Nyt on niin kieroutunutta nettiretoriikkaa ettei mene jakeluun mitenkään.
Kieroutunuttahan se ei ole eikä edes "nettiretoriikkaa"(pätee samoin livenäkin), vaan ihan psykologiaa, liittyen asemaan ja johtajuuteen. Samat prinsiipit toimii esim. työpaikoilla, parisuhteissa, ystävyyssuhteissa jne. ja on peruskanssakäymistä.
Jokainen ihminen sanoo joskus jotain mitä ei ehkä pitäisi, usein esim. tilanteessa jossa ei ehdi miettiä sanomisiaan. Jos joku tästä loukkaantuu, on anteeksi pyytäminen ihan normaalia korrektia käytöstä ja toisten ihmisten kunnioittamista. Ei se ole mitään statuksen laskua ellei tarkoituksena ole nimenomaan ollut toisten loukkaaminen. Tämä tällainen opetetaan useimmille jo lapsina.
Niin, opetetaan lapselle siis se, että jos tekee jotain väärin pitää pyytää anteeksi(vaikka lapsi ei oikeasti katuisi asiaa). Tämän rooli on lähinnä se, että lapsi osoittaa vanhemmalleen että hänellä on alistunut asema vanhempaansa. Anteeksipyytäminenhän teon jälkeen ei vaikuta asiaan millään lailla - vahinko sattui jo. Lähinnä anteeksipyydön vaatimisen rooli on vahvistaa sen henkilön auktoriteettia(tai egoa), jolta anteeksi pyydetään.
Ja otetaan vaikka tämä Rehnin tapaus. Mitä hyötyä anteeksipyytämisestä oli? Kuka siitä hyötyi, kuka hävisi? Rehnin töppäys ei häviä mihinkään. Nostiko tämä hänen statustaan kannattajien silmissä? Hieman epäilen. Laskiko? Veikkaisin, että joo.
Sen sijaan ajatusmalli jossa ihminen möläyttelee mitä sattuu eikä pyytele anteeksi ettei status laske ja että näyttää siltä että tarkoittaa mitä sanoo on yksinomaan sairasta henkisen kulissin ylläpitoa joka on ominaista patologisille narsisteille.
Niin ehkä, jos möläyttelee mitä sattuu. Pointti nimittäin on esittää, ettei möläyttelisi mitä sattuu. Tavoite on tietenkin juuri tämä - ettei möläyttele mitä sattuu. Että puhuu harkitusti ja voimakkaasti ja loogisesti. Ja jos jotkut ei tykkää siitä mitä sanoo, niin sillä ei ole väliä. Tätä tällä haetaan. Tarkoituksena ei ole sammakoiden möläyttely, vaan illuusio siitä, ettei niitä möläyttele. Tai ainakin huomion vieminen pois siitä.
Trump tietenkin vetää tämän äärimmilleen. Mutta huomaa miten hyvin Trumpin höpinät uppoaa kuin veitsi voihin suureen osaan ihmisistä, vaikka eivät ole enää lainkaan uskottavia. Mitä jos Trump olisi pyytänyt jokaista virhettään anteeksi? Korjannut valheet? Millainen olisi suosio? Ei läheskään samanlainen kuin nyt. Näin johtajuus vaan ihmisten keskuudessa menee.
Tärkeintä ei ole pätevyys vaan se, että esittää olevansa pätevä. Anteeksipyytäminen virheiden johdosta käy tätä tavoitetta vastaan. Sanotaan, että tärkeintä on itseluottamis. Sillä ei ole niin väliä, onko itseluottamus ansaittua. Se voi olla täysin tuulesta temmattua, ja silti toimii käytännössä yhtä hyvin.
Jos oma status on niin kaikki kaikessa ettei omia virheitä voi myöntää, ei poliittinen työ tai mikään julkinen virka ole oikea paikka toimia.
Kansa äänestää, ja korkea status vetoaa tähän äänestävään kansaan. Näin saa ääniä. Toki niitä voi saada muinkin keinoin, mutta ne keinot vaativat yleensä jotain konkreettista pätevyyttä, toisin kuin tämä. Ja konkreettinen pätevyys + korkea status on aika pettämätön yhdistelmä.
Mutta niin, tällainen asenne mikä sinullakin on juuri se, minkä takia niin monet ihmettelee, että miten joku Trump voi toimia. Liian monilla ihmisillä on sen verran vääristynyt näkemys siitä, että mikä oikeasti vetoaa toisiin ihmisiin.
Niin ja Trumpista sanon vielä, ettei hän edes tee tätä oikein. Hän myös laskee statustaan ihan turhaan(esim. kehuskelemalla miten fiksu on, se laskee statusta). Mutta vaikka Trump vetää taktiikan vaan ns. puoliksi oikein, silti se tehoaa näinkin hyvin.
Suomessa esim. Sanna Marin on hyvä esimerkki, vaikkei hänkään tee kunnolla(päälle huutaminen laskee statusta). Hänkin on erittäin suosittu, mikä ei ole yllätys. Ja substanssilla ei tosiaan ole juurikaan väliä tässä.
Presidenttiehdokkaista parhaiten tämän osaa Halla-Aho.
