voinut vetää habitukselleen epätyypillisen rentoa ja kansaanmenevää "toisinajattelijaa" (vaikka todellisuudessa lienee kyseessä häikäilemättömin opportunisti Suomen poliittisessa historiassa.) Yrityksestä kuitenkn täydet 10 pistettä ja pakko jonkinlaista rispektiä tälle jonkinlaisella inhokille antaa.
-Paavo Arhinmäki:
Anarkokommunisti, joka tietää itsekin, ettei saa kuin oman viiteryhmänsä protestiääniä. Ihan hyvä esiintyjä sinänsä ja saanee kuitenkin jonkun prossan kannatuksen. Meidän helsinkiläiset taistolaistaitelijat eivät onneksi presidenttiä valitse. Mukana siksi, koska kaikilla merkittävillä puolueilla pitää olla näkyvyyttä, eikä muitakaan haastajia ilmeentynyt.
-Eva Biaudet:
Hössönhössön. Oikeasti, kuunnelkaa Eva Biaudetia ilman ennakkokäsitystäkin ja vaikutelma on juuri tuo. Näpsäkän näköinen ja siinä mielessä Halosta edustavampi potenssiin sata, mutta siihen se jääkin. Vaikka pitäisit Biaudetin sekopäisestä monikulttuurimaaimankuvasta, et voi valehdella itsellsi, että hän olisi uskottava johtaja.
Sari Essayah:
-Joissakin arvokysymyksissä järkilinjoilla ja tyypillistä "uskista" järkiperäisempi henkilö, mutta en luottaisi häneen kansaa yhdistävänä arvojohtajana. Sellainen hieman Biaudetia parempi vaihtoehto, kaikki ominaisuudet huomioiden, mikä ei ole paljon sanottu.
-Pekka Haavisto:
Miellyttävä ja rento esiintyjä, joka vaikuttaa tasapainoiselta henkilöltä. Siinä mielessä vahva tekijä, jos skaba etenee toiselle kierrokselle. Harmi vaan, että itse mielipiteet ovat monissa arvokysymyksissä perseestä ja lisäksi koska presidentti on ensisijaisesti edustushenkilö, niin 12 vuoden ruman ja moukkamaisen lesboedustajan jälkeen olisi kivaa vaihtelua saada normaali heteropariskunta kansaa edustamaan. Haaviston heikkoutena on myös olematon auktoriteetti. Presidentti on jostain syystä edelleen puolustusvoimien ylipäällikkö ja Haavisto ei nössönä ole juuri Halosta uskottavampi johtaja siinä mielessä. Lyhyesti: Mukava ja suhteellisen harmiton heppu ilman johtajaominaisuuksia.
-Paavo Lipponen:
Periaatteessa asiakeskeinen, mutta katkeran, kömpelön ja kieron oloinen perussavolainen. Mielikuvaa vääristänee se, etten ole koskaan digannut tästä siperianmammutista, mutta vaikea uskoa hänestä kansaa yhdistävää mielikuvajohtajaa. Varmaan hyvä puoluejyrä ja sekopäiselle vaimolleen sopivaa matskua, mutta muuten ulkona näistä kuvoista.
-Sauli Niinistö:
Hieman HMV persoona ja juristimainen kielenkäyttö ei ole koskaan vakuuttanut. Myös massoja ja trendejä nuoleskeleva kielenkäyttö ei miellytä. Silti selvästi johtajan ainesta ja edustavana normaalina henkilönä sopiva pressantehtäviin. Älyssä, itsekurissa, arvomaailmassa ja yleisessä edustavuudessa ei kokonaisuudessaan merkittäviä heikkouksia, joten hyvä kompromissi kansaa edustavaksi johtohahmoksi.
-Timo Soini
Soini saattaa olla lupsakka kansanmies ja on mainettaaan huomattavasti terävämpi poliittinen debatoija. Kansaa yhdistävää johtajaa hänestä ei kuitenkaan saa tekemälläkään ja tämän hän tietänee itsekin. Henkilökohtaisesti en pidä myöskään Soinin löysästä ominaisuudesta, mikä kielii heikosta itsekurista. Ahtisaaressa ja Halosessa oli tarpeeksi kestämistä.
-Paavo Väyrynen
Ennustin ennen vaaleja Väyrysen jäävän Soini-wannben rooliin, mutta asetelma on päinvastoin: Väyrynen, päinvastoin kuin Soini, oikeasti haluaa pressaksi, eikä hänellä ole toisaalta minkäänlaisia paineita yhtään mistään, joten hän on voinut vetää habitukselleen epätyypillisen rentoa ja kansaanmenevää "toisinajattelijaa" (vaikka todellisuudessa lienee kyseessä häikäilemättömin opportunisti Suomen poliittisessa historiassa.) Yrityksestä kuitenkn täydet 10 pistettä ja pakko jonkinlaista rispektiä tälle jonkinlaisella inhokille antaa.