Aika törkeää väheksyntää pienipalkkaista duunaria kohtaan. Ilmaisu joku sosiaalitantta on koulutukseltaan maisteri, oman alansa ammattilainen. Sosiaalityöntekijöiden toimintaa säätelee lait ja säädökset, ei fiilikset. Olen tavannut ihmisiä, joilla on sinun kaltaisia ajatuksia, heidän mielestä järjestelmän pitää toimia heidän mukaansa, eikä päinvastoin. Yleensä paljastuu, että näiden ihmisten vaatimukset ovat ylimitoitettuja. Yhteiskunnan tulisi taata heille sama elintaso kuin työssä kävijöille, mutta ilman sitä työpanosta. Ne ketkä todella tarvitsevat yhteiskunnantukia ovat yleensä tyytyväisiä palveluun.
Jenkkisysteemin ihailu on Suomessa marginaalista. Minä oikeistolaisena porvarina kannatan kontroloitua markkinataloutta, mikä tarkoittaa jenkeissä sosialismia. Väittäisin, että valtaosa oikeistolaisista on kanssani samaa mieltä.
Toimeentulopäätöksenhän valmistelee ja tekee yleensä korkeakoulututkinnon suorittanut mm. Sosionomi. Ja kyllä siinä on aika iso valta työntekijällä, toimeentulotukea ei välttämättä ihan noin vain saa, joka on tietysti ihan hyvä.
Keskusteleminen toimeentulotuesta on ihan hyvä, koska koko systeemi on aika helvetin kallis ns. vapaamatkustajien vuoksi, joilla saattaa tosiaan olla se ajatus, että toimeentulotuella eletään ja näitä ammattipummeja on todella paljon suomessa, se ei ole mikään salaisuus. Koko toimeentulotuen ideahan sisältyy sen nimeen, toimeentulon tukeminen. Eli teoriassa sitä, jos jostain syystä ei pysyvästi tai väliaikaisesti ole työelämässä mukana, tai omat tulot eivät vain riitä. Eli ääripäässä nämä, joiden toimintakyky on niin alhaalla (syystä mistä tahansa), jotka pidetään leivässä kiinni ja toisessa laidassa tilapäisesti kriisiytyneet (vaikka työpaikan menettäminen, sairastuminen jne.) tarkoituksena on se, että asiakas pysyy mahdollisimman hyväkuntoisena ja palaa asap. työelämään.
Ongelmahan on se, että työssäkäyminen siinä kynnyspalkan tienoilla on suomalaisten mielestä niin heikosti kannattavaa, ettei matalapalkkaisiin duuneihin mennä. Työntekoa ei arvosteta sen aktivoivan merkityksen vuoksi tarpeeksi, varmaan johtunee siitä että sossun tukemana elää niin moni, että tälle porukalle on tullut jonkinlaiseksi normiksi "vittu minä mitään siivoamaan mene, olen mielummin samalla rahalla sohvalla".
Systeemin eduksi laskettakoon kuitenkin se, että suomessa on nimenomaan sosiaalisesta näkökulmasta aika hyvin kuntouttava systeemi, joka ei tietenkään kaikkiin valitettavasti pure.
Eli sitä pitäisi pohtia, miten toimeentulotuen tai työkkärin elätit saadaan työelämään mahd. nopeasti, sehän on ainoa tie kansantalouden parantamiseksi. Sehän vaatisi joko verohelpotuksia nimenomaan alakertaan tai palkkatason nostamista alakerrassa ja matalapalkkaisten työpaikkojen lisäämistä. Suomalainen oikeistohan ei mihinkään näistä taivu, koska se tässä uusliberalistisessa maailmassa tarkoittaisi lisäkuluja yrityksille tai solidaarisuutta ylhäältä alas siinä mittakaavassa, ettei se monen ihmiskäsitykseen sovi.
TosiFani kirjoitti:
Jenkkisysteemin ihailu on Suomessa marginaalista. Minä oikeistolaisena porvarina kannatan kontroloitua markkinataloutta, mikä tarkoittaa jenkeissä sosialismia. Väittäisin, että valtaosa oikeistolaisista on kanssani samaa mieltä.
Suomalaisen ja jenkkiläisen oikeiston erot on tuossa markkinataloudessa, mutta yhtäläisyydet nimenomaan sosiaalisessa politiikassa. Eikä vertailu aatteiden kesken oikein onnistu, koska koko systeemi on aivan erilainen.
Koko systeemi kun perustuu tiukkaan verotukseen, on varmasti siellä yläpäässä aikamoinen vitutus siinä mielessä, että tuntuma siitä kuinka hyvätuloiset rahoittaa sosiaalipalveluita aivan poskettoman paljon ja vasemmisto kehtaa vielä vaatia lisää on todella vahva.
Tilanne on aika pahassa solmussa, kun hyvinvointivaltion systeemi vie tässä taloustilanteessa vuodessa 1.5 vuoden rahat. Toisaalta kulut kasvaa mitä pitempään lama jatkuu, toisaalta taas yritysmaailmassa ei ole varaa palkata työttömiä, pikemminkin edelleen päinvastoin paine sanoa irti porukkaa on suuri.
Suomalaisen oikeiston yhtäläisyyttä jenkkien kanssa on se, että halu viedä systeemi siihen suuntaan. Että toimeentulotuki olisi vain sitä eniten tarvitsevien "etu" ja riittävän pieni, että paine työelämään palaamiseen olisi mahdollisimman suuri. Samaan aikaan palvelujärjestelmää olisi saatava kevyemmäksi siirtämällä osa sen kuluista yksityisille ja ajettava alas kaikki mistä ei ideologian mukaan ole kansantaloudellista hyötyä.
Toisaalta niitä rakenteita, mitkä ideologian mukaan vie kansantaloutta eteenpäin tulisi tukea (esim. koulutus) ja yksityistäminen (vaikkapa terveydenhuollossa) nähdään etuna.
Kokoomuslaisen ajattelun ja vaikkapa Arhinmäen puheet työelämän pidentämisestä erot kertoo aika hyvin sen miten aatteet eroaa toisistaan. Arhinmäen mukaan olisi syytä tukea sitä, että työelämässä oleminen olisi mahdollista (kohtuullinen elintaso kaikilla) ja työelämässä pysyminen kestäisi opiskelujen alusta eläkeiän alkuun. Tätä tuetaan mm. argumentoinnilla siitä, että joka päivä sairaseläkkeelle jää 5 alle 30-vuotiasta kansalaista, pääosin mielenterveyssyistä ja muilla työelämän kuluttavuuteen liittyvillä argumenteilla.
Kokoomuslaisella ajattelulla eläkeikää pitäisi nostaa, jotta kansantalous nousisi koska kansantalouden nousemiseen on nyt ja tulevaisuudessa tarvetta. Sinänsä pätevää, koska koko hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolo perustuu talouskasvuun ja tulevaisuudessa valtion huollettavia tulee olemaan siinä iäkkäämmässä päässä huomattavasti enemmän ja työikäisiä tulee olemaan tällä väestönkehityksellä vähemmän.
No kaikki voi toki miettiä kumpi on oikeassa tai enemmän oikeassa.
pisin kääpiö kirjoitti:
Puhtaimmillaan vasemmiston opeilla rakennetaan tarvittaessa hyvinvointiyhteiskuntaa vaikka velaksi. Tätä en itse kovin helposti hyväksy. Tietysti kriittisimmästä päästä lukien joihinkin asioihin täytyy löytyä rahaa myös huonoina aikoina, mutta on aika pitkälle arvokeskustelua määritellä mitä näiden asioiden pitäisi olla.
Tällä hetkellähän rakennustarpeet on aika minimissä, jos puhutaan puhtaasti "tarpeellisista" toiminnoista. Seuraavalla nousukaudella pitää varmaan miettiä rakennetaanko "musiikkitaloja" vai ei. Vasemmiston ajattelu ehkä siinä kommarisiivessä toimii noin, mutta jos puhutaan vasemmistoliitosta ja demareista, niin asia ei kyllä ihan noin ole.
Nythän ei olla missään hyvinvointivaltion kehitystilassa, eikä oikeastaan olla oltu vuosiin. Nyt ollaan hengitysletkuissa, mistä loppuu toisesta päästä ilma ja toisessa päässä tarvitaan lisää happea. Toisaalta ollaan alasajon tilassa, mikä on näkynyt mm. todella tehokkaana yksityistämisenä koko lamanjälkeisen ajan.
Eihän tässä voida puhua mistään hyvinvointiyhteiskunnasta enään, ainakaan sen puhtaimmassa muodossa. Tämähän on sitä "mixed wellfare"-yhteiskuntaa, joka vielä puhdistuu ammattiliittojen hiipumisen mukana siihen, että meillä on jäljellä tulevaisuudessa kunnalliset koulut, jotka ovat ilmaisia ja parempia kouluja, kunnallisia sairaaloita, jotka ovat ilmaisia pienituloisille ja yksityisiä sairaaloita parempituloisille jne. kehitystä, joka jatkuu koko palvelujärjestelmän läpi.
Tämä siis silloin, jos kehitys jatkuu samana.
Jotain pitäisi siis tehdä, suuntahan on aika karmea. Yritykset suuntaa sinne missä duuni on halvempaa, rahaa rakentaa mitään ei oikeastaan ole, tuloerot kasvaa, väestön heikompiosaiset voi heikommin ja se taas maksaa, maksajia ei ole, eikä ne joilla olisi varaa maksaa sitä halua tehdä.
"Hauskaa" on se, että suomeen tarvittaisiin se uusi Nokia, tai 70 miljoonan tuotot tekevää firmaa kattamaan ne yhteisöverot, millä Nokian avulla pärjättiin edelliset 15 vuotta. Toisaalta yrityksillä ei ole mitään intoa investoida suomessa, koska meillä ei tällä hetkellä ole MITÄÄN mitä kukaan haluaisi (kalliilla hinnalla) ostaa.
Niinistö puhuu siitä, että innovaatiopolitiikka olisi nyt tärkeinpiä talouden osa-alueita. Haavisto puhuu siitä, että puhtaan tuotannon innovaatiot voisi olla sellainen tuote millä talous saadaan nousemaan. Demarit puhuu hyvinvoinnin tuotteistamisesta, kepulaiset ihmettelee kun pelloilla ei edelleenkään kasva mitään, persut haaveilee siitä että rahaa saataisiin sillä, ettei sitä enää lähetetä ulos. Vasemmistoliitto pitää kiinni siitä fantasiasta, että kaikki raha jaettaisiin tasaisemmin, RKP on sitä mieltä mitä pääministeripuolue on ja KD juo kahvia.
Jos nyt tässä jotain suunnannäyttäjää haetaan, niin ne vaalithan oli viime keväänä ja ne meni kyllä siltä osin päin helvettiä, että eduskuntaan pääsi ennätyksellisen epäpätevä jengi päättämään NÄISTÄ asioista. Hyvää toki se, että hallituksessa istuu just se porukka, keiden pitäisikin sunnitella sosiaalipolitiikka, talouskasvu ja työllistäminen kimpassa jotenkin toimivaksi ympäristön ehdoilla.
Presidentin vaaleissa haetaan kuitenkin ulkopolitiikan johtajaa ja arvojohtajaa, vaikkei sisäpolitiikkaan osallistuisikaan istuva presidentti. On kuitenkin tärkeää miettiä sitä, miltä arvopohjalta ehdokkaat ovat mukana ja sitten toki fiilispohjalta: "kumpi mielestäni edustaa minun suomeani paremmin?".
No sen verran vasemmistolainen pitää olla jokaisen joka suomessa on ilmaisen koulutuksen saanut ettei se ainakaan Niinistö voi olla ;)