Itse olen tottunut ajattelemaan niin, että presidentin tulisi olla kansaa yhdistävä voima. Siitä meillä on oikeinkin hyviä esimerkkejä kuten istuva presidentti Niinistö ja vaikkapa Koivisto.
Mielestäni Haavisto ja Stubb eivät ole sellaisia. Molemmat herättävät myös paljon vastareaktioita ja vastustusta. Halla-aho nyt toki kaikista eniten.
Tällaisia neutraaleja ehdokkaita ei nyt liiaksi ole tarjolla. Urpilainen olisi sellainen jos lähtisi ehdolle. On lähellä että voisin ensimmäistä kertaa elämässäni äänestää demaria siinä tapauksessa. Rehn voisi myös olla kansaa yhdistävä ehdokas, mutta en millään usko että toiselle kierrokselle pääsee nykyisellä ehdokaskattauksella.
Boldaukset minun.
Tästäpä tulikin mieleeni nimi Pekka Sauri: sympaattinen, "kaikkien" tuntema, asiallinen, rauhanomainen - no, kaikkea hyvää ainakin julkisuudessa.
Jostain syystä ei koskaan päässyt esimerkiksi kansanedustajaksi ja vaikuttanut lähinnä Helsingin paikallispolitiikassa sekä mediassa. Hän ei ole osallistunut kovinkaan aktiivisesti päivän politiikkaan käsittääkseni eikä siten ole tahriutunut mihinkään epäselvään. Plussana uusi suhde ihastuttavaan Johanna Kukkaan. Söpöä.
Vuonna 2021 Sauri kirjoitti mm. näin kolumnissaan:
"Tämän luulisi avaavan arvaamattomia mahdollisuuksia myös puolueiden ulkopuolisille presidenttiehdokkaille. Puolueilla ei enää ole monopolia poliittiseen viestintään, ja puoluesidonnaisuus voi nykymaailman sekavassa tiimellyksessä näyttäytyä peräti rasitteena.
Jossakin tasavallan siimeksessä saattaa jo itää kansanliike politiikassa ryvettymättömän, uuden median kautta kansalaisten kanssa keskustelevan presidentin taakse. Suorastaan ihmettelisin, ellei. Se toisi presidentinvaaleihin aivan uuden käsikirjoituksen.
Odotan uteliaana."
Pekka Sauri
OIkeasti Sauri voisi olla sellainen kokoava voima, jonka sekä vasemmisto että oikeisto voisivat hyväksyä.
Pekka Sauri presidentiksi!
