Politiikan ulkopuolelta (tai ainakin ulkolaidalta) valittiin Viipurin läänin maaherra L.R. Relander 1925, lähinnä kai siksi, jotta Rytille saatiin vastaehdokas, jonka taakse saatiin koottua riittävästi valitsijamiehiä, jottei 36-vuotiaasta Rytistä olisi tullut pressaa. Heti perään Ahtisaari tuli politiikan keskiön ulkopuolelta 1994, syy politiikan ulkopuolelta tulleen Ahtisaaren kannatukseen oli pitkälti lamassa, ja politiikan keskiössä olleiden muiden ehdokkaiden ryvettymisessä. Kokoomuksen ehdokas oli Helsingin ylipormestari Ilaskivi ja Ahtisaaren kanssa toiselle kierrokselle meni pienen puolueen Elisabet Rehn, tämä ilmentää lamavuosien henkistä ilmapiiriä hyvin.
Kun noita nykypoliitikkoja (viimeisen 10 vuoden aikana keskeisillä paikoilla) katsoo, niin vähän samat tunnelmat tässä on. Monella olisi mahdollisuus saada 30-40 % äänistä, mutta sen jälkeen äänien saaminen onkin jo hyvin tiukassa.
Kokoomuksella ei ole voittavaa heppaa: sellaisia eivät ole Stubb, Katainen, Vapaavuori tai Orpo.
Keskusta lähtenee Olli Rehnillä, joka on hmv. (Saattaa olla etukin vaaleissa, mutta johtajuutta Rehn ei oikeastaan ole osoittanut, ja luen sen puutteeksi).
Vihreillä Haavisto lienee taas ehdokas, vaikka Haaviston aika meni jo. Hautalalla voisi olla paremmat mahdollisuudet voittoon, mutten usko vihreiden valitsevan häntä ehdokkaakseen.
Demareilla on Urpilainen ja Marin. Luultavasti Urpilaista pyydetään ehdokkaaksi, mutta Jutalla on vaaleista varsin huono track record, ja voi olla, ettei halua lähteä ehdolle. Marin on sanonut, ettei halua lähteä ehdolle. Sen ymmärtää, sillä pääministerillä on enemmän valtaa niihin asioihin, joihin Marin haluaa vaikuttaa.
Persujen ehdokas lienee Halla-aho, jolla on vastustajia yhtä paljon kuin Väyrysellä.
Vasemmiston ehdokas lienee Li Andersson, joka on vaaleissa samalla asialla kuin Halla-aho: ei tullakseen valituksi, vaan saadakseen puolueen tärkeille asioille mediassa näkyvyyttä. Molempia yhdistää lisäksi se, että vastustajia on niin paljon, että toisella kierroksella ei olisi mitään jakoa vastaehdokasta vastaan.
Näillä spekseillä en ihmettele, miksi Aaltolalla on kannatusta. Toki vaaleihin on vielä pitkä aika, ja moni asia ehtii muuttua.
Kun noita nykypoliitikkoja (viimeisen 10 vuoden aikana keskeisillä paikoilla) katsoo, niin vähän samat tunnelmat tässä on. Monella olisi mahdollisuus saada 30-40 % äänistä, mutta sen jälkeen äänien saaminen onkin jo hyvin tiukassa.
Kokoomuksella ei ole voittavaa heppaa: sellaisia eivät ole Stubb, Katainen, Vapaavuori tai Orpo.
Keskusta lähtenee Olli Rehnillä, joka on hmv. (Saattaa olla etukin vaaleissa, mutta johtajuutta Rehn ei oikeastaan ole osoittanut, ja luen sen puutteeksi).
Vihreillä Haavisto lienee taas ehdokas, vaikka Haaviston aika meni jo. Hautalalla voisi olla paremmat mahdollisuudet voittoon, mutten usko vihreiden valitsevan häntä ehdokkaakseen.
Demareilla on Urpilainen ja Marin. Luultavasti Urpilaista pyydetään ehdokkaaksi, mutta Jutalla on vaaleista varsin huono track record, ja voi olla, ettei halua lähteä ehdolle. Marin on sanonut, ettei halua lähteä ehdolle. Sen ymmärtää, sillä pääministerillä on enemmän valtaa niihin asioihin, joihin Marin haluaa vaikuttaa.
Persujen ehdokas lienee Halla-aho, jolla on vastustajia yhtä paljon kuin Väyrysellä.
Vasemmiston ehdokas lienee Li Andersson, joka on vaaleissa samalla asialla kuin Halla-aho: ei tullakseen valituksi, vaan saadakseen puolueen tärkeille asioille mediassa näkyvyyttä. Molempia yhdistää lisäksi se, että vastustajia on niin paljon, että toisella kierroksella ei olisi mitään jakoa vastaehdokasta vastaan.
Näillä spekseillä en ihmettele, miksi Aaltolalla on kannatusta. Toki vaaleihin on vielä pitkä aika, ja moni asia ehtii muuttua.