Suomen presidentinvaali 2024

[Nahkasohva]

Kyllä Rehn nyt aloitti jopa Aaltolaa heikommin. Äijä tulee ensin rentoa esittäen paneeliin kaulassaan kravatin sijasta aurinkolasit ja sitten ilmoittaa olevansa albiino. Mikähän presidentiksi pyrkimisessä on niin stressaavaa, että se saa kokeneetkin jampat vetämään ihan vihkoon? Jos noissa hommissa haluaa olla vitsikäs, kannattaa ensin varmistaa, ettei vitsi ole ihan paska.

 

[Kampitus]

Harmi vaan että Aaltola itse on kaikkein pahin pyörittelijä tämänhetkisistä ehdokkaista. Moniin toki iskee (en viittaa sinuun) miehen ulkonäkö ja matala ääni, mitä yleisesti pidetään vakuuttavina ominaisuuksina.

Stubbille lähtee ääni, se on saletti.

Moniin iskee hyvin erikoiset asiat. Jokainen toki valitsee itse ehdokkaansa, enkä minä ole ketään siitä moittimaan, mutta kyllä tänään törmäsin omasta mielestäni hyvin ihmeelliseen äänestäjään. Hän kertoi äänestävänsä Stubbia, mutta jos toisella kierroksella ovat vastakkain Halla-aho ja Haavisto, hän äänestää Halla-Ahoa. Kuten sanoin, ei ole oikeaa ja väärää tapaa äänestää, mutta ei tällainen äänestäjä ainakaan kovin vahvasti ole perustanut valintaansa ehdokkaiden arvoille, näkemyksille ja tavoitteilla. Jos siis ykkös hevonen on henkilölle Stubb, niin kyllähän Haavisto olisi lähempänä tätä ykköshevosta kuin Halla-aho. Eli melko mutulla moni menee, joten varmasti ulkonäkökin painaa monelle vaakakupissa.

 

[IceWalker]

Rehnin osalta toki näin, mutta Aaltola tulee olemaan hahmo joka tulee jakamaan mielipiteitä sitä enemmän, mitä enemmän pääsee ehdokkaana ääneen.

Ohessa hyvä esimerkki rajattomasta itseluottamuksesta, joka tulee vieraannuttamaan ison osan kansasta:

https://x.com/hermolepoa/status/1687341634562760706?s=46&t=arutUPDuvVgbGEHtQVe9mQ

Pidän Aaltolan luonteen sekä kampanjakoneiston puutteen takia todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että Aaltolan anti presidentinvaaleihin tulee olemaan meemien luominen kansan käyttöön.

Aaltolan ongelmana on taustaorganisaation kokemuksen puute. Hänellä on ilmoituksensa mukaan jo tuhat avustajaa, mutta jaksavatko nämä paiskia marraskuun pimeydessä täyttä päivää, on kokonaan toinen kysymys.

Hän tarvitsee myös vahvaa kampanjapäällikköä, joka kykenee suitsimaan esityksestä yliopiston pois. Suomalaiset eivät erityisesti rakasta sellaisia poliitikkoja, jotka ovat tavalla tai toisella liian opettajamaisia. Koomisin oli aikoinaan Pekka Tiainen, kommunistien ehdokas fläppitauluineen. Asiat pitäisi kyetä tiivistämään niin, että sanomasta muodostuisi ymmärrettävä kokonaisuus.

Toinen puoli asiasta on se, että se maailma, jossa nyt vaaleista kiinnostuneet ovat ja se maailma, jossa suurin osa äänestäjistä elää, ovat hyvin erillään toisistaan. On fanipoikien maailma ja sitten tuulipukukansan maailma. Ne, jotka analysoivat puhki ehdokkaiden jokaisen ynähdyksen, ovat hyvin pieni politiikkanörttien joukko.

Tuloksen ratkaisevat vaalikampanjat, millaisen imago ko. ehdokas turuilla ja toreilla saa. Jos on elitisti, mahdollisuudet läpimenoon ovat pienet: tämän asian voi tarkistaa esim. vauva.fi forumilta. Suomalainen vihaa liian menestyviä ja koulutettuja ihmisiä, jotka eivät onnistu kumoamaan omaa imagoaan nöyrtymisen avulla.

Jouko Turkka sanoisi tästä jotakin hauskaa, jos vielä hän ja von Bagh voisivat vielä keskustella asiasta. Mutta aina voi kuvitella Jouni Bäckmanin äänen sanovan: "Sun pitää nöyrtyä."

Aaltolalla nöyrtyminen merkitsee sitä, että pystyy puhumaan asioista kansan kielellä. Stubbille taas sitä, että hänen on pahoiteltava menestystään.

Stubbin pitää muistaa, että toisella kierroksella olisi ensinnäkin vasemmistoäänet (vajaat 30%) sekä persujen äänet (20%) jaossa. Vihreiden äänet menevät Haavistolle tietenkin. Eikä kepussakaan Stubbille turhan persoja olla. Jos Stubb onnistuisi poistamaan kultalusikan suustaan, mahdollisuuksia valintaankin olisi.

Aaltolan valinnan helppouteen liittyy se, ettei ole tarvis miettiä puoluepoliittisia aspekteja. Jos persoona uppoaa kansaan, niin kannatus voi riittää toiselle kierrokselle. Ja sitä kautta valinta olisi paljon lähempänä kuin Stubbilla.

Kansa saattaa vaaleissa yllättää täysin: on myös mahdollista, että ehdokas, joka valtamedian mukaan on epäonnistunut kampanjassaan, saa kansalta sympatiapisteet. Kunhan vain muistaa olla nöyrä.

 

[ijuka]

Mitä puhumisen laatuun tulee, niin pitää sanoa että sekä Rehn että Aaltola jäävät aika reippaasti jyrän alle, ja vähän vaikuttaa ettei kummastakaan ole panemaan Halla-Aholle tai Haavistolle kunnolla luuta kurkkuun. Mielestäni Haavisto puhuu vakuuttavasti ja esiintyy myös hyvin. Halla-Aho on Halla-Aho ja varmasti elementissään tämän edetessä. Sekä Rehn että Aaltola ovat olleet aika mitäänsanomattomia, varsinkin Aaltola.



Muuten on kyllä kiva katella kun ei ole tiettyjä henkilöitä huutamassa toisten päälle, ja ehdokkaat saavat puhua puheenvuoronsa loppuun.

 

[RexHex]

Toinen puoli asiasta on se, että se maailma, jossa nyt vaaleista kiinnostuneet ovat ja se maailma, jossa suurin osa äänestäjistä elää, ovat hyvin erillään toisistaan. On fanipoikien maailma ja sitten tuulipukukansan maailma. Ne, jotka analysoivat puhki ehdokkaiden jokaisen ynähdyksen, ovat hyvin pieni politiikkanörttien joukko.

Näinhän se maailma makaa. Itse tosiaan en ole vielä millään tavalla halua edes vielä miettiä ketä äänestän presidentinvaaleissa, koska ehdokaslistoja ei ole lyöty lukkoon. Mutta ymmärrän hyvin että fanipoikien ja tuulipukukansan kampanja on jo käynnissä.

En tiedä olenko nyt jotenkin poliittisesti valveutunut, mutta jos kategorioita on kolme 1) fanit 2) tuularit 3) politiikkanörtit niin kyllä minä itseni tuonne kategoriaan kolme itseni luen.

 

[Kampitus]

Mitä puhumisen laatuun tulee, niin pitää sanoa että sekä Rehn että Aaltola jäävät aika reippaasti jyrän alle, ja vähän vaikuttaa ettei kummastakaan ole panemaan Halla-Aholle tai Haavistolle kunnolla luuta kurkkuun.

Muuten on kyllä kiva katella kun ei ole tiettyjä henkilöitä huutamassa toisten päälle, ja ehdokkaat saavat puhua puheenvuoronsa loppuun.

Kyllä politiikan kokemus näkyi kyllä Halla-Ahon ja Haaviston eduksi tässä paneelissa. Tuohon kun lyödään Stubb kiilaksi, niin hyvin vaikea on nähdä, että paneelissa tuon kolmikon yli pystyisi muut nousemaan. Jaossa on siis lähinnä statistien rooleja. Tottakai kampanjoita voi muutenkin. Aaltolalta en paljoa odottanut, mutta Rehniltä yllättävänkin vaisu lähtö.

 

[Urheiluministeri]

Edellä on esitetty hyviä ja perusteltuja arvioita ehdokkaiden esiintymisestä ensimmäisessä tentissä. Se kyllä täytyy vielä lisätä, että omiin korviini Halla-aho vaikuttaa tuossa joukossa kyllä erittäin raskaalta saivartelijalta. Yhtään vastausta ei voi aloittaa ilman pientä piikkiä, ironiaa, sarkasmia tai muuta nokkeluutta.

 

[ijuka]

Edellä on esitetty hyviä ja perusteltuja arvioita ehdokkaiden esiintymisestä ensimmäisessä tentissä. Se kyllä täytyy vielä lisätä, että omiin korviini Halla-aho vaikuttaa tuossa joukossa kyllä erittäin raskaalta saivartelijalta. Yhtään vastausta ei voi aloittaa ilman pientä piikkiä, ironiaa, sarkasmia tai muuta nokkeluutta.

Tuollainenhan Halla-Aho on aina ollut:

1. Huumori, yleensä vastustajien kustannuksella
2. Todella voimakkaat ja varmat sanomat(todenmukaisuudella ei niin väliä)
3. Rauhallinen ja eleetön esiintyminen

Ja vaikka se sinua rasittaa, niin aika helposti saa vastustajan näyttämään aivan höntiltä, oli totuus mitä oli. Varsinkin jos joku Rehn tai Aaltola joutuu tätä vastaan 1v1 väittelyyn, niin tulee aika kylmää kyytiä. Haavistolla on paremmat mahdollisuudet näissä.



Mielestäni tämän paneelin rankingit:

1. Haavisto - hyvin veti, vaikken yleensä vihreiden kanssa samaa mieltä ole
2. Halla-Aho - hienoja sanoja ja abstraktiutta liikaa, vaikka ihan ok

aika suuri väli

3. Rehn - Liian vähän karismaa
4. Aaltola - Ihan väärässä paikassa


Jos saisi Stubbin kolmanneksi ja sitten Rehnin ja Aaltolan pois kuleksimasta, niin voisi tulla aika hyvät paneelit seurattaviksi.

 

[Analyzer]

Halla-aholla ja Haavistolla oli muuten hyvää keskinäistä nokittelua ympäristöliikkeen vaikutuksista Suomen energiapolitiikkaan. On aina viihdyttävää seurata oikeasti oivaltavaa ja nokkelaa debattia.

 

[Urheiluministeri]

Ja vaikka se sinua rasittaa, niin aika helposti saa vastustajan näyttämään aivan höntiltä, oli totuus mitä oli. Varsinkin jos joku Rehn tai Aaltola joutuu tätä vastaan 1v1 väittelyyn, niin tulee aika kylmää kyytiä. Haavistolla on paremmat mahdollisuudet näissä.

Jep, ja toimii myös niin päin että jos vastaan osuu sopivasti sanavalmis ja terävä väittelijä, näyttää Halla-aho näsäviisasteluineen ja nokkeluuksineen helposti todella idiootilta. Monella on varmasti vaikeuksia iskeä näihin kohtiin, vaikka osaaminenkin riittäisi, koska haluavat pysyä niin asiapentteinä.

 

[JJLehto]

Tän päivän paneelista, sen mitä loppua katsoin.

Halla-aho peittää tietämättömyytensä hyvin hyvänä puhujana. Sisältö nolla. Rehn ja Haavisto kertoo mitä muut ovat heille kertoneet. Aaltola tuntee asiat syvällisimmin, mutta artikuloi huonosti, erityisesti menee monet asiat ohi tuulipuvuilta

 

[ColCbj]

Moniin iskee hyvin erikoiset asiat. Jokainen toki valitsee itse ehdokkaansa, enkä minä ole ketään siitä moittimaan, mutta kyllä tänään törmäsin omasta mielestäni hyvin ihmeelliseen äänestäjään. Hän kertoi äänestävänsä Stubbia, mutta jos toisella kierroksella ovat vastakkain Halla-aho ja Haavisto, hän äänestää Halla-Ahoa. Kuten sanoin, ei ole oikeaa ja väärää tapaa äänestää, mutta ei tällainen äänestäjä ainakaan kovin vahvasti ole perustanut valintaansa ehdokkaiden arvoille, näkemyksille ja tavoitteilla. Jos siis ykkös hevonen on henkilölle Stubb, niin kyllähän Haavisto olisi lähempänä tätä ykköshevosta kuin Halla-aho. Eli melko mutulla moni menee, joten varmasti ulkonäkökin painaa monelle vaakakupissa.

Oikeistolainen äänestäjä haluaa todennäköisesti oikeistolaisen presidentin. En ymmärrä, että mitä ristiriitaa siinä on.

 

[Individual]

Rehnin kysymys Halla-aholle sai yleisön repeämään – näin eteni ensimmäinen presidentinvaaliväittely

Presidentinvaalien ensimmäinen paneeli järjestettiin Talk Helsinki -tapahtumassa keskiviikkona. Keskustelu keskittyi ympäristöteemoihin.

www.is.fi

Tässä paneeli.

 

[El Gordo]

Oikeistolainen äänestäjä haluaa todennäköisesti oikeistolaisen presidentin. En ymmärrä, että mitä ristiriitaa siinä on.

Poliittisella kartalla on muitakin akseleita kuin vasemmisto-oikeisto. Esim. kansainvälisyys vs kansaliismielisyys, tai konservatiivset arvot vs vapaamieliset (ilkeästi sanottuna woketus).

Monessa asiassa Stubb ja Halla-aho ovat kaukana toisistaan, eri laidoilla jopa. Toki jos poliittisena johtoajatuksena on vasemmiston vastustaminen, niin Stubb ja Halla-aho täyttävät molemmat tuon kriteerin ehdot. Eri syistä tosin, Stubb talousajattelunsa ja Halla-aho woketuksen vastustuksen osalta.

 

[Ann Arbor]

Poliittisella kartalla on muitakin akseleita kuin vasemmisto-oikeisto. Esim. kansainvälisyys vs kansaliismielisyys, tai konservatiivset arvot vs vapaamieliset (ilkeästi sanottuna woketus).

Boldaus oma.

Itse en näe näitä mitenkään toisiaan poissulkevia. Allekirjoittaneelle isänmaallisuus (kansallismielisyys?) tarkoittaa ennen kaikkea John Kennedyn virkaanastujaispuheen sanoja “Ask not what your country can do for you – ask what you can do for your country,”

Kansainvälisyys ei mielestäni mitenkään poissulje Suomen etujen ajamista. Globalisoituvassa maailmassa kuoreensa vetäytyminen ei mielestäni edesaja Suomen menestystä ja itse olen ennen kaikkea ylpeä siitä, että Suomi on avoin ja kansainvälinen maa.

 

[Cobol]

Poliittisella kartalla on muitakin akseleita kuin vasemmisto-oikeisto. Esim. kansainvälisyys vs kansaliismielisyys, tai konservatiivset arvot vs vapaamieliset (ilkeästi sanottuna woketus).

Ilkeästi sanottuna, kansallismielisyys on välttämätöntä. Yksi syy on Bidenin USA:n ja monen muun maan lisääntynyt perfektionismi. Nyt jokaisen maan on pidettävä huoli strategisesti tärkeistä tuotteista, kuten energiasta ja erilaisista metalleista (esimerkiksi koboltti, nikkeli, litium ja grafiitti) ja vihreää siirtymää ei tehdä vihreän siirtymän tai markkinan ehdoilla vaan jatkossa yhä enemmän poliittisesti USA:n ja Saksan tahtiin.

Mutta eihän kansallismielisyys ja kansainvälisyys onneksi sulje toisiaan pois.

 

[Ann Arbor]

Mutta eihän kansallismielisyys ja kansainvälisyys onneksi sulje toisiaan pois.

Juurikin näin. Näen henk. koht. onnettomuutena, mikäli esimerkiksi nuiva suhtautuminen maahanmuuttoon nähdään isänmaallisena asiana. Minulle isänmaallisuus tarkoittaa ennen kaikkea työtä Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin eteen ja tarvittaessa asettaa rakkaan isänmaamme etu oman välittömän edun edelle. Olen aikuisikäni aikana tullut vuosi vuodelta isänmaallisemmaksi ihmiseksi, enkä koe tämän olevan millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että kannatan Suomen kokoaan suurempaa roolia kansainvälisen politiikan rintamilla tai laajaa maahanmuuttoa.

Jos tavoitteena on vauras, vakaa ja hyvinvoiva Suomi, kuoreen käpertyminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

 

[El Gordo]

Boldaus oma.

Itse en näe näitä mitenkään toisiaan poissulkevia. Allekirjoittaneelle isänmaallisuus (kansallismielisyys?) tarkoittaa ennen kaikkea John Kennedyn virkaanastujaispuheen sanoja “Ask not what your country can do for you – ask what you can do for your country,”

Kansainvälisyys ei mielestäni mitenkään poissulje Suomen etujen ajamista. Globalisoituvassa maailmassa kuoreensa vetäytyminen ei mielestäni edesaja Suomen menestystä ja itse olen ennen kaikkea ylpeä siitä, että Suomi on avoin ja kansainvälinen maa.

Arvelinkin että tuohon tartutaan. En osaa ehkä selittää tätä politiikan kansainvälisyys-akselia tarkemmin, mutta Stubbin ja perussuomalaisten suhtautumisessa siihen on perustavaa laatua oleva ero, jotka kyllä ovat toisensa poissulkevia.

Kaiketi se näkyy selkeimmin EU-politiikassa, mutta myös muussa kansallisen päätöksenteon yläpuolelle tulevissa kansainvälisissä rakenteissa. Näkeekö nämä mahdollisuuksina ja on innokkaasti rakentamassa kansainvälistä yhteistyötä kuten Stubb. Vai suhtautuuko epäluuloisesti ja enempi uhkakuvia ajatellen, siitä miten valta siirtyy meiltä Brysseliin tai muualle.

Tai suhtautuminen johonkin Orbanin Unkarin EU:n yhtenäisyyttä repivään toimintaan. Tämä saa paljon ymmärrystä persujen riveistä. Että hyvä vaan, että kansallisvaltiot näyttävät Brysselin byrokraateille ja wokettajille kaapin paikan. Tämä tuskin sitten kuitenkaan kokoomuksen eurohenkisten poliitikkojen kuten Stubbin hyväksyntää saa.

 

[Ronikki73]

Harmi vaan että Aaltola itse on kaikkein pahin pyörittelijä tämänhetkisistä ehdokkaista. Moniin toki iskee (en viittaa sinuun) miehen ulkonäkö ja matala ääni, mitä yleisesti pidetään vakuuttavina ominaisuuksina.

Stubbille lähtee ääni, se on saletti.

Tarkoitin lähinnä sitä, että ihmiset jotka ovat kyllästyneet urapoliitikkoihin, niiden äänet voivat mennä Aaltolalle...
Luvataan mitä vain, että päästään edustamaan, ja sitten ne lupaukset unohdetaan...

Kylähullut sen paremmin sanoo:

 

[BitterX]

Arvelinkin että tuohon tartutaan. En osaa ehkä selittää tätä politiikan kansainvälisyys-akselia tarkemmin, mutta Stubbin ja perussuomalaisten suhtautumisessa siihen on perustavaa laatua oleva ero, jotka kyllä ovat toisensa poissulkevia.

Olin ainakin ymmärtävinäni, mitä tarkoitit.

Jos vedetään yhtäläisyys termien kansallismielisyys ja nationalismi välille, olet nähdäkseni täysin oikeassa.

Nimittäin kaikki nationalistit ovat isänmaallisia (=patriootteja), mutta läheskään kaikki patriootit eivät ole nationalisteja.

Eli pidän itseäni pitkälti täysiverisenä globalistina (ja olen siis mahdollisimman kaukana nationalistista) pitkälti juuri siksi, että olen patriootti: pieni, logistisesti syrjäinen ja vientivetoinen Suomi voi voida hyvin ainoastaan silloin, jos se on kaikin tavoin avoin muulle maailmalle sekä tiiviisti osa kansainvälistä yhteisöä pyrkimyksenä ottaa kansainvälisissä järjestöissä kokoaan paljon suurempaa johtajuutta.

 

[Sanainen arkku]

Moniin iskee hyvin erikoiset asiat. Jokainen toki valitsee itse ehdokkaansa, enkä minä ole ketään siitä moittimaan, mutta kyllä tänään törmäsin omasta mielestäni hyvin ihmeelliseen äänestäjään. Hän kertoi äänestävänsä Stubbia, mutta jos toisella kierroksella ovat vastakkain Halla-aho ja Haavisto, hän äänestää Halla-Ahoa. Kuten sanoin, ei ole oikeaa ja väärää tapaa äänestää, mutta ei tällainen äänestäjä ainakaan kovin vahvasti ole perustanut valintaansa ehdokkaiden arvoille, näkemyksille ja tavoitteilla. Jos siis ykkös hevonen on henkilölle Stubb, niin kyllähän Haavisto olisi lähempänä tätä ykköshevosta kuin Halla-aho. Eli melko mutulla moni menee, joten varmasti ulkonäkökin painaa monelle vaakakupissa.

Itse toimisin luultavasti samoin, ja kyse ei ole arvoista, vaan siitä miten tiedän Haaviston kohdelleen ihmisiä. Virkamiehen puolisona en ikinä äänestäisi ihmistä, joka painostaa virkamiestä tekemään virkarikoksen.
Enkä ihmistä, joka silmieni edessä ei viitsi noteerata koditonta Artoa, joka yrittää vain moikata.

Tai kyllä kysymys on arvoista, mutta minun, ei ehdokkaiden arvoista. Mainitaan vielä, etteikö olisi mahdollista että JHA ja Stubb olisi syyllistynyt vastaaviin rikkeisiin. Ne vaan eivät ole minun tiedossani.

Sen sijaan se, mitä tiedän kolmikon historiasta, on että JHA:lla on aina ollut tervein (baltialaisin) suhde Venäjään.

 

[IceWalker]

Näinhän se maailma makaa. Itse tosiaan en ole vielä millään tavalla halua edes vielä miettiä ketä äänestän presidentinvaaleissa, koska ehdokaslistoja ei ole lyöty lukkoon. Mutta ymmärrän hyvin että fanipoikien ja tuulipukukansan kampanja on jo käynnissä.

Julkisuuden määrä on myös hyvin merkittävä tekijä kampanjoinnissa. Miten paljon ehdokas pääsee esim. iltapäivälehtien nettiversioiden palstoille. Esim. Urpilainen näyttää olevan tänä aamuna pohtimassa ehdokkuuttaan ja kertomassa lapsiperheen arjesta Brysselissä. Näin se menee.

Ehdokkaan on löydettävä kosketuspinta kansaan jostakin. Lapset ovat suosittu keino, valitettavasti joidenkin ehdokkaiden lapset ovat aikuisia ja heitä on vaikea raahata julkisuuteen. Teini ei myöskään liene ihan parasta käyttistä medialle.

Suomessa ei kai vielä ole siirrytty tilanteeseen "kaikki julkisuus on hyvää" vai ollaanko? Antaako tuulareille vain se, että ehdokas näkyy säännöllisesti joka paikassa, valinnan tärkeimmän perusteen. Kansalaisia ei oikeasti kiinnostaisi se, mitä ehdokas sanoo, mikä on kampanjan ydinsanoma.

Halla-aholle avautuisi tässä tapauksessa erinomainen mahdollisuus valintaan. Hänhän provosoi olemuksellaan miltei jokaisen ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Esteenä on se, että onko hän edes halukas kampanjoimaan näissä vaaleissa, tapaamaan paljon ihmisiä.

Arvelen, että moni muukin on laillasi vielä odottavalla kannalla ehdokkaan suhteen. Ehkä vasta suuri vaalikeskustelu päättää monen ihmisen kannan. Odotellaan, kenellä on parhaat mahikset ja valitaan ehdokas sen mukaan.

Politiikkanörtiksi en itseäni lue, pikemminkin bongaan ilmiöitä. En seuraa jokaista ehdokkaiden paneelia tai muutakaan esiintymistä. Jos ehdokas sanoo jotakin kiinnostavaa, tsekkaan asian. Epäilen kuitenkin, ettei näin käy. Halla-ahokin on tullut tutuksi vuosien mittaan ja suorastaan järkyttyisin, jos Rehn sanoisi jotakin kiinnostavaa.

Luulen, että moni muukin kansalainen ajattelee näin. Poliitikkojen kuuluu olla perillä työasioistaan, muilla on omat työasiansa. Omastakaan duunista ei viitsi kuunnella juttua vapaa-aikana, miksi olisin kiinnostunut esim. Brysselin arjesta, jossa hyvin suuri osa tapahtumista on epäkiinnostavaa byrokratian veivaamista.

 

[Zolomy]

No tuossa on pari kohtaa mihin Rehnin kannattaa vedota.

Ensinnäkin, että hän tuntee olevansa albiino. Ja kukapa sitä kistämään jos toinen niin tuntee.

Varmaan näin jos Rehn haluaa profiloitua vähämielisten junttien ehdokkaaksi ja kamppailla samoista äänestäjistä Halla-ahon, Huhtasaaren ja Kavoniuksen kanssa.

 

[Stonewall]

Mielenkiintoista miten kävisi, jos Aaltola valitaan. Hänhän vaatii PVn määrärahojen nostoa kolmeen prosenttiin BKT:stä. Sinällään presidentti PVn ylipäällikkönä tietysti sopii rummuttamaan rahoituksen puolesta. Seuraava hallitus lienee taas demari-johtoinen, joten voipa olla että rahaa ei olisi (vaikka kaikkeen muuhun sitä varmasti jaettaisiin).

 

[BitterX]

Sen sijaan se, mitä tiedän kolmikon historiasta, on että JHA:lla on aina ollut tervein (baltialaisin) suhde Venäjään.

Halla-aho on aktiivisesti ajanut semmoisen hallinnon asiaa, joka on osoittautunut Putinin täydelliseksi kätyriksi ja käsikassaraksi Euroopan unionin ja Naton sisäisessä hajottamisessa.