Tämä BKT / GPI -keskustelu on malliesimerkki siitä, että koko yhteiskunnan rakenne on dramaattisesti muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. BKT on selkeästi teollisuus- ja maatalousyhteiskunnan mittari ja BKT on ollut aikanaan ihan käypäinen mittari esimerkiksi Suomen sotakorvauksien kerrannaisvaikutusten tutkimuksessa. Paradoksaalisestihan sotakorvaukset ja halu maksaa ne määräajassa, nostivat Suomen talouden tehokkuuden huippulukemiin - ja kehitys jatkui, vaikka sotakorvaukset loppuivat. Sitä mukaa, kun yhteiskunta siirtyy immateriaaliseen suuntaan ja perustuotannon määrä vähenee, talouden ja hyvinvoinnin mittaus vaikeutuu huomattavasti. Jossain Kiinassa ja Pohjois-Koreassa BKT kelpaa edelleenkin koko yhteiskunnan indikaattoriksi. Mutta kuinka mitataan hyvinvointia tilanteessa, missä BKT:ssa tulee katto vastaan ja ihmisten ammatillinen kirjo rupeaa painottumaan immateriaaliselle puolelle? Emme voi enää palata yhteiskuntaan, jossa ihmisellä on kaksi valinnanmahdollisuutta; joko tehtaaseen sorvia vääntämään tai sitten maata viljelemään.
Tältä pohjalta GPI on ehdottomasti luotettavampi indikaattori, kun arvioidaan ihmisten hyvinvointia. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Suomi voisi tehdä albaniat ja unohtaa BKT:n. Niin vittumaista kuin se onkin joidenkin mielestä, Suomi on täysin riippuvainen viennistään ja kyllähän se nytkin näkyy, miten väestön "henkinen hyvinvointi" lisääntyy, kun tehtaat lyödään kiinni. Kysymys on pahoinvoinnista. Mene kysymään Kemijärveltä tai Myllykoskelta, että onko nyt kuitenkin hyvä fiilis, kun raskas teollisuus on lopetettu ja voitte fiilistellä hyvinvointivaltion kustannuksella nauttien vihdoinkin elämästä? Ei enää saasteita, eikä sinulla enää raskasta kolmivuorotyötä, merkkaanko rastin kohtaan "olen tyytyväisempi kuin ennen"? Mun mielestäni BKT on realiteetti, jota ei voi sulkea pois, mutta GPI on se, johon on pakko kiinnittää isompi huomio. BKT ja GPI eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja ja on melkoinen haaste pyrkiä siihen, että ihmisten keskimääräinen hyvinvointi kasvaa. Pirun vaikea yhtälö pätkätyöllisyysyhteiskunnassa. Jännä juttu, että ihmisten elinajan ennuste kasvaa koko ajan, vaikka tyytyväisyysaste putoaa. Mitä me tehdään pidemmällä elämällä epävakaammissa olosuhteissa?
Ja kukas se väläyttikään tämän nerokkuuden: "Haavistohan on suositumpi ruotsinkielisten keskuudessa"? Ziisus, mitä skeidaa! Ensimmäisen kierroksen tuloksia - Kauniainen: Niinistö 52,6%, Haavisto 17,9%. Pietarsaari: Niinistö 26,1%, Haavisto 10,1% (Lipponen 20,5%, Biaudet 18,4%). Naantali: Niinistö 50%, Haavisto 15,6%. Eckerö: Niinistö 22,9%, Haavisto 6,9% ja sijalla 5. tuloksissa, Biaudet voitti. Jne jne. Että sellaista.
