Jos kiinnostaa kuulla vuodelta 2018 pitkä Halla-ahon pohdinta tulevasta europarlamenttiryhmästä, tuossa on. Tuolloin oli vielä vuosi aikaa seuraaviin europarlamenttivaaleihin ja perussuomalaiset istui ECR-ryhmässä, samassa/samannimisessä ryhmässä kuin nykyäänkin. Neuvottelut tulevasta oli käynnissä.
Alkaa kohdasta 15:09 ja päättyy 21:54. Tuo siinä esille sen, että brittikonservatiivien lähtö mahdollistaa pelikentän uudelleenjärjestämisen. Sanoo että mahdollisimman iso ryhmä olisi hyvä asia vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Iso ryhmä on mahdollista, jos yhteistyötä rakennetaan tiettyjen yhteisten nimittäjien varaan kuten tuolloin varsin tuoreessa muistissa olleen maahanmuuttoasian varaan. Ja ollaan valmiit sietämään niiden kumppanien kotimaan politiikkaa siinä missä joku kokoomus sieti Fidesziä. Halla-aho toivoi että ryhmässä olisi ainakin kaikki skandinaaviset kansallismieliset puolueet. Lisäksi Halla-aho mainitsee erikseen samanmielisinä puolueina Itävallan FPÖ:n ja Saksan AfD:n. Kohdasta 20:00 varmaan se merkittävin kommentti, joka siteerattakoon suoraan:
Esimerkiksi tämä suhtautuminen Venäjä-politiikkaan on ollut yksi tekijä, joka on jakanut aika voimakkaasti kansallismielisiä puolueita Euroopassa. Mutta voidaan toisaalta kysyä, että onko tämä pitkällä jänteellä kaikkien keskeisin kysymys meidän kaltaisellemme puolueelle. Sanoisin että ei ole.
Tämänkaltaiset aikalaislähteet on yleisellä tasolla mielenkiintoisempia kuin poliitikkojen jälkikäteisselostukset. Olkoonkin että tässä nimenomaisessa tapauksessa Halla-ahon analyysi poikkeaa tosi vähän vuoden 2024 analyysistään. Ainoastaan siltä osin asiat ovat muuttuneet, että Mariupol, Bucha ja kaikki muut hirveydet ovat nyttemmin tapahtuneet ja on nähty, ettei nekään herättäneet tiettyjä eurooppalaisia puolueita, mm. juuri sitä AfD:tä.