Jos lähdetään eduskuntavaalien äänisaaliista, vihervasemmisto sai 34% ja porvarit 66%. Tämä lienee kuitenkin varsin selkeä lähtökohta blokkipolitiikan aikakautena. Ensin annetaan omille ääni.
Koska vasemmisto ei saa merkittäviä ehdokkaita, Haavisto hallinnoi miltei täydellisesti 34%. Varmaan demarit ja Vasemmistoliitto pohtivat jopa sammutetuin lyhdyin vaaleihin menoa, mutta uskottavuus vaatinee kuitenkin ehdokkaan asettamista. Vaikka äänisaalis tai ehdokas ei olisikaan uskottava.
Porvaripuolella tilanne on todella mutkikas. Aaltola tullee sotkemaan kuviota entisestään (Iltalehden tieto). Nyt on jo kolme pääehdokasta, Rehn, Halla-aho ja Aaltola ja Stubbia vielä odotellaan. Lisäksi pienpuolueilla on omat ehdokkaansa. Ensimmäisellä kierroksella siten jokainen pääehdokas saisi noin 15% äänistä tasaisen vauhdin taulukolla. Ehdokkaan pitäisi saada ainakin 20% porvaripotista.
Koska oletamme, että äänestäjät ovat rationaalisia olentoja, ennen vaaleja monella raksuttaa päässä. Pitää miettiä ehdokas, joka pääsisi toiselle kierrokselle. Halla-aho tulee todennäköisesti saamaan sen 20%, koska hän on selkeästi profiloitunut ehdokas ja vaihtoehto Haavistolle. Jäljelle jäävästä 40% kilpailee kolme ehdokasta. Tosin on olemassa mahdollisuus, että jokin osa persuista valuu lähinnä Aaltolan taakse, jos hallitus jatkaa taaperrustaan.
Nyt on kiinnostavaa lojaliteetti: painaako puolue jotakin näissä mietinnöissä? Aaltolan puoluekannatus on 0%, Rehnin 10% ja Stubbin (kokkarin) 20%. Jos ihmiset turvaavat vaikeina aikoina puolueeseen, silloin Stubb on vahvoilla. Jos taas halutaan olla riippumattomia, silloin Aaltola on vahvoilla. Kampanjan pääviestin pitää olla niin mielenkiintoinen, että se houkuttaa porvarit taakseen.
Näillä porvariehdokkailla on heikkoutensa. Stubbilla menneisyys klovnina, Rehnillä vaikeus erottua harmaasta seinäpaperista ja Aaltolalla poliittinen kokemattomuus ja taustaorganisaation puute. Rehnkään ei ole erityisesti oman puolueensa suosiossa, mutta ehkä tämä on voimavara. Jos äänestäjät tekevät kompromissin, silloin Aaltola on vahvoilla. Kokkari ja kepulainen äänestävät Aaltolaa, koska eivät halua äänestää toistensa ehdokkaita. Kokoomus kiemurteli aika lailla aikoinaan, kun piti antaa tukea Aholle Halosta vastaan v. 2000.
Parissa viime vaalissa äänestysprosentti on ollut sangen alhainen ensimmäisellä kierroksella, joten tästäkään yksikään ehdokas ei saane paljoa lisä-ääniä nukkuvilta. Vasta toinen kierros herättää monet.
Tärkeintä on se, kuka pääsee toiselle kierrokselle. Haavisto on jo siellä ja hänen strategiansa on varmistaa Halla-ahon pääsy toiselle kierrokselle. Jolloin voitto olisi pomminvarma, ellei suunnaton pakolaisaalto yllätä, bensanhinta kohoa 5 euroon tai Halla-aho pelasta laumaa koululaisia merihädässä. Rehn voisi olla pahempi haaste, mutta tässä tapauksessa kuitenkin vain Aaltola haastaisi Haaviston tosissaan. Stubbia en nyt vain näe vakavasti otettavana ehdokkaana, johtuen menneisyyden haamuista (tai pitäisikö sanoa kummitustalosta).
Haavisto siis profiloituu ensimmäisellä kierroksella selkeästi vihervassariksi, jolloin Halla-aho saa taatusti kaikki persuäänet. Haaviston ei tarvitse kerätä porvariääniä ensimmäisellä kierroksella. Muut ehdokkaat joutunevat tyytymään asetelmaan ja syövät toistensa kannatusta. Toisella kierroksella hän näyttäytyy sovinnontekijänä ja yhdistäjänä, jolloin äänet menevät hänelle vähintään 60/40. Kansalla kun kuitenkin on taipumusta tehdä selvistäkin vaaleista hiukan jännittäviä, joten varmaan ne, joille on periaatteessa mahdotonta äänestää vihervassaria, äänestävät kuitenkin Halla-ahoa.
Vain Aaltolan loistava kampanja tai Rehnin ihmeherääminen voivat muuttaa näitä asetelmia. Rehnin tähänastiset ulostulot eivät ole olleet vakuuttavia, jos niitä on ylipäätään huomattu. Tietenkin on olemassa jokin hyvin erikoinen polku, joka voisi saada porvarit Rehnin taakse.
Nämä vaalit eivät ole ennaltamäärätyt.
.