Ainoa kokonaan katsottu tentti ja hyvä niin. Eipä tuollaista olisi enempää kestänytkään.
Roolit näyttivät olevan selvillä.
Stubb puhui ylärekisterissä, kannanottaminen oli harvinaista ja halusi myös taustoittaa asioita.
Rehn oli taaskin joviaali, sovitteleva, vältti jyrkkiä kannanottoja. Esiintyi sillanrakentajana.
Haavisto oli verraten huomaamaton, ei sanonut oikein mitään erityistä. Vaikeaa oli luovia vasemmiston ja oikeiston välissä.
Halla-aho oli totutun pisteliäs, pysyi asiassa, antoi selkeitä vastauksia, puhui riittävän yksinkertaisesti. Ei tarvitse ihmetellä, mistä noste on peräisin.
Andersson jälleen laput silmillä idealistin tavoin. Suomen etu ei kuulu tämän ehdokkaan sanastoon.
Urpilainen oli kieltämättä tentin yllättävin hahmo, tapaus sinänsä. Täynnä tunne-energiaa. Voiko demari olla näin sekaisin?
Essayah esiintyi jälleen asiallisesti, ei juurikaan haasta muita.
Aaltola on löytänyt oman asiantuntijan tyylinsä, josta puuttuu poliittinen kokemus. Yritti selkeästi puhua koko ajan ulkopolitiikasta, mistä plussat.
Harkimon pistot olivat vähän kummallisia, tyyli on kansanomaista, mutta ei vain löydä laajempaa yleisöä. Miltä osin hän kuuluu oikeistoon?
Ensimmäinen tunti taloudesta. Stubb aivan oikein huomautti, että presidentin ei kuulu puuttua näihin asioihin. Vasemmiston edustajat olivat täysin sekaisin asiasta: vaikka valtiontalous on kuralla, se ei huolta herätä. Helmenä myöhempi ajatus, jonka mukaan kehitysyhteistyöstäkään ei saa säästää. Mitäpä tästä tuumaisi köyhä työtön: soitelkaapa Lille tai Jutalle, joilla on ihan hyvä tulotaso. Joka tapauksessa, oikeistonkaan puolella talouskurista puhuminen ei ollut kovin innoittavaa tässä tilanteessa.
Toisena tuntina käsiteltiin varsinaisesti presidentin työhön liittyviä asioita. Sielläkin tutut teemat saivat erilaisia ratkaisuja. Pääsääntöisesti oltiin varsin perinteisillä järkevillä linjoilla. Li sitten keksi taas puolustaa desanttien ihmisoikeuksia. Jutan paras oli sananvapauden kriminalisointi ay-liikkeen nimittelystä. Kansalaisuuskysymyksessä vähän keitti ylitse, onneksi Essayah rauhoitti tilanteen.
Niissä, jotka eivät ole sitoutuneet perinteiseen blokkijakoon, todennäköisesti Stubb, Rehn ja Halla-aho vakuuttivat, mieltymykset sitten vaikuttavat äänestyspäätökseen. Haavisto on vähän harmaa, ei oikein pääse puhumaan mieliteemoistaan.
Silti on ihmeteltävä, kuinka kovasydämisiä demarit ovat Juttaa kohtaan. Hän yrittää kaikin voimin parantaa maailmaa. Eikä saa vastakaikua, sama vaikka huutaisi asiansa Brysselistä käsin. Vasurit sentään kulkevat Lin rinnalla, yhdessä, kohti parempaa maailmaa.