Maikkarin kyselyssä puolueiden piirihallitusten jäsenille itselleni yllättävimpiä ovat Risikon ykkössija Kokoomuksessa ja Hautalallakin näyttää olevan Vihreissä 5 prosenttia korkeampi kannatus Haavistoon verrattuna. Samoin Vasemmistoliitossa yllättää Kyllönen aivan Li:n kannoilla.
Ei tuo Kyllösen kannatus oikeastaan niin suuri yllätys ole. Onhan hän ollut aiemminkin ehdolla, ja hän on käsittääkseni hyvin pidetty poliitikko yli puoluerajojen. Vasemmistoliiton uskottavuuden kannalta oma ehdokas olisi tärkeä. Jos vassarit menisivät demareiden ehdokkaan taakse, niin apupuolueen leimalta ei voisi välttyä. Silloin alkaisi taas keskustelu siitä, että puolueiden pitäisi yhdistyä.
Hautalan kannatus oli kyllä yllätys, vaikka hänkin oli takavuosina ehdokkaana. Ihan yhtä paljon tämä kertoo mielestäni siitä, että Haaviston kannatus on laskussa omienkin keskuudessa. Kovin noste meni jo, ja kun se riitti parhaimmillaan vain selvään tappioon kakkoskierroksella, niin tuskin se siitä enää paranee. Tuntuu myös siltä, ettei Haavisto itsekään kovin tosissaan presidentiksi halua. Jos hän lähtee vielä ehdolle, niin hän tekee sen velvollisuudesta.
Kokoomuksessa Risikon suosio on tosiaan hämmentävää, mutta olihan siellä toiseksi suosituin vaihtoehto
joku muu, mikä kertoo siitä, että kokoomuksen on vaikea löytää sopivaa ehdokasta, vaikka nimiä on heitelty paljon. Vapaavuoren kannatus oli muuten yllättävän alhainen, vaikka häntähän on pidetty puolueen ykköshevosena kisaan. Ehkä Vapaavuori on maakuntien ihmisille liian stadilainen. Se voi oikeasti olla ongelma.
Persuissa tietenkin huudetaan Halla-ahoa ehdokkaaksi, vaikka Mestari tuskin itse on asiasta yhtä innostunut. Jo puoluejohtajan työ tuntui olevan Halla-ahon luonteelle raskasta, eikä se homma siitä presidenttinä helpottuisi. Paljon julkisuutta ja edustamista, mikä ei varsinaisesti tunnu olevan Halla-ahon sydäntä lähellä. Eihän Halla-ahollakaan olisi vaaraa tulla valituksi, mutta luulen, ettei hän nauttisi kampanjoinnistakaan.