Pitääkö tämä siis ymmärtää niin, että olisi ollut aivan se ja sama, kuka siellä Haaviston hommissa olisi ollut pyörimässä? En siis väitä, että Haavisto olisi ollut mikään erityinen sateentekijäkään tässä asiassa, mutta olisiko lopputulos ollut sama, jos noissa kokouksissa olisi ollut ihan kuka tahansa muu?
En ottanut tähän asiaan edellä kantaa. Lopputulos oli Suomen kannalta oikein hyvä, vaikka laajemmassa perspektiivissä oli paremminkin sattuman kauppaa, että NATO-jäsenyysikkuna ylipäätään avautui Suomelle. Koko Suomen tuon hetkistä johtoa on kiittäminen lopputuloksesta, mutta ei Haavistoa, Niinistöä kuin Mariniakaan siitä, että olisimme olleet kaulaa myöten kusessa, jos Ukraina olisi kaatunut helmikuussa 2022.
Haaviston tai Suomen erinomaisuudeksi en laske sitä, että Suomi pääsi NATO:n kynnyksestä sisään viime keväänä, ilman Ruotsia. Palloa pelattiin ratkaisuhetkillä paljolti ihan eri suunnassa kenttää kuin missä Suomi ja Haavisto päivystivät. Toisaalta, Haavisto ja Suomi eivät onnistuneet sössimäänkään tuota saamaansa avopaikkaa, joten siinä mielessä kiitokset asianosaisille.
Suomi olisi voinut saada Turkin ratifioinnin selkeästi aikaisemmin, ainakin asiat olivat Turkin näkökulmasta Suomen kohdalla paljon paremmin kunnossa. Aluksi oli strateginen päätös pysyä Ruotsin kanssa yhdessä, joka oli myös Yhdysvaltojen tahto. Suomi päätti irtautua ulkoministerin johdolla juuri silloin, kun tuli nämä koraaninpolttamiset, olisi ollut mahdollista myös jäädä odottaamaan Ruotsia pidempään. Keitähän nämä mystiset muut tahot nyt oikein ovat? Tietenkin sitä edesauttoi Yhdysvaltojen kannan muutos, mutta Suomi päätti itse luikahtaa NATO:on, kun mahdollisuus siihen tuli.
Tästä hetkestä reilut kaksi kuukautta, niin Suomi oli NATO:n täysjäsen.
Haavisto: Suomen ja Ruotsin pitäisi tavata Turkki pikaisesti – Koraanin polttaminen ”onneton tapahtuma”
Jokainen täysijauhoinen kykeni ymmärtämään, että Suomen kannattaa edistää hakemaansa NATO-jäsenyyttä siinäkin tilanteessa, että Ruotsi olisi jäämässä eteiseen. Ei tuo mikään Pekka Haaviston nerokkuuden aikaansaama innovaatio ollut, siis astua NATO-kynnyksen yli ilman Ruotsia. Haaviston toimintaa kohtaan minulla ei ole edelleenkään moittimista, kuten ei muidenkaan asioihin keskeisesti osallistuneiden kotimaisten päättäjien toimintaa kohtaan. Lopputulos oli kuitenkin tärkein.
Aika monen keskeisen päättäjän sopisi kuitenkin katsoa vuotta 2022 edeltänyttä aikaa siitä kulmasta, jossa näkyy myös oma peilikuva. Suomessa yksi jos toinenkin päättäjä vei keskustelua tahallisesti sivuraiteelle mumisemalla jostakin abstraktista NATO-optiosta, josta ei ollut koskaan sovittu yhtään mitään paperilla kenenkään kanssa. Haavistokin oli melko lailla NATO-vastainen änkyrä ihan viime vaiheisiin saakka, ja ihmeen vaikea oli sama asia Niinistöllekin.