Suomen presidentinvaali 2024

[Fordél]

@Fordél kirjoitti:

En ymmärrä, miksi Mika Aaltolan nimi nostetaan esille presidenttikisassa. Ensinnäkään, en ole nähnyt häneltä mitään merkkiä kiinnostuksesta siirtyä politiikan pariin. Toiseksi, eiköhän kokonaisuuden kannalta olisi parasta, että meillä olisi presidenttinä ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta kokenut poliitikko, kuten Stubb tai Haavisto, ja presidentillä käytössä mahdollisimman hyviä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, kuten Aaltola.

Kirjoitit 6.3.2022 noin. Itse tässä ketjussa olin päivää aiemmin ilmoittautunut Aaltolalle myötämieliseksi seuraavia presidentinvaaleja ajatellen. Et varmaan vieläkään ymmärrä miksi Aaltola on kenties jopa nousemassa seuraavaksi presidentiksi? Juu, aikaa vaaleihin on, mutta alkaahan tämä tilanne olla sellainen, että jos ei pidä Aaltolaa vakavasti pidettävänä ehdokkaana, niin sumuttaa itseään.

Kyllä, olen edelleen samaa mieltä. En myöskään ymmärrä enkä näe, miksi Aaltola olisi nousemassa seuraavaksi presidentiksi. Melkoisen kova veikkaus heitellä tollaista vaikka Aaltola on nyt ykkösenä "Ketä voisi kuvitella äänestävänsä" -gallupissa. Itsekin voisin kuvitella äänestäväni Aaltolaa. Siitä on kuitenkin vielä helkkarin pitkä matka ehdokkaaksi ja vielä pärjäämiseen vaaleissa.

Ja 28.3.2022 kirjoitit:
"Näitä puolueiden ulkopuolisia ehdokkaita on aina silloin tällöin väläytelty (mm. Jorma Ollila), mutta nyt on niin paljon joka puolueella vähintään ok-tason ehdokkaita, että tällaiselle tuskin on tarvetta tai edes kysyntää, etenkään tässä maailmantilanteessa, joka huutaa kokemuksen ja uskottavuuden perään. Eli ei tässä vaan oikein mikään natsaa."

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että edelleenkö Aaltola on sinulle henkilö, joka ei varmasti tule olemaan edes ehdokkaana, saati pärjää seuraavissa presidentinvaaleissa?

Kyllä, pidän edelleen todennäköisempänä, että Aaltola ei ole ehdokkaana, kuin että hän lähtee. Toki nyt hän on jo antanut lausuntoja ettei täysin pois sulje ehdokkuutta eli siltä osin tilanne on muuttunut ja ehdokkuus on jo mahdollisempi.

Jos Aaltola lähtisi ehdokkaaksi, se tapahtuisi todennäköisesti itsenäisenä ehdokkaana enkä pidä tällöin pärjäämismahiksia kovin suurina. Toki hän saisi varmasti hyvän ja kunnioitettavan äänisaaliin, mutta esim. valinnan tai edes toisen kierroksen näen hyvin epätodennäköisenä.

Jos Aaltola olisi puolestaan esim. kokoomuksen ehdokas, tilanne muuttuisi dramaattisesti. Kokoomuksella on kuitenkin todennäköisesti sen verran hyvä ehdokas laittaa kehiin etten näe tätä realistisena vaihtoehtona.

Kuten olen koko ajan kirjoittanut, kaikki riippuu ehdokasasettelusta. Yksittäisen ehdokkaan pärjäämismahdollisuudet riippuvat hyvin paljon muista kilpakumppaneista. Esim. Aaltolan mahdollisuudet olisivat ihan eri riippuen olisiko asetelma pääehdokkaiden osalta:

1. Aaltola (sit.), Stubb (kok), Rehn (kesk.), Marin (sdp), Haavisto (vihr.) ja Halla-aho (ps.)

vai

2. Aaltola (sit.), Risikko (kok), Kaikkonen (kesk.), Urpilainen (sdp), V. Niinistö (vihr.) ja Halla-aho (ps.)

vai

3. Aaltola (kok.), Kaikkonen (kesk.), Heinäluoma (sdp), Hautala (vihr.) ja Purra/Huhtasaari (ps.)

 

[Cobol]

Jos Aaltola olisi puolestaan esim. kokoomuksen ehdokas, tilanne muuttuisi dramaattisesti. Kokoomuksella on kuitenkin todennäköisesti sen verran hyvä ehdokas laittaa kehiin etten näe tätä realistisena vaihtoehtona.

En tässä vaiheessa usko Aaltolan edes pohtivan Kokoomuksen ehdokkuutta. Hänen kommenttinsa lukemalla tämä on mielestäni aivan selvä: "jos kansan enemmistö haluaa, lähden ehdokkaaksi". Aaltola vokottelee kansaa taakseen.

Jos Aaltola lähtisi ehdokkaaksi, se tapahtuisi todennäköisesti itsenäisenä ehdokkaana enkä pidä tällöin pärjäämismahiksia kovin suurina.

Jos Aaltola saa kansan enemmistön tuen taakseen, pärjääminen on parempaa kuin puolueen ehdokkaana. Lisäksi Aaltola olisi vapaa puolueen rasitteesta, oli tuo puolue mikä tahansa.

Samanlainen tilanne teknisesti oli viime pressanvaaleissa. Niinistö lähti kansanliikkeen voimalla, keräsi ison äänimäärän ja vältti Kokoomuksen NATO-kannan mukanaan tuoman ongelman itselleen. Olisihan se ollut saattanut olla ongelmallista, jos puolue vaatii NATO-jäsenyyttä ja ehdokas ei sitä halua...

Aaltola pyrkii presidentiksi ja tekee päätöksensä ehdokkuudesta kun läpimenoon on merkittävät mahdollisuudet. Siihen vaaditaan ilmeisesti se yli 50 prosenttia (henkilögallupissa). Jos tämä toteutuu, vaikea on Aaltolaa kaataa kenenkään tai yhdenkään puolueen. Kansa ottaa omakseen ja voitto kotiin.

 

[Dynamo]

Politiikan ulkopuolelta (tai ainakin ulkolaidalta) valittiin Viipurin läänin maaherra L.R. Relander 1925, lähinnä kai siksi, jotta Rytille saatiin vastaehdokas, jonka taakse saatiin koottua riittävästi valitsijamiehiä, jottei 36-vuotiaasta Rytistä olisi tullut pressaa. Heti perään Ahtisaari tuli politiikan keskiön ulkopuolelta 1994, syy politiikan ulkopuolelta tulleen Ahtisaaren kannatukseen oli pitkälti lamassa, ja politiikan keskiössä olleiden muiden ehdokkaiden ryvettymisessä. Kokoomuksen ehdokas oli Helsingin ylipormestari Ilaskivi ja Ahtisaaren kanssa toiselle kierrokselle meni pienen puolueen Elisabet Rehn, tämä ilmentää lamavuosien henkistä ilmapiiriä hyvin.

Kun noita nykypoliitikkoja (viimeisen 10 vuoden aikana keskeisillä paikoilla) katsoo, niin vähän samat tunnelmat tässä on. Monella olisi mahdollisuus saada 30-40 % äänistä, mutta sen jälkeen äänien saaminen onkin jo hyvin tiukassa.

Kokoomuksella ei ole voittavaa heppaa: sellaisia eivät ole Stubb, Katainen, Vapaavuori tai Orpo.

Keskusta lähtenee Olli Rehnillä, joka on hmv. (Saattaa olla etukin vaaleissa, mutta johtajuutta Rehn ei oikeastaan ole osoittanut, ja luen sen puutteeksi).

Vihreillä Haavisto lienee taas ehdokas, vaikka Haaviston aika meni jo. Hautalalla voisi olla paremmat mahdollisuudet voittoon, mutten usko vihreiden valitsevan häntä ehdokkaakseen.

Demareilla on Urpilainen ja Marin. Luultavasti Urpilaista pyydetään ehdokkaaksi, mutta Jutalla on vaaleista varsin huono track record, ja voi olla, ettei halua lähteä ehdolle. Marin on sanonut, ettei halua lähteä ehdolle. Sen ymmärtää, sillä pääministerillä on enemmän valtaa niihin asioihin, joihin Marin haluaa vaikuttaa.

Persujen ehdokas lienee Halla-aho, jolla on vastustajia yhtä paljon kuin Väyrysellä.

Vasemmiston ehdokas lienee Li Andersson, joka on vaaleissa samalla asialla kuin Halla-aho: ei tullakseen valituksi, vaan saadakseen puolueen tärkeille asioille mediassa näkyvyyttä. Molempia yhdistää lisäksi se, että vastustajia on niin paljon, että toisella kierroksella ei olisi mitään jakoa vastaehdokasta vastaan.

Näillä spekseillä en ihmettele, miksi Aaltolalla on kannatusta. Toki vaaleihin on vielä pitkä aika, ja moni asia ehtii muuttua.

 

[Fordél]

En tässä vaiheessa usko Aaltolan edes pohtivan Kokoomuksen ehdokkuutta. Hänen kommenttinsa lukemalla tämä on mielestäni aivan selvä: "jos kansan enemmistö haluaa, lähden ehdokkaaksi". Aaltola vokottelee kansaa taakseen.

Todennäköisesti näin ja pidän itsekin todennäköisimpänä vaihtoehtona valitsijayhdistyksen ehdokkuutta. Siis jos Aaltola lähtee ehdolle.

Jos Aaltola saa kansan enemmistön tuen taakseen, pärjääminen on parempaa kuin puolueen ehdokkaana. Lisäksi Aaltola olisi vapaa puolueen rasitteesta, oli tuo puolue mikä tahansa.

Samanlainen tilanne teknisesti oli viime pressanvaaleissa. Niinistö lähti kansanliikkeen voimalla, keräsi ison äänimäärän ja vältti Kokoomuksen NATO-kannan mukanaan tuoman ongelman itselleen. Olisihan se ollut saattanut olla ongelmallista, jos puolue vaatii NATO-jäsenyyttä ja ehdokas ei sitä halua...

Vertaaminen Niinistöön ei kyllä toimi, edes teknisesti. Niinistöllä homma toimi viime vaaleissa hienosti, koska oli ollut jo aiemmin pressana ja hoitanut hyvin hommansa. Sieltä se kansanliikkeen voima amnentui, ei mistään riippumattomuudesta puoluepolitiikasta.

Aaltolalla ei ole vastaavaa kansanvoimaa takana ja valitsihayhdistyksen myötä puuttuisi myös puolueiden vaalikoneisto. Silti, ilman muuta valitsijayhdistyksenkin turvin voi pärjätä ja se voisi olla Aaltolalle hyvä vaihroehto. Nyt vaan ei vallitse tilannetta, jossa jengi olisi erityisen kyllästyneitä puolueisiin ja niillä ei olisi vakuuttavia nimiä ehdokkaina. Aiemmissa vaaleissa on ollur tätäkin, kun jollain Haataisella, Vanhasella, Huhtasaarella jne. wi jo lähtökohtaisesti ollut mitään läpimenon mahdollisuuksia silloin. Nyt viivalle on asettumassa todennäköisesti kovia nimiä kaikkiin pääpuolueisiin.

Aaltola pyrkii presidentiksi ja tekee päätöksensä ehdokkuudesta kun läpimenoon on merkittävät mahdollisuudet. Siihen vaaditaan ilmeisesti se yli 50 prosenttia (henkilögallupissa). Jos tämä toteutuu, vaikea on Aaltolaa kaataa kenenkään tai yhdenkään puolueen. Kansa ottaa omakseen ja voitto kotiin.

Okei..Yli 50 % kannatus kuulostaa kyllä utopialta ja onko siihen päässyt yksikään ehdokas viime vuosina ennen 1. kiekkaa (pl. Niinistö)? Veikkaanpa että ei ja tuskin pääsee Aaltolakaan, koska on tosiaan todennäköisesti niin paljon kovia muitakin ehdokkaita.

Itse ihmettelen edelleen tätä Aaltolan hypetystä. En näe hänessä mitään niin erityistä, joka tekisi hänestä parhaan ehdokkaan presidentiksi. Pitkälti kirjoittamaton kortti, jota ei ole testattu lainkaan kovissa paikoissa, kuten vaikka Stubbia, Rehniä ja Haavistoa on testattu.

 

[Fordél]

Politiikan ulkopuolelta (tai ainakin ulkolaidalta) valittiin Viipurin läänin maaherra L.R. Relander 1925, lähinnä kai siksi, jotta Rytille saatiin vastaehdokas, jonka taakse saatiin koottua riittävästi valitsijamiehiä, jottei 36-vuotiaasta Rytistä olisi tullut pressaa.

Relander tuli pressaksi kaikkea muuta kuin politiikan ulkolaidalta vaikka tulikin pestiin maaherran paikalta. Ennen presidenttiyttään hän oli kymmenen vuotta kansanedustajana, puhemies ja yksi Maalaisliiton keskeisimmistä hahmoista 1910- ja 1920-luvuilla. Häntä on kuvailtu top3 maalaisliittolaiseksi heti Kallion ja Alkion jälkeen.

 

[Nahkasohva]

Kokoomuksella ei ole voittavaa heppaa: sellaisia eivät ole Stubb, Katainen, Vapaavuori tai Orpo.

Keskusta lähtenee Olli Rehnillä, joka on hmv. (Saattaa olla etukin vaaleissa, mutta johtajuutta Rehn ei oikeastaan ole osoittanut, ja luen sen puutteeksi).

Vihreillä Haavisto lienee taas ehdokas, vaikka Haaviston aika meni jo. Hautalalla voisi olla paremmat mahdollisuudet voittoon, mutten usko vihreiden valitsevan häntä ehdokkaakseen.

Demareilla on Urpilainen ja Marin. Luultavasti Urpilaista pyydetään ehdokkaaksi, mutta Jutalla on vaaleista varsin huono track record, ja voi olla, ettei halua lähteä ehdolle. Marin on sanonut, ettei halua lähteä ehdolle. Sen ymmärtää, sillä pääministerillä on enemmän valtaa niihin asioihin, joihin Marin haluaa vaikuttaa.

Persujen ehdokas lienee Halla-aho, jolla on vastustajia yhtä paljon kuin Väyrysellä.

Kokoomuksen tilanne on outo: puolue nauttii kaikkien aikojen kannatusta, mutta kunnollista ehdokasta presidentiksi ei ole. Stubb olisi eniten sitä, mitä lääkäri määrää, koska hänellä on yksi kokoomuspoliitikolle harvinainen ominaisuus: hänellä on karismaa. Kokemusta ja kielitaitoa löytyisi myös, mutta kaiken vesittää liiallinen stadilaisuus ja monien mielestä ylimielisyys, jotka karkoittavat maaseudun kokoomuskannattajat tehokkaasti.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena toisen kierroksen tappio.

Keskustalla on sikäli hyvin pullat uunissa, että tarjolla on Olli Rehn, joka ei ole liian kepulainen. Mutta onko Rehn riittävän innostava, kun tosissaan ruvetaan vääntämään? Riskinä on katoaminen takaisin tapettiin, jossa Rehn muutenkin jo asustelee. Taustalla toinen vaihtoehto voisi olla sympaattinen Antti Kaikkonen, jonka ura on nousussa.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta se vaatii muilta epäonnistumisia.

SDP:llä on Suomen ainoa poliittinen supertähti, Sanna Marin, mutta hän ei ymmärrettävistä syistä asetu ehdolle. Sen jälkeen tarjolla on valtavan välimatkan päässä Jutta Urpilainen. Ei hyvältä näytä.
Tulosveikkaus: jo pääsy toiselle kierrokselle olisi lottovoitto.

Vihreät on siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tarjolla on tuttu ehdokas: Pekka Haavisto. Huonoa taas on se, että Haavisto on käynyt jo kaksi kertaa häviämässä pressanvaalit ja muutakin sotkua on ollut, kuten hyvin tiedetään. Kaikista ehdokkaista Haavisto on pätevin, mutta sekään ei riitä. Taustalla muita vaihtoehtoja olisivat Heidi Hautala ja Ville Niinistö, mutta tuskinpa suosittua Haavistoa heidän edeltään kammetaan. Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta se vaatii muilta epäonnistumisia.

Perussuomalaisilla on suurta henkilökohtaista suosiota nauttiva Jussi Halla-aho, mutta lähteekö hän edes ehdolle? Halla-aholla on hieman etäinen ja jopa mystinen imago, ja hän mielellään esiintyy henkilönä, joka on jo kauan tiennyt asiat paremmin kuin muut. Presidentinvaaleissa hän sen sijaan olisi tavallinen kuolevainen, enkä usko, että hän haluaa esiintyä presidentinvaalien häviäjänä. Tällöin perussuomalaisten on lähes pakko laittaa ehdolle Riikka Purra, joka on Halla-ahoon verrattuna pikku tekijä.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena kolmas sija (Halla-aho) tai 10 %:n kannatus (Purra).

Muista puolueista ei oikein haastajaa löydy. Vasemmistolla on Li Andersson, RKP:llä kaikenlaisia kivoja tyyppejä ja kristillisillä Sari Essayah. Näistä Essayahilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet. Hän on kokenut ja osaava, mutta tulee väärästä puolueesta ja on hihhuli.
Tulosveikkaus: kaikilla näillä maksimisijoituksena 10 %:n kannatus ensimmäisellä kierroksella.

Tähän saumaan Mika Aaltolalla on elämänsä mahdollisuus iskeä. Aaltolasta on tänään jo sanottu paljon oleellista, joten siirrytään suoraan tulosveikkaukseen.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta sitä ennen pitää tapahtua paljon.

Edit. Lisäys perussuomalaisia koskevaan osuuteen

 

[Tadu]

Kokoomuksen tilanne on outo: puolue nauttii kaikkien aikojen kannatusta, mutta kunnollista ehdokasta presidentiksi ei ole. Stubb olisi eniten sitä, mitä lääkäri määrää, koska hänellä on yksi kokoomuspoliitikolle harvinainen ominaisuus: hänellä on karismaa. Kokemusta ja kielitaitoa löytyisi myös, mutta kaiken vesittää liiallinen stadilaisuus ja monien mielestä ylimielisyys, jotka karkoittavat maaseudun kokoomuskannattajat tehokkaasti.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena toisen kierroksen tappio.

Keskustalla on sikäli hyvin pullat uunissa, että tarjolla on Olli Rehn, joka ei ole liian kepulainen. Mutta onko Rehn riittävän innostava, kun tosissaan ruvetaan vääntämään? Riskinä on katoaminen takaisin tapettiin, jossa Rehn muutenkin jo asustelee. Taustalla toinen vaihtoehto voisi olla sympaattinen Antti Kaikkonen, jonka ura on nousussa.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta se vaatii muilta epäonnistumisia.

SDP:llä on Suomen ainoa poliittinen supertähti, Sanna Marin, mutta hän ei ymmärrettävistä syistä asetu ehdolle. Sen jälkeen tarjolla on valtavan välimatkan päässä Jutta Urpilainen. Ei hyvältä näytä.
Tulosveikkaus: jo pääsy toiselle kierrokselle olisi lottovoitto.

Vihreät on siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tarjolla on tuttu ehdokas: Pekka Haavisto. Huonoa taas on se, että Haavisto on käynyt jo kaksi kertaa häviämässä pressanvaalit ja muutakin sotkua on ollut, kuten hyvin tiedetään. Kaikista ehdokkaista Haavisto on pätevin, mutta sekään ei riitä. Taustalla muita vaihtoehtoja olisivat Heidi Hautala ja Ville Niinistö, mutta tuskinpa suosittua Haavistoa heidän edeltään kammetaan. Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta se vaatii muilta epäonnistumisia.

Perussuomalaisilla on suurta henkilökohtaista suosiota nauttiva Jussi Halla-aho, mutta lähteekö hän edes ehdolle? Halla-aholla on hieman etäinen ja jopa mystinen imago, ja hän mielellään esiintyy henkilönä, joka on jo kauan tiennyt asiat paremmin kuin muut. Presidentinvaaleissa hän sen sijaan olisi tavallinen kuolevainen, enkä usko, että hän haluaa esiintyä presidentinvaalien häviäjänä. Tällöin perussuomalaisten on lähes pakko laittaa ehdolle Riikka Purra, joka on Halla-ahoon verrattuna pikku tekijä.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena kolmas sija (Halla-aho) tai 10 %:n kannatus (Purra).

Muista puolueista ei oikein haastajaa löydy. Vasemmistolla on Li Andersson, RKP:llä kaikenlaisia kivoja tyyppejä ja kristillisillä Sari Essayah. Näistä Essayahilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet. Hän on kokenut ja osaava, mutta tulee väärästä puolueesta ja on hihhuli.
Tulosveikkaus: kaikilla näillä maksimisijoituksena 10 %:n kannatus ensimmäisellä kierroksella.

Tähän saumaan Mika Aaltolalla on elämänsä mahdollisuus iskeä. Aaltolasta on tänään jo sanottu paljon oleellista, joten siirrytään suoraan tulosveikkaukseen.
Tulosveikkaus: maksimisijoituksena koko kisan voitto, mutta sitä ennen pitää tapahtua paljon.

Edit. Lisäys perussuomalaisia koskevaan osuuteen

Summa summarum. Jos Aaltola on ehdolla ja pääsisi toiselle kierrokselle hän voittaisi kaikki nykyiset ”ehdokkaat”. Haavisto, Halla-Aho, Stubb jne. omaavat enemmän vastustajia kuin kannattajia.

 

[El Gordo]

Itse ihmettelen edelleen tätä Aaltolan hypetystä. En näe hänessä mitään niin erityistä, joka tekisi hänestä parhaan ehdokkaan presidentiksi. Pitkälti kirjoittamaton kortti, jota ei ole testattu lainkaan kovissa paikoissa, kuten vaikka Stubbia, Rehniä ja Haavistoa on testattu.

Mielikuvillahan näissä pitkälti pelataan. On ollut paljon julkisuudessa ulkopolitiikan asiantuntijana, ja on puhunut Putinin Venäjää vastaan sortumatta poliitikoille tyypilliseen varovaiseen jargoniin. Sellaista jämäkkää esiintymistä suomalaiset tuntuvat kaipaavan nyt ennen kaikkea. Luurankoja kaapissa Venäjän suhteen ei nyt myöskään siedetä, ja useimmilla poliitikoilla on ainakin jotain kompromisseja tehtynä historiassa.

Tosin samaa on tehnyt vaikkapa Hanna Smith ja muut A-studion vakituiset Venäjä-asiantuntijat, mutta nostetta presidentiksi on vain Aaltolalla, jonka ulkoinen habitus taidetaan nähdä erityisen presidentillisenä. Saattaa olla että sekä miehet että naiset näkevät hänessä uskottavan johtajan. Bonuksena saadaan vielä naisten keskustelut kuinka seksikkäänä Aaltola näkevät.

Mutta tämän tyyppisen nopeasti nousseeseen suosioon voi tulla vastareaktiokin jossain vaiheessa. Jos Aaltolasta tosiaan tulee varteenotettava ehdokas, niin mielenkiintoista tulee olemaan, miten vaaliväittelyt mieheltä sujuvat, ja miten ehdokkaan yleisölle tutuksi tuleminen vaikuttaa suosioon. Sekin varmaan vaikuttaa onko sota vielä käynnissä ja mikä turvallisuuspoliittinen tilanne silloin 2024 on.

 

[Cobol]

Vertaaminen Niinistöön ei kyllä toimi, edes teknisesti.

Teknisesti tarkoittaa sitä, että ehdokkaat olisivat ns. kansanliikkeen ehdokkaita, ei puolueiden. Poliittiset teemat ja muu sitten erikseen.

Okei..Yli 50 % kannatus kuulostaa kyllä utopialta ja onko siihen päässyt yksikään ehdokas viime vuosina ennen 1. kiekkaa (pl. Niinistö)? Veikkaanpa että ei ja tuskin pääsee Aaltolakaan, koska on tosiaan todennäköisesti niin paljon kovia muitakin ehdokkaita.

No, tämän takia hän arvatakseni juuri asetti riman korkealle. Jos lähtee, lähtee voittajana. Aaltola pelaa peliä, jossa kansa huutaisi hänet presidentiksi koko ajan nousevalla kannatuksella. Ellei sellaista tule, hän ei nähdäkseni lähde.

Itse ihmettelen edelleen tätä Aaltolan hypetystä. En näe hänessä mitään niin erityistä, joka tekisi hänestä parhaan ehdokkaan presidentiksi. Pitkälti kirjoittamaton kortti, jota ei ole testattu lainkaan kovissa paikoissa, kuten vaikka Stubbia, Rehniä ja Haavistoa on testattu.

Pointti ei kai kansalle ole se, että Aaltola olisi muita parempi. Vaan suhmuroinnin ja Venäjän osalta puhtaampi. Näen samoin itsekin.

 

[Vellihousu]

Itse ihmettelen edelleen tätä Aaltolan hypetystä. En näe hänessä mitään niin erityistä, joka tekisi hänestä parhaan ehdokkaan presidentiksi. Pitkälti kirjoittamaton kortti, jota ei ole testattu lainkaan kovissa paikoissa, kuten vaikka Stubbia, Rehniä ja Haavistoa on testattu.

Kertoo siitä kuinka henkilövetoista politiikka nykyään on ja pressanvaalit erityisesti. Aaltola on sopivan näköinen ja puhunut sopivan kuuloisia asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan. Päälle sitten sopiva tuoreus henkilönä ja se ettei ole ryvettynyt päivänpolitiikassa eikä missään aiemmissa kohuissa. Ei tuohon enempää tarvita.

Haasteeksi tulisi kuitenkin se että tähän asti Aaltola on saanut esiintyä roolissa jonka varmasti hallitsee eli asiantuntijana. Se miten hän pärjäisi poliitikkona, on täysi arvoitus.

 

[Cobol]

Haasteeksi tulisi kuitenkin se että tähän asti Aaltola on saanut esiintyä roolissa jonka varmasti hallitsee eli asiantuntijana. Se miten hän pärjäisi poliitikkona, on täysi arvoitus.

Toisaalta Aaltola ymmärtääkseni pyrkii presidentiksi, ei poliitikoksi. Länsimaissa on useita esimerkkejä, kuinka politiikan ulkopuolelta tullaan presidentiksi. Yksi esimerkiksi johtaa valtiota Ukrainassa parhaillaan. Presidentin hommissa ei minusta enää tarvita niinkään poliitikkoja, vaan muita taitoja. Ahtisaarikaan ei varsinainen poliitikko ollut. Nyt en ihmettelisi, jos kansa haluaa politiikan ulkopuolisen presidentin. Varsinkin kun Stubb, Rehn ja Haavisto ovat kaikki enemmän tai vähemmän ryvettyneitä yleisesti tai suuren osan kansaa mielestä.

Stubb ymmärtää tämän ja teki listan asioista, joista hänen on pyydettävä anteeksi/myönnettävä virheiksi. Se oli hyvä alku se, mutta riittääkö, se nähdään. Aaltola odottelee näitä ulostuloja rauhassa ja tutkailee, missä vaiheessa oma kannatus.

 

[Vellihousu]

Toisaalta Aaltola ymmärtääkseni pyrkii presidentiksi, ei poliitikoksi.

Tuolla lauseella voisit melkein itse lähteä politikkaan.

Presidentiksi pääsyyn ja presidenttinä toimimiseen tarvitaan monia poliitikon perustaitoja, saivarreltiin asiasta mitä tahansa. Aaltola on asiantuntijana hyvä, mutta miten käy kun hän joutuu epämukavuusalueilleen, se on ainakin minulle arvoitus.

 

[Cobol]

Tuolla lauseella voisit melkein itse lähteä politikkaan.

Presidentiksi pääsyyn ja presidenttinä toimimiseen tarvitaan monia poliitikon perustaitoja, saivarreltiin asiasta mitä tahansa. Aaltola on asiantuntijana hyvä, mutta miten käy kun hän joutuu epämukavuusalueilleen, se on ainakin minulle arvoitus.

No, aikanaan olin politiikassa enkä aio palata :)

Trendi lännessä (lasken tässä Ukrainan länsikandidaatiksi) voi vähitellen olla se, että vanhat puolueet ovat menettämässä valtaa ja valtionjohtajia tulee myös perinteisen politiikan ulkopuolelta. USA:ssa ja Britanniassa kaksipuoluejärjestelmät saattavat kaatua - syystäkin - jollain aikavälillä ja se toisi mahdollisesti lisää johtajia perinteisen politiikan ulkopuolelta.

Aaltola menee päätyyn asti, jos kansa niin kokee. Ja vähän epäilen, että näin saattaa käydä. En minä Koivistoa, Ahtisaarta, Halosta tai Niinistöä 2/2022 asti heikompana noin ennakkoon pidä. Aika näyttää, jos tähän koskaan edes päästään.

 

[DAF]

Erikoinen ajatus, että perustuslain 3 § mukaan hallitusvaltaa käyttävä ja perustuslain 93 § mukaan ulkopolitiikkaa Johtava tasavallan presidentti ei olisi poliitikko.

 

[Cobol]

Erikoinen ajatus, että perustuslain 3 § mukaan hallitusvaltaa käyttävä ja perustuslain 93 § mukaan ulkopolitiikkaa Johtava tasavallan presidentti ei olisi poliitikko.

Joo, mutta sananmuodolla on väliä. Mielestäni Aaltola todellakin pyrkii presidentiksi, ei poliitikoksi. Olisin varmasti voinut muotoilla paremmin siten, että Aaltola tulee perinteisen politiikan ulkopuolelta ja pyrkii presidentiksi. Presidenttinä Aaltola johtaa sitten mm. Suomen NATO-toimia ja muita asioita yhdessä valtioneuvoston kanssa. Ei muistaakseni johda yksin ulkopolitiikkaa.

 

[DAF]

Hän voi tosiaan pyrkiä vaikka mihin, mutta onhan TP nyt kaikin tavoin keskeinen poliitikko. Ei keskeisin enää, mutta noin viiden tärkeimmän suomalaisen poliitikon joukossa ehdottomasti.

 

[DAF]

Nauratti muuten tämä Vesa Vareksen analyysi linkin jutussa. Elisabeth Rehn tuli 1994 vaaleihin jotenkin ”politiikan ulkopuolelta”? Rehn, joka oli ollut melkein viisi vuotta puolustusministerinä, 15 vuotta eduskunnassa ryhmänsä puheenjohtajana ja hallitusvastuisen puolueen ek-ryhmän puheenjohtajana. Lisäksi hän oli tehnyt juuri ennen vaaleja keskeisenä toimijana Hornet-hankinnan. Aivan käsittämätön logiikka.

Tai sitten jutun mukaan Ahtisaari oli ”selkeästi poliittinen toimija” kun hänestä alettiin puhua ehdokkaana. Ahtisaari oli UM:n valtiosihteeri ja entinen YK:n alipääsihteeri - eikä ollut ollut edes kuntavaaleissa koskaan ehdolla. En kovin paljon klassisempaa virkamiesuraa keksi.

Professori arvioi, mikä on Mika Aaltolan kaltaisen ulkopuolisen suurin haaste presidenttikisassa

IS:n presidenttikyselyssä kärkipaikalla on nyt ensi kertaa Suomessa politiikan ulkopuolinen henkilö. Turun yliopiston professorin Vesa Vareksen mukaan presidenttikilvassa tulee seuraavaksi näkymään turvallisuuspoliittinen tilanne.

www.is.fi

 

[Cobol]

Hän voi tosiaan pyrkiä vaikka mihin, mutta onhan TP nyt kaikin tavoin keskeinen poliitikko. Ei keskeisin enää, mutta noin viiden tärkeimmän suomalaisen poliitikon joukossa ehdottomasti.

Totta. Korjasinkin ajatteluani siitä, miten presidentiksi voidaan tulla politiikan ulkopuolelta, mutta sen jälkeen ollaan politiikkaa johtamassa. Virhehän tuo minulta oli.

 

[Vellihousu]

Trendi lännessä (lasken tässä Ukrainan länsikandidaatiksi) voi vähitellen olla se, että vanhat puolueet ovat menettämässä valtaa ja valtionjohtajia tulee myös perinteisen politiikan ulkopuolelta. USA:ssa ja Britanniassa kaksipuoluejärjestelmät saattavat kaatua - syystäkin - jollain aikavälillä ja se toisi lisää johtajia perinteisen politiikan ulkopuolelta.

Trendi saattaa olla tämä, mutta itse en ole lainkaan varma onko se hyvä trendi. Ei Zelenskyitakaan kovin vakavasti otettu presidenttenä ennen tätä sotaa ja yksi esimerkki politiikan ulkopuolelta tulleesta presidentistä löytyy Atlantin takaa. Jos presidenttiä ei pidetä poliitikkona, vaan henkilönä jolla pitää olla "muita taitoja", ollaan entistä lähempänä tilannetta jossa politiikka on pelkkää missikisaa ja sirkusta.

Aaltolan mahdollista ehdokkuutta tai edes presidentiksi valitsemista vastaan minulla ei sinänsä ole mitään. Minusta tämä on kuitenkin vähän kuin Jarmo Myllyksen valinta Suomen seksikkäimmäksi mieheksi vuonna 95'. Eli katsellaanpa nyt vielä.

 

[Fordél]

Mielikuvillahan näissä pitkälti pelataan. On ollut paljon julkisuudessa ulkopolitiikan asiantuntijana, ja on puhunut Putinin Venäjää vastaan sortumatta poliitikoille tyypilliseen varovaiseen jargoniin. Sellaista jämäkkää esiintymistä suomalaiset tuntuvat kaipaavan nyt ennen kaikkea. Luurankoja kaapissa Venäjän suhteen ei nyt myöskään siedetä, ja useimmilla poliitikoilla on ainakin jotain kompromisseja tehtynä historiassa.

Tosin samaa on tehnyt vaikkapa Hanna Smith ja muut A-studion vakituiset Venäjä-asiantuntijat, mutta nostetta presidentiksi on vain Aaltolalla, jonka ulkoinen habitus taidetaan nähdä erityisen presidentillisenä. Saattaa olla että sekä miehet että naiset näkevät hänessä uskottavan johtajan. Bonuksena saadaan vielä naisten keskustelut kuinka seksikkäänä Aaltola näkevät.

Mutta tämän tyyppisen nopeasti nousseeseen suosioon voi tulla vastareaktiokin jossain vaiheessa. Jos Aaltolasta tosiaan tulee varteenotettava ehdokas, niin mielenkiintoista tulee olemaan, miten vaaliväittelyt mieheltä sujuvat, ja miten ehdokkaan yleisölle tutuksi tuleminen vaikuttaa suosioon. Sekin varmaan vaikuttaa onko sota vielä käynnissä ja mikä turvallisuuspoliittinen tilanne silloin 2024 on.

Ymmärrän kyllä, miksi hän on noussut esille pohdintoihin seuraavasta presidentistä, kun on toiminut kommentaattorina ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa. En ole kuitenkaan mitenkään vakuuttunut siitä, että hän olisi esittänyt mitään sen ihmeellisempää, kuin moni muukin asiantuntija. Esiintyminen on toki paikoin hyvää, mutta aikamoista jaarittelua ja maalailua ne ovat Aaltolankin lausunnot monesti. Lisäksi täytyy muistaa, että ulko- ja tuevallisuuspolitiikka on hyvin laaja tontti, samoin kuin presidentinkin tontti mm. armeijan ylipäällikkönä. En ihan helpolla olisi tohon pestiin haluamassa etenkin näinä aikoina lähes täysin kirjoittamatonta korttia, jolla ei ole esim. juuri mitään suhdeverkostoa maailman päättäjiin.

Aaltolan suosio on vähän sama, kun vaikka räväkkää kieltä käyttävää, hyvin esiintyvää ja peliä analysoivaa jonkun lajin tv-asiantuntijaa aletaan nostamaan esiin valmentajaspekulaatioissa. Se on kuitenkin täysin eri asia huudella sivusta kommentteja kuin olla päätöksenteon ja vallan ytimessä lähes kaikkien kampitettavana ja median suuressa valokeilassa.

Edelleen, Aaltolaa ei ole koeteltu vielä yhtään, kuten on Stubbia, Haavistoa ja Rehniä. Aaltolassa on paljon samaa kuin Stubbissa, joka aluksi ihastutti kielitaitoisena ja hyvänä esiintyjänä jengiä, mutta tuli lopulta huipulta nopeasti alas ja jopa jonkinlaiseksi sylkykupiksi. Aaltolan ei toki tarvitsisi syyllistyä samoihin virheisiin kuin Aaltolan, mutta aikamoinen vauhtisokeus tässä nyt on jengillä. Jos presidenttiys kiinnostaa niin ei muuta kuin esim. mukaan politiikkaan ja pienemmistä pesteistä kurottamaan kohti maan ykköspaikkaa.

 

[Fordél]

Teknisesti tarkoittaa sitä, että ehdokkaat olisivat ns. kansanliikkeen ehdokkaita, ei puolueiden. Poliittiset teemat ja muu sitten erikseen.

Niin pointti oli, että sillä teknisellä samanlaisuudella ei ole merkitystä, kun lähtökohdat ovat totaalisen eri.

No, tämän takia hän arvatakseni juuri asetti riman korkealle. Jos lähtee, lähtee voittajana. Aaltola pelaa peliä, jossa kansa huutaisi hänet presidentiksi koko ajan nousevalla kannatuksella. Ellei sellaista tule, hän ei nähdäkseni lähde.

En usko, että sellaista tulee, koska on muitakin vakuuttavia ehdokkaita ja kannatus jakaantuu. Nyt emme todennäköisesti ole 1-2 kortin varassa, kuten oltiin vaikka edellisissä vaaleissa.

Pointti ei kai kansalle ole se, että Aaltola olisi muita parempi. Vaan suhmuroinnin ja Venäjän osalta puhtaampi. Näen samoin itsekin.

Mielestäni tässä nyt liioitellaan "puhtauden" merkitystä ja tarvetta. Kyllä, monella poliitikolla on joitain kohtia menneisyydessä, jotka eivät näyttäydy nyt ihan parhaassa valossa. Silti, ei ne ole sen tasoisia, että merkittävästi heikentäisivät mahdollisuuksia. Ja vastaavasti Aaltola on kirjoittamaton ja täysin koettelematon kortti. On pikkasen eri asia olla tv-asiantuntija ja instituutin johtaja kuin vaikka olla ratkomassa EU:n velkakriisiä.

 

[Ollakseni]

Trendi saattaa olla tämä, mutta itse en ole lainkaan varma onko se hyvä trendi. Ei Zelenskyitakaan kovin vakavasti otettu presidenttenä ennen tätä sotaa ja yksi esimerkki politiikan ulkopuolelta tulleesta presidentistä löytyy Atlantin takaa. Jos presidenttiä ei pidetä poliitikkona, vaan henkilönä jolla pitää olla "muita taitoja", ollaan entistä lähempänä tilannetta jossa politiikka on pelkkää missikisaa ja sirkusta.

Aaltolan mahdollista ehdokkuutta tai edes presidentiksi valitsemista vastaan minulla ei sinänsä ole mitään. Minusta tämä on kuitenkin vähän kuin Jarmo Myllyksen valinta Suomen seksikkäimmäksi mieheksi vuonna 95'. Eli katsellaanpa nyt vielä.

Suomessa toisaalta tuollainen julkkispresidentti tai politiikan ulkopuolelta tuleva henkilö ei saa samanlaista härdelliä aikaiseksi kuin Yhdysvalloissa. Kuten me kaikki tiedämme niin Presidentin virka on olla kansakunnan isä/äiti joka huutelee marmoritornistaan jotain aina välillä ja sitten hallitus hoitaa erillisiä asioita. Kuten budjetit, lainsäädännön ja muun sellaisen, eikä presidenttiä tarvitse ihmeemmin kuunnella niiden suhteen. Yhdysvalloissa presidentillä on paljon enemmän valtaa ja ilmeisesti myös Ukrainassa presidentti on merkittävässä roolissa. Voihan se toki olla niin, että Zelenskyi vain pyörii mediassa puhumassa ja esiintymässä kun oikeat päätökset tehdään ihan muualla.

 

[DAF]

Suomessa toisaalta tuollainen julkkispresidentti tai politiikan ulkopuolelta tuleva henkilö ei saa samanlaista härdelliä aikaiseksi kuin Yhdysvalloissa. Kuten me kaikki tiedämme niin Presidentin virka on olla kansakunnan isä/äiti joka huutelee marmoritornistaan jotain aina välillä ja sitten hallitus hoitaa erillisiä asioita. Kuten budjetit, lainsäädännön ja muun sellaisen, eikä presidenttiä tarvitse ihmeemmin kuunnella niiden suhteen. Yhdysvalloissa presidentillä on paljon enemmän valtaa ja ilmeisesti myös Ukrainassa presidentti on merkittävässä roolissa. Voihan se toki olla niin, että Zelenskyi vain pyörii mediassa puhumassa ja esiintymässä kun oikeat päätökset tehdään ihan muualla.

Missään länsimaisessa demokratiassa presidentillä ei ole Yhdysvaltain kaltaista valta-asemaa. Presidentti-instituutio on parlamentarismille melko vieras asia.

 

[Vellihousu]

Suomessa toisaalta tuollainen julkkispresidentti tai politiikan ulkopuolelta tuleva henkilö ei saa samanlaista härdelliä aikaiseksi kuin Yhdysvalloissa.

Totta sikäli että valtaoikeudet ovat huomattavasti pienemmät.

Mutta mitä taas "härdelliin" noin yleensä tulee, niin sitähän emme voi tietää koska todellista ennakkotapausta ei ole. Ahtisaari tuli toki politiikan ulkopuolelta mutta ei kovin kaukaa kuitenkaan ja hän nyt ei ollut näyttelijä tai tositv-julkkis jne. ja yms.

Useinhan presidentin tehtävää vähätellään sillä että todellinen valta on muilla mutta minusta ei ole täysin yhdentekevää kuka se kansakunnan isä tai äiti on.

 

[Cobol]

En usko, että sellaista tulee, koska on muitakin vakuuttavia ehdokkaita ja kannatus jakaantuu. Nyt emme todennäköisesti ole 1-2 kortin varassa, kuten oltiin vaikka edellisissä vaaleissa.

Itse peilaan siihen, mitä Aaltola sanoi ja hän totesi olevansa valmis ehdokkaaksi, jos kansan enemmistö hänet haluaa. Niinpä näen tässä vaiheessa, että Aaltola lähtee mukaan jos enemmistö haluaa ja muuten ei lähde. Hän tekee päätöksensä tämän mukaan. Jos enemmistö ei tue, Aaltola ei ole mukana.

Sinä et enemmistöön usko, ja minä pidän sitä mahdollisena. Katsotaan.

Mielestäni tässä nyt liioitellaan "puhtauden" merkitystä ja tarvetta. Kyllä, monella poliitikolla on joitain kohtia menneisyydessä, jotka eivät näyttäydy nyt ihan parhaassa valossa. Silti, ei ne ole sen tasoisia, että merkittävästi heikentäisivät mahdollisuuksia. Ja vastaavasti Aaltola on kirjoittamaton ja täysin koettelematon kortti. On pikkasen eri asia olla tv-asiantuntija ja instituutin johtaja kuin vaikka olla ratkomassa EU:n velkakriisiä.

Jos kansa haluaa puhtaamman ehdokkaan, se ilmaisee tukensa Aaltolalle. Sillä ei ole merkitystä, onko puhtaammalle tarvetta. Kansa ratkaisee ja kun Aaltola on vielä itse asettanut riman enemmistöön, tilanne on varsin selvä. Tällöin voidaan esittää väite, jonka mukaan kansa halusi > 50 prosenttisesti Aaltolan, koska hän on muita puhtaampi. Jos tilanne on < 50 prosenttia, hän ei ole edes ehdolla omien sanojensa mukaan.